Kuuliaisuus uskon tuntomerkki
Pyrkikäämme elämään kuuliaisina käskyille, noudattamaan Herran valittujen palvelijoiden jumalallista ohjausta ja ottamaan vastaan luvattuja siunauksia Hänen kädestään.
Kuuliaisuus Jumalan laeille ja käskyille on ollut ja tulee aina olemaan välttämätöntä niille, jotka pyrkivät saamaan Vapahtajan lupaamat siunaukset.
Toukokuussa 1833 profeetta Joseph Smith sai ilmoituksen, jossa Herra julisti:
”Totuus on tieto asioista sellaisina kuin ne ovat ja kuin ne ovat olleet ja kuin ne tulevat olemaan – –.
Eikä kukaan saa täyteyttä, ellei hän pidä [Jumalan käskyjä].
Se, joka pitää hänen käskynsä, saa totuutta ja valoa, kunnes hänet kirkastetaan totuudessa ja hän tietää kaiken.” (OL 93:24, 27–28, kursivointi lisätty.)
Kun tutkimme evankeliumin laeista ja toimituksista löytyviä totuuksia ja noudatamme niitä, me saamme tietoa evankeliumin luvatuista siunauksista ja saamme ne osaksemme. Taivaallisen Isän viisauden ja ajoituksen mukaan ne totuudet, jotka ohjaavat myöhempien aikojen pyhiä, tulevat kaikkien Jumalan lasten ulottuville. Sillä, kuten Hän sanoi: ”Tämä on minun työni ja kirkkauteni – ihmisen kuolemattomuuden ja iankaikkisen elämän toteuttaminen” (Moos. 1:39).
Rakas profeettamme, presidentti Thomas S. Monson, on neuvonut: ”Olkaa kuuliaisia Jumalan laeille. Ne on antanut meille rakastava taivaallinen Isä. Jos noudatamme niitä, elämämme on antoisampaa, yksinkertaisempaa. Haasteemme ja vaikeutemme ovat helpompia kestää. Saamme Herran lupaamat siunaukset. Hän on sanonut: ’Herra vaatii sydäntä ja altista mieltä; ja alttiit ja kuuliaiset saavat syödä Siionin maan hyvyyttä näinä viimeisinä aikoina.’”1
Presidentti Monsonin sanat ovat yhtä totta kuin aiempina aikoina, kun Nefi julisti isälleen: ”Minä menen ja teen sen, mitä Herra on käskenyt, sillä minä tiedän, ettei Herra anna ihmislapsille mitään käskyjä valmistamatta heille keinoa toteuttaa sitä, mitä hän käskee heidän tehdä” (1. Nefi 3:7).
Eräs lasten laulu muistuttaa meitä velvollisuudestamme ja suunnastamme:
Minä menen ja sen teen, jos Herra haluaa.
Kun käskyn antaa Hän, niin myöskin tien Hän valmistaa.2
Kun me muistamme profeettamme neuvon pitää uskollisesti käskyt ja kun me muistamme Nefin vastauksen isälleen, meistä tulee siunattua kansaa.
Enkeli Moronin ohjetta noudattaen profeetta Joseph kertoi maanpäälliselle isälleen, mitä oli tapahtunut. Joseph Smithin isä, joka sai kuulla, että kultalevyt uskottaisiin hänen pojalleen, sanoi, ”että se oli Jumalasta, ja käski minun mennä ja tehdä niin kuin sanansaattaja oli käskenyt” (JS–H 50). Jos Joseph olisi jättänyt noudattamatta jotakin niistä neuvoista, joita hän sai sekä taivaasta että isältään, historian kulku olisi muuttunut.
Milloin meidät voidaan kastaa?
Lähetyssaarnaajamme rukoilevat ja lähtevät ja toimivat luottaen siihen, ettei Herra anna heille mitään käskyä valmistamatta heille keinoa, niin että he voivat menestyä olemalla kuuliaisia ja auliita palvelemaan. He luottavat Hänen lupaukseensa: ”Ja sen luona, joka ottaa teidät vastaan, minäkin olen, sillä minä käyn teidän kasvojenne edellä. Minä olen teidän oikealla puolellanne ja vasemmalla, ja minun Henkeni on teidän sydämessänne ja minun enkelini teidän ympärillänne tukeakseen teitä.” (OL 84:88.)
Monet ihmiset, jotka etsivät totuutta, noudattavat auliisti lähetyssaarnaajiemme opetuksia. Usein niillä, jotka haluavat tulla luetuiksi uskovien joukkoon, on jo halu tulla kuuliaisiksi totuuden seuraajiksi. Hekin ovat auliita lähtemään ja toimimaan.
Näin kävi niiden 42 henkilön kohdalla, jotka osallistuivat piirikonferenssiin Kanangassa Kongon demokraattisessa tasavallassa. He tulivat auliisti, koska he olivat lukeneet ja kuulleet palautuksen totuuksista, he olivat alkaneet elää siihen liittyvien periaatteiden mukaan ja he halusivat tulla Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäseniksi.3
Kuuliaisina Hengen kehotuksille ja osoittaen uskoa joka askeleella he olivat kävelleet kuusi päivää päästäkseen konferenssiin. Heidän saavuttuaan heidän ensimmäinen kysymyksensä konferenssin johtavalle virkailijalle oli: ”Milloin meidät voidaan kastaa?”
He ymmärsivät, että Herra tekisi ennen pitkää mahdolliseksi sen, että lähetyssaarnaajat voisivat opettaa heitä heidän kodeissaan ja tuoda heille totuuden, jota he olivat etsineet hyvin pitkään. Noin 200 muuta, jotka eivät voineet tehdä kuuden päivän matkaa, odottivat sanaa, että lähetyssaarnaajat etsisivät pian heidät käsiinsä.
Uskon rukous
Angolassa vastustajat uhkasivat estää uskollisten ja kuuliaisten pyhien toiveen nähdä evankeliumin saavan sijaa maassaan. Herra oli lähettänyt palvelijansa avaamaan oven lähetystyölle, mutta viisumeita ei ollut myönnetty vielä heidän suunnitellun matkansa aattonakaan. Kun kirkon edustajat kävivät kysymässä maahanmuuttoviranomaisilta viivytyksen syytä, heidät käännytettiin pois.
Saatuaan ensimmäiseltä presidenttikunnalta luvan pyhittää Angola lähetystyölle vanhin D. Todd Christofferson kahdentoista apostolin koorumista sekä muut odottivat sanaa Johannesburgissa Etelä-Afrikassa. Samaan aikaan uskollinen jäsen Paulina Lassalete da Cunha Gonçalves yritti avata suljetulta näyttäneen oven. Hän toivoi saavansa kutsukirjeitä, jotka sallisivat kirkon edustajien päästä Angolaan. Kun he pääsisivät maahan, he voisivat sitten hankkia tarpeelliset viisumit.
Muutamaa minuuttia ennen valtion virastojen sulkemisaikaa Angolassa vanhin Christofferson kokosi yhteen ne, jotka odottivat Afrikan kaakkoisen vyöhykkeen toimistossa. Sitten hän pyysi rukoukseen polvistuneena, että taivaallinen Isä puuttuisi tilanteeseen. Tuolla samalla hetkellä, heti vanhin Christoffersonin uskon rukouksen jälkeen, kutsukirjeet allekirjoitettiin. Rakastava taivaallinen Isä oli valmistanut keinon pyhittämispäivän toteutumiseksi. Vanhin Christoffersonin pyynnöstä pidettiin nöyrä rukous kiitokseksi meille suodusta ihmeestä.4
Erään Alkeisyhdistyksen laulun sanat kaikuvat suloisina ja päivänselvinä:
Oletko siellä, Isä taivahan?
Kuuletko rukoukset joka lapsen?5
Kyllä, Hän on siellä, ja kyllä, Hän vastaa kuuliaisten lastensa rukouksiin.
Kuuliaisuus on ollut profeettojen tunnusmerkki, ja tämä hengellisen voiman lähde on jokaisen sellaisen ulottuvilla, joka uskollisesti seuraa Jumalan palvelijoita. Presidentti Monson on tähdentänyt pyhille, että meidän pitää olla kuuliaisia käskyille, sillä ”se vain sulle rauhan ja varmuuden tuo”6.
Pyrkikäämme elämään kuuliaisina käskyille, noudattamaan Herran valittujen palvelijoiden jumalallista ohjausta ja ottamaan vastaan luvattuja siunauksia Hänen kädestään.