Kaikkein vilpittömin rukoukseni

Jaimee Lynn Chidester, Utah, USA

Kun opiskelin ensimmäistä vuotta yliopistossa, minulla oli osa-aikatyö eräässä pienessä kaupungissa sijaitsevassa lähikaupassa. Minulla oli päivän viimeinen vuoro, joka päättyi iltayhdeltätoista. Vaikka paikkakunta oli suhteellisen turvallinen, olin yleensä hermostunut sulkiessani liikkeen aivan yksin.

Eräänä iltana olin erityisen huolestunut. Kun olin siivonnut liikkeen ja menin sulkemaan kassaa, mieleni valtasi pelko. Minulla ei ollut mitään järjellistä syytä olla niin peloissani, mutta en voinut karistaa hermostuneisuuttani. En halunnut ylireagoida soittamalla poliisille, mutta halusin myös olla turvassa, mikäli kyse oli jostakin todellisesta vaarasta.

Lopulta polvistuin rukoukseen. Kerroin taivaalliselle Isälle, että pelkäsin enkä tiennyt, mitä tehdä. Se oli kaikkein vilpittömin rukous, minkä olin koskaan pitänyt.

Kun nousin ylös, huomasin heti ajoneuvon, joka pysähtyi rakennusta lähimpänä olevalle bensapumpulle. Yllätyksekseni ja helpotuksekseni se oli poliisi. Kun hän otti esiin luottokorttinsa tankatakseen poliisiautonsa, aloin nopeasti tehdä liikkeen sulkemiseen kuuluvia tehtäviäni. Halusin käyttää hyväkseni hänen suojelevaa läsnäoloaan ja saada mahdollisimman paljon tehdyksi, ennen kuin hän lopettaisi tankkaamisensa. Kun hän oli lopettanut tankkaamisen, hän soitti matkapuhelimellaan ja puhui autossaan istuen. Hän oli paikalla yhä, kun lukitsin liikkeen ja menin autooni. Lähdimme kumpikin kaupalta samaan aikaan.

Ajaessani kotiin hämmästelin, kuinka nopeasti rukoukseeni oli vastattu. Kiitin nöyrästi taivaallista Isääni, että Hän oli kuunnellut minua. Minulle oli opetettu, että olen Jumalan tytär, mutta siihen iltaan asti en ollut koskaan tuntenut Hänen rakkauttaan minua kohtaan niin läheisenä tai niin kouriintuntuvana. Sanat eivät voi kuvata rauhaa, jota tunsin sydämessäni. Tiedän, että Herra siunaa minua, jos minulla on uskoa ja pyydän Hänen apuaan.