Ensimmäisen presidenttikunnan sanoma
Tunnistakaa, muistakaa ja kiittäkää
Jumala pyytää meitä kiittämään kaikista Häneltä saamistamme siunauksista. Alamme helposti lausua kiitosrukouksiamme mekaanisesti, usein samoja sanoja toistaen, tarkoittamatta kiittää Jumalaa koko sydämestämme. Meidän tulee ”antaa kiitos – – Hengessä” (OL 46:32), jotta voimme tuntea todellista kiitollisuutta siitä, mitä Jumala on antanut meille.
Kuinka me voimme muistaa edes osan kaikesta, mitä Jumala on tehnyt meidän hyväksemme? Apostoli Johannes kirjoitti muistiin, mitä Vapahtaja opetti meille muistamisen lahjasta, joka tulee Pyhän Hengen lahjan kautta: ”Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä minun nimessäni lähettää, opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille puhunut” (Joh. 14:26).
Pyhä Henki palauttaa mieleemme muistoja siitä, mitä Jumala on meille opettanut. Ja yksi tapa, jolla Jumala opettaa meitä, on Hänen antamansa siunaukset, joten kun päätämme harjoittaa uskoa, Pyhä Henki tuo mieleemme Jumalan ystävälliset teot.
Voitte kokeilla sitä rukouksessa tänään. Voitte noudattaa käskyä: ”Kiitä Herraa, Jumalaasi, kaikessa” (OL 59:7).
Presidentti Ezra Taft Benson (1899–1994) on todennut, että rukous on sopiva hetki tehdä se. Hän sanoi: ”Profeetta Josephin kerrotaan sanoneen kerran, että yksi suurimmista synneistä, mihin myöhempien aikojen pyhät syyllistyvät, on kiittämättömyyden synti. Otaksun, että useimmat meistä eivät ole ajatelleet sitä vakavana syntinä. Meillä on suuri taipumus rukouksissamme – meidän anomisissamme Herralle – pyytää lisää siunauksia. Joskus minusta tuntuu, että meidän on tarpeen antaa rukouksissamme enemmän sijaa kiitollisuuden ilmauksille niistä siunauksista, joita olemme jo saaneet. Saamme nauttia niin monista.”1
Teillä voisi olla sellainen kokemus Pyhän Hengen lahjan avulla tänä päivänä. Voisitte aloittaa henkilökohtaisella kiitosrukouksella. Voisitte alkaa luetella siunauksianne ja pitää sitten pienen tauon. Jos harjoitatte uskoa, huomaatte Pyhän Hengen lahjan avulla, että mieleenne tulvii muistoja muista siunauksista. Jos alatte kiittää niistä jokaisesta, rukouksenne saattaa kestää vähän kauemmin kuin tavallisesti. Tulee muistoja, ja tulee myös kiitollisuutta.
Voisitte yrittää samaa asiaa kirjoittaessanne päiväkirjaanne. Pyhä Henki on auttanut ihmisiä siinä aikojen alusta asti. Muistatte, että Mooseksen kirjassa sanotaan: ”Ja pidettiin muistokirjaa, johon kirjoitettiin Aadamin kielellä, sillä jokaisen, joka huusi avuksi Jumalaa, suotiin kirjoittaa innoituksen hengen mukaan” (Moos. 6:5).
Presidentti Spencer W. Kimball (1895–1985) on kuvaillut tuota innoitetun kirjoittamisen tapahtumasarjaa: ”Ne, jotka pitävät muistokirjaa, muistavat todennäköisemmin Herraa päivittäisessä elämässään. Päiväkirjan pitäminen on yksi tapa laskea siunauksiamme ja jättää tiedot näistä siunauksista jälkeläisillemme.”2
Kun alatte kirjoittaa, voisitte kysyä itseltänne: ”Millä tavoin Jumala on tänään siunannut minua ja rakkaitani?” Jos teette niin tarpeeksi usein ja uskoen, huomaatte muistavanne siunauksia. Ja joskus mieleenne tulee lahjoja, joita ette edes huomanneet päivän aikana, mutta tiedätte silloin, että Jumalan käsi on koskettanut elämäänne.
Rukoilen, että voimme jatkuvasti pyrkiä uskossa tunnistamaan ja muistamaan sen, mitä meidän taivaallinen Isämme ja Vapahtajamme ovat tehneet ja tekevät avatakseen meille tien kotiin luoksensa, sekä kiittämään siitä.
Tämän sanoman opettaminen
Tässä sanomassa presidentti Eyring kehottaa meitä muistamaan rukouksissamme taivaallisen Isän ystävälliset teot. Keskustele niiden kanssa, joita opetat, kuinka rukoileminen kiittäen voi auttaa meitä tunnistamaan Jumalan käden elämässämme. Voit polvistua rukoukseen yhdessä niiden kanssa, joita opetat, ja ehdottaa, että se, joka lausuu rukouksen, pelkästään kiittäisi.
Voitte myös tutkia kiitollisuuden tärkeyttä lukemalla nämä jakeet presidentti Eyringin mainitsemien jakeiden lisäksi: Ps. 100; Moosia 2:19–22; Alma 26:8; 34:38; OL 59:21; 78:19; 136:28.