Olen kristitty

Kathy Fjelstul Craig, Arizona, USA

Olen toisen luokan opettajana paikkakunnalla, missä myöhempien aikojen pyhät tunnetaan hyvin. Niinpä yllätyin eräänä päivänä, kun eräs työtoverini kertoi minulle, mitä toinen opettaja oli sanonut minusta. Tuo opettaja oli sanonut: ”Tiesitkö, ettei Kathy Craig ole kristitty?”

Se raastoi minua. Olin juuri menettänyt aviomieheni 28 avioliittovuoden jälkeen, ja olin ollut lähempänä Vapahtajaa ja taivaallista Isääni kuin minään muuna aikana elämässäni. Tiesin, että minun täytyisi lausua todistukseni tälle opettajalle, mutta en ollut varma, kuinka tekisin sen. En halunnut loukata häntä, mutta halusin hänen myös tietävän, että myöhempien aikojen pyhät ovat kristittyjä.

Seuraavana aamuna Pyhä Henki kuiskasi minulle, mitä minun pitäisi sanoa. Kun makasin vuoteessani, ajattelin kaikkia kodissani olevia Jeesuksen Kristuksen elämää kuvaavia tauluja. Jokaisella taululla oli erityinen paikka sydämessäni, ja jokainen niistä liittyi johonkin tiettyyn aikaan elämässäni. Noiden taulujen ajatteleminen toi mieleeni monia helliä tunteita rakkaudesta, jota tunsin Vapahtajaa kohtaan.

Yksi tietty taulu kuvaa sitä, kuinka Vapahtaja tyynnytti myrskyisen meren. Se muistutti minua siitä, että Hän voittaa kaiken ja että minäkin voin Hänen avullaan voittaa kaikki asiat, myös aviomieheni menettämisen tuoman syvän surun.

Kun ajattelin tauluja edelleen, tunsin valtavaa kiitollisuutta saamistani siunauksista – siunauksista, jotka olin saanut siitä, että kuulun Vapahtajan kirkkoon.

Sinä aamuna, kun saavuin kouluun, menin työtoverini huoneeseen ja kerroin hänelle, että halusin hänen tietävän, että olen kristitty. Kysyin häneltä: ”Kuinka monta Vapahtajaa esittävää taulua sinulla on kodissasi?” Hän kertoi minulle, että taulujen sijaan hänellä oli kodissaan kaksi ristiä.

Kerroin hänelle kotonani olevista Vapahtajaa esittävistä tauluista ja siitä, mitä maalauksissa kuvatut näkymät merkitsivät minulle. Lausuin sen jälkeen todistukseni Jeesuksesta Kristuksesta ja Hänen sovitustyöstään.

Kerroin työtoverilleni myös, että olin selviytynyt kuluneesta vuodesta pelkästään sen tiedon avulla, joka minulla oli Jeesuksesta Kristuksesta. Kerroin hänelle, kuinka Hänen lempeät armotekonsa olivat auttaneet lapsiani ja minua selviytymään isän ja aviomiehen menettämistä seuranneesta vaikeasta ajasta.

Halasin häntä, ja kun poistuin, hän esitti vilpittömän anteeksipyyntönsä. Sydämessäni ei ollut epäilystäkään siitä, etteikö hän tiennyt, että minä, Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsen, olen kristitty.