Ensimmäisen presidenttikunnan sanoma
Laskeutukaa turvallisesti turbulenssista huolimatta
Kuva © iStock/Thinkstock
Jokin aika sitten vaimoni Harriet ja minä olimme lentokentällä katsomassa valtavien lentokoneiden laskeutumista. Oli tuulinen päivä, ja rajut tuulenpuuskat pieksivät lähestyviä lentokoneita saaden ne heittelehtimään ja tärisemään niiden laskeutuessa.
Tarkkaillessamme tätä luonnon ja koneiden välistä kamppailua muistelin omaa lentokoulutustani ja siellä oppimiani periaatteita – joita myöhemmin opetin muille koulutuksessa oleville lentäjille.
”Älä taistele ohjaimia vastaan turbulenssin aikana”, minulla oli tapana kertoa heille. ”Pysy rauhallisena äläkä ylireagoi. Pidä katse kiinnitettynä kiitoradan keskiviivaan. Jos joudut poikkeamaan halutusta lähestymissuunnasta, korjaa suuntaa nopeasti mutta hallitusti. Luota lentokoneesi suorituskykyyn. Ohjaa konetta, kunnes turbulenssi laantuu.”
Kokeneet lentäjät ymmärtävät, etteivät he aina voi kontrolloida ympärillään tapahtuvia asioita. He eivät noin vain voi napsauttaa turbulenssia pois päältä. He eivät voi saada sadetta tai lumipyryä katoamaan. He eivät voi saada tuulta laantumaan tai muuttamaan suuntaa.
Mutta he ymmärtävät myös, ettei turbulenssia tai kovaa tuulta pidä pelätä – eikä etenkään lamaantua niiden johdosta. Vähemmän ihanteellisissa olosuhteissa laskeutuminen tapahtuu turvallisesti niin, että pysytään mahdollisimman oikeassa suunnassa ja oikealla liukupolulla.
Katsellessani, kuinka lentokone toisensa jälkeen valmistautui laskeutumaan, ja muistellessani lentäjän vuosinani oppimiani periaatteita pohdiskelin, olisiko tässä jokin päivittäiseen elämäämme soveltuva opetus.
Emme voi aina vaikuttaa myrskyihin, joita elämä tuo tiellemme. Joskus asiat eivät vain suju mielemme mukaisesti. Pettymyksen, epäilyksen, pelon, surun tai stressin turbulenssit voivat ravistella ja heitellä meitä.
Silloin on helppo juuttua kaikkeen siihen, missä on vikaa, ja keskittää ajatuksemme omiin ongelmiimme. Tunnemme houkutusta keskittyä koettelemuksiimme sen sijaan, että keskittyisimme Vapahtajaan ja todistukseemme totuudesta.
Se ei kuitenkaan ole paras tapa suunnistaa elämämme haasteiden läpi.
Aivan kuten kokenut lentäjä keskittyy myrskyn sijaan kiitoradan keskilinjaan ja oikeaan kosketuskohtaan, meidänkin tulisi keskittyä uskomme keskipisteeseen – Vapahtajaamme, Hänen evankeliumiinsa ja taivaallisen Isämme suunnitelmaan – sekä omaan perimmäiseen tavoitteeseemme – turvalliseen paluuseen taivaalliseen määränpäähämme. Meidän tulisi turvata Jumalaan ja keskittää ponnistelumme opetuslapseuden polulla pysymiseen. Meidän tulisi pitää silmämme, sydämemme ja mielemme keskittyneinä elämään sillä tavalla, jonka tiedämme oikeaksi.
Se, että osoitamme uskomme ja luottamuksemme taivaalliseen Isään pitämällä ilomielin Hänen käskynsä, johtaa meidät onneen ja kirkkauteen. Ja jos pysymme sillä tiellä, pääsemme minkä tahansa turbulenssin läpi – riippumatta siitä, kuinka voimakkaalta se kenties näyttää – ja palaamme turvallisesti taivaalliseen kotiimme.
Olipa taivas yllämme seesteinen tai uhkaavien pilvien peitossa, Jeesuksen Kristuksen opetuslapsina me tavoittelemme ensiksi Jumalan valtakuntaa ja Hänen vanhurskauttaan tietäen, että kun teemme niin, saamme lopulta kaiken muunkin tarvitsemamme (ks. Matt. 6:33).
Kuinka tärkeä elämän opetus!
Mitä enemmän me pakonomaisesti keskitymme vaikeuksiimme, kamppailuihimme, epäilyksiimme ja pelkoihimme, sitä vaikeammiksi asiat voivat muodostua. Mutta mitä enemmän keskitymme lopulliseen taivaalliseen määränpäähämme ja siihen iloon, jonka opetuslapseuden polulla kulkeminen antaa – kun rakastamme Jumalaa ja palvelemme lähimmäisiämme – sitä todennäköisemmin voimme menestyksellisesti selviytyä huolten ja turbulenssien ajoista.
Rakkaat ystävät, huolimatta siitä, kuinka rajusti kuolevaisuuden tuulet ulvovatkaan ympärillämme, Jeesuksen Kristuksen evankeliumi tarjoaa aina parhaan tien turvalliseen laskeutumiseen taivaallisen Isämme valtakunnassa.