Kunnes taasen kohdataan
Todellista suuruutta
Meidän ei tarvitse katsoa kauas nähdäksemme huomaamattomia ja unohdettuja arkielämän sankareita.
Koska joudumme jatkuvasti kosketuksiin maailman määritelmän mukaisen menestyksen ja suuruuden kanssa, on ymmärrettävää, että teemme vertailuja sen välillä, mitä me olemme ja mitä muut ovat – tai näyttävät olevan – sekä myös sen välillä, mitä meillä on ja mitä muilla on. – – Me annamme usein epäoikeudenmukaisten ja vääränlaisten vertailujen hävittää onnemme, koska ne saavat meidät tuntemaan itsemme tyytymättömiksi, riittämättömiksi tai epäonnistuneiksi. Joskus tällaiset tunteet johtavat meidät harhaan ja saavat vatvomaan epäonnistumisiamme niin että emme huomaa niitä elämämme puolia, jotka saattavat sisältää todellisen suuruuden osasia. – –
Varmasti niihin kuuluvat ne asiat, joita meidän täytyy tehdä ollaksemme hyviä isiä tai hyviä äitejä, mutta nimenomaan tuhansista pienistä teoista, palveluksista ja uhrauksista koostuu elämänsä antaminen eli kadottaminen toisten ja Herran palveluksessa. Niitä ovat tiedon hankkiminen taivaallisesta Isästämme ja Hänen evankeliumistaan. Niitä ovat myös toisten tuominen uskoon ja Hänen valtakuntansa jäsenyyteen. Nämä asiat eivät yleensä saa osakseen maailman huomiota ja ihailua. – –
Meidän ei todellakaan tarvitse katsoa kauas nähdäksemme huomaamattomia ja unohdettuja arkielämän sankareita. Puhun ihmisistä, joita te tunnette ja joita minä tunnen ja jotka tekevät vähin äänin ja johdonmukaisesti sitä, mitä heidän pitääkin tehdä. Puhun niistä, jotka ovat aina paikalla ja aina valmiita auttamaan. Ajattelen sen äidin poikkeuksellista urheutta, joka tunti toisensa jälkeen päivin ja öin pysyy sairaan lapsen luona ja hoitaa tätä, tai invalidia, joka kamppailee ja kärsii valittamatta. Tarkoitan myös niitä, jotka käyvät säännöllisesti luovuttamassa verta. – – Ajattelen niitä, jotka eivät ehkä ole äitejä, mutta jotka siitä huolimatta hoivaavat maailman lapsia. Puhun niistä, jotka ovat aina valmiita rakastamaan ja kasvattamaan.
Puhun myös opettajista ja sairaanhoitajista ja maanviljelijöistä ja muista, jotka tekevät hyvää työtä maailmassa, jotka opettavat, ravitsevat ja vaatettavat, mutta jotka myös sen lisäksi tekevät Herran työtä – niistä, jotka kohottavat ja rakastavat. Tarkoitan niitä, jotka ovat rehellisiä, ystävällisiä ja ahkeria jokapäiväisissä toimissaan, mutta jotka ovat myös Mestarin palvelijoita ja Hänen laumansa paimenia. – –
Niille, jotka tekevät maailmassa tavallista työtä mutta epäilevät saavutustensa arvoa; tämän kirkon uurastajille, jotka edistävät Herran työtä niin monin huomaamattomin mutta merkittävin tavoin; niille, jotka ovat maan suola ja maailman voima ja kansan selkäranka – teitä me yksinkertaisesti ihailemme. Jos pysytte vahvoina loppuun asti ja jos pysytte rohkeina todistuksessa Jeesuksesta, te saavutatte todellista suuruutta ja saatte asua eräänä päivänä taivaallisen Isämme luona.