Palvelemme kirkossa
Me päätimme palvella
Kirjoittaja asuu Baijerissa Saksassa.
Aviomieheni taisteli syöpää vastaan, mutta otimme epäröimättä vastaan kutsun palvella Frankfurtin temppelissä Saksassa.
Kuvitus Ben Sowards
Joulukuun 12. päivänä 1994 saimme puhelinsoiton Salt Lake Citystä. Ystävällinen ääni kertoi meille, että presidentti Thomas S. Monson, joka palveli tuolloin toisena neuvonantajana ensimmäisessä presidenttikunnassa, halusi puhua kanssamme.
”Frankfurtin temppelin johtaja haluaisi kutsua sinut neuvonantajakseen ja vaimosi temppelinemännän apulaiseksi”, presidentti Monson sanoi aviomiehelleni Gerhardille. Sen jälkeen presidentti Monson ilmaisi mieheni terveyttä koskevan huolensa.
Gerhard oli taistellut jo 11 vuotta kroonista lymfaattista leukemiaa vastaan. Tästä haasteesta huolimatta Herra oli kutsunut meidät, joten annoimme epäröimättä myöntävän vastauksen.
Kun jätin työpaikkani valmistautuessani palvelemaan, esimieheni kysyi: ”Voinko pitää sinut, jos korotan palkkaasi?”
”Et, meidän täytyy lähteä”, vastasin ja kerroin hänelle, että olimme luvanneet Herralle palvella lähetystyössä. ”Olimme suunnitelleet lähtevämme palvelemaan parin vuoden päästä, mutta en ole varma, onko mieheni silloin enää elossa.”
Kun Gerhard kävi rutiinitarkastuksessa vajaat kaksi viikkoa myöhemmin, lääkäri sanoi hänelle: ”Pysy täällä; olet vaarassa kuolla.”
Hänen tilansa oli huonontunut. Olimme järkyttyneitä emmekä voineet kuvitella, kuinka voisimme suorittaa saamamme tehtävän, mutta olimme täynnä uskoa, toivoa ja luottamusta. Annoimme kaiken Herran käsiin. Jos Hänellä oli meille tehtävä, Hän valmistaisi meille keinon toteuttaa sen.
Tammikuun 2. päivänä 1995 lähdimme lähetystyöhömme. Ymmärsin yhtäkkiä, mistä luopuisin: äidistäni, lapsistani, lastenlapsistani, urastani, kodistani ja puutarhastani. Mutta seuraavana päivänä olimme tehtävässämme Frankfurtin temppelissä, jossa pimeä yömme muuttui kirkkaaksi uudeksi päiväksi. Kaikki arkinen stressi kaikkosi meiltä.
Tässä pyhässä paikassa oli rakkautta, valoa, toivoa, iloa, luottamusta, lämpöä, turvaa, suojaa ja sitä rauhaa, jota meidän Vapahtajastamme säteilee. Siellä palvellessamme tapasimme ihania ihmisiä monista maista. Vaikka he puhuivat eri kieliä, meitä yhdisti rakkauden kieli. Olimme hyvin onnellisia palvellessamme temppelissä.
Temppelissä vallitseva henki ja Jumalan voima kannattelivat rakasta aviomiestäni 26 kuukauden ajan. Pian sen jälkeen kun meidät oli vapautettu tehtävästämme palvella temppelissä, Gerhard meni sairaalaan saamaan tavanomaista hoitoa sairauteensa. Tällä kertaa lääkärit eivät päästäneet häntä sieltä pois. Muutama kuukausi myöhemmin hän palasi taivaalliseen kotiinsa.
Kun katson taaksepäin, näen nuo temppelipalvelun vuodet taivaan lahjana – sain palvella mieheni rinnalla rakastavan Isämme huoneessa täyttäessämme lupauksemme palvella yhdessä lähetystyössä. Olen kiitollinen koko sydämestäni siitä kokemuksesta.