Tutkimalla ja uskon kautta

Vanhin M. Russell Ballard

kahdentoista apostolin koorumista

Toivon, että löydätte ilon ja rauhan, joka tulee tiedosta, että opettamisellanne olette koskettaneet jonkun elämää ja kohottaneet yhtä taivaallisen Isän lapsista matkalla takaisin Hänen luokseen.

Eräässä johtaville auktoriteeteille tarkoitetussa koulutuskokouksessa presidentti Gordon B. Hinckley (1910–2008) sanoi kirkon opin opettamisesta: ”Emme voi olla liian varovaisia. Meidän täytyy varoa, ettemme joudu pois [oikeasta suunnasta]. Pyrkiessämme olemaan omaperäisiä ja tuoreita ja erilaisia me saatamme opettaa asioita, jotka eivät ole täysin sopusoinnussa tämän Jeesuksen Kristuksen palautetun kirkon perusoppien kanssa. – – Meidän olisi parasta olla valppaampia. – – Meidän täytyy olla vartijoina tornissa.”¹

Kun kirkon koulutus etenee 2000-luvulla, opettajiemme tulee miettiä, mitä mahdollisia muutoksia heidän tulee tehdä siinä, kuinka he valmistautuvat opettamaan, kuinka he opettavat ja mitä he opettavat, jos he aikovat rakentaa horjumatonta uskoa kallisarvoisten nuortemme elämässä.

Ohi ovat ne ajat, jolloin oppilas esitti vilpittömän kysymyksen ja opettaja vastasi: ”Älä kanna siitä huolta!” Ohi ovat ne ajat, jolloin oppilas nosti esiin vilpittömän huolenaiheen ja opettaja vastasi siihen lausumalla todistuksensa, koska halusi vältellä aihetta. Ohi ovat ne ajat, jolloin oppilaita suojeltiin niiltä, jotka hyökkäsivät kirkkoa vastaan.

Onneksi Herra on antanut opettajille tämän ajankohtaisen ja ajattoman neuvon: ”Ja koska kaikilla ei ole uskoa, etsikää uutterasti ja opettakaa toisillenne viisauden sanoja; niin, etsikää parhaista kirjoista viisauden sanoja; etsikää oppia vieläpä tutkimalla sekä uskon kautta” (OL 88:118).

Tämä soveltuu erityisen hyvin tähän päivään, koska kaikilla oppilaillamme ei ole riittävää uskoa kohdata edessä olevia haasteita ja koska monet heistä ovat internetin välityksellä jo altistuneet yhä maallistuneemman maailman syövyttäville voimille – maailman, joka suhtautuu vihamielisesti uskoon, perheeseen ja evankeliumin mukaisiin tasovaatimuksiin. Internet ulottuu yhä laajemmalle kautta maailman miltei joka kotiin sekä oppilaidemme käsiin ja mieleen.

Te voitte auttaa oppilaita opettamalla heille, mitä tarkoittaa se, että he oppiessaan yhdistävät tutkimisen ja uskon. Opettakaa heitä havainnollistamalla oppitunneilla tätä taitoa ja menetelmää.

Presidentti Harold B. Lee (1899–1973) on huomauttanut:

”Haluamme muistuttaa teille, että tiedon hankkiminen uskon kautta ei ole mikään helppo tapa oppia. Se vaatii ankaraa ponnistelua ja jatkuvaa yrittämistä uskon avulla. – –

Uskon kautta oppiminen ei luonnistu laiskalta ihmiseltä. Joku on itse asiassa sanonut, että sellainen prosessi vaatii koko sielun taivuttamista, ihmismielen syvimpien sopukoiden käyttöön ottamista ja sen liittämistä Jumalan yhteyteen – että on muodostettava oikea yhteys. Vasta sitten voidaan saada ’tietoa uskon kautta’.”²

Uskon kautta saatu tieto synnyttää puhtaan todistuksen, ja puhtaalla todistuksella on voima muuttaa ihmisten elämää, kuten havainnollistetaan seuraavissa lyhyissä kertomuksissa.

Kolme kertomusta

Phoebe Carter lähti 1830-luvulla kotoaan Yhdysvaltain Mainesta kokoontuakseen pyhien kanssa Ohioon. Hän muisteli: ”Ystäväni hämmästelivät valitsemaani tietä, ja niin tein minäkin, mutta jokin sisimmässäni pakotti minua eteenpäin. Äitini murhe kotoa lähtemisestäni oli miltei enemmän kuin saatoin kestää, ja ellei sisimmässäni olisi ollut henkeä, olisin lopulta horjunut.”³

Phoebe seurasi profeetta Joseph Smithiä ja kokoontui pyhien kanssa Ohioon ja myöhemmin Utahiin, missä hän kuoli uskollisena myöhempien aikojen pyhänä ja kirkon presidentin, Wilford Woodruffin (1807–1898), tasavertaisena kumppanina ja vaimona.

Opiskellessaan collegessa Marion G. Romney (1897–1988) oli päättänyt, ettei hän voisi palvella lähetystyössä perheensä taloudellisen tilanteen vuoksi. Erään kerran hän kuitenkin kuuli vanhin Melvin J. Ballardin (1873–1939) puhuvan. Elämäkerrassa kerrotaan: ”Tuskinpa [Marion] tiesi, että yhtenä hyvin lyhyenä hetkenä hänen elämänsä suunta muuttuisi täysin.”

Kertomus jatkuu: ”Ensimmäistä kertaa Marion – – ymmärsi täysin, millaista oli olla innoituksen vaikutuksen alaisena. Läpitunkeva, kihelmöivä tunne täytti hänen sielunsa. Hän – – ei ollut koskaan ollut yhtä liikuttunut kuin nyt, kun hän kuunteli tämän uusimman apostolin sanoja. – –

Apostolin kasvojen hohde ja hänen todistuksensa vilpittömyys täyttivät Marionin vastustamattomalla halulla lähteä lähetystyöhön. – – Hän tiesi, että hänen täytyi lykätä jatko-opintoja koskevia suunnitelmiaan.”⁴

Pian Marion oli matkalla Australiaan, missä hän palveli uskollisesti. Myöhemmin hänestä tuli voimallinen apostoli ja ensimmäisen presidenttikunnan jäsen.

Viimeisen kertomuksen on esittänyt presidentti Boyd K. Packer (1924–2015), kahdentoista apostolin koorumin presidentti, siitä vaikutuksesta, joka eräällä iäkkäällä opettajalla oli William E. Berrettiin. Opettajalla, joka oli Norjasta tullut käännynnäinen, oli puutteelliset englannin kielen taidot. Opettajan puutteista huolimatta presidentti Packer kuitenkin muisteli: ”Veli Berrett todisti opettajastaan: ’Me saatoimme lämmitellä käsiämme hänen uskonsa tulen loimussa.’”⁵

Myöhemmin Williamista tuli seminaarien, instituuttien ja kirkon oppilaitosten johtaja.

Phoeben, Marionin ja Williamin kohdalla puhtaan todistuksen kuulemisesta tuli se sysäys, joka muutti heidän elämänsä ikiajoiksi. Samoin voi olla niiden kohdalla, joita te opetatte. Kun ottaa huomioon nykypäivän maailman realiteetit, puhdas todistus ei kenties kuitenkaan aina riitä. Phoebe, Marion ja William olivat puhtaita ja tahrattomia sekä vapaita pornografiasta ja maailmallisuudesta, kun he olivat innoitettujen lähetyssaarnaajien, opettajien ja johtajien jalkojen juuressa. Henki juurtui helposti heidän pehmeään ja puhtaaseen sydämeensä.

Nykyään kertomus on aivan toisenlainen. Pornografia ja maailmallisuus saastuttavat joitakuita oppilaistanne jo ennen kuin he edes tulevat luokkaanne.

Vielä sukupolvi sitten kirkkomme historiaa, oppia ja käytäntöjä koskeva tieto, joka nuorillamme oli käytettävissään, rajoittui lähinnä kirkon painamaan aineistoon. Harvat oppilaat tulivat tekemisiin vaihtoehtoisten tulkintojen kanssa. Nuoremme elivät enimmäkseen suojattua elämää.

Silloinen opetusohjelmamme, vaikkakin hyvää tarkoittava, ei valmistanut oppilaita nykypäivää varten – aikaan, jolloin he voivat heti tutustua jokaisesta mahdollisesta näkökulmasta käytännöllisesti katsoen kaikkeen, mikä koskee kirkkoa. Nykyään se, mitä he näkevät mobiililaitteiltaan, on todennäköisesti yhtä paljon uskoa koettelevaa kuin uskoa edistävääkin. Monet nuoristamme ovat perehtyneempiä Googleen kuin evankeliumiin, herkempiä internetille kuin innoitukselle sekä käyttävät enemmän Facebookia kuin uskoa.

Oppien hallinta

Näiden haasteiden valossa kirkon kouluneuvottelukunta on hiljattain hyväksynyt seminaariin hankkeen nimeltä Oppien hallinta. Tämä uusi hanke, joka rakentuu sen pohjalle, mitä on jo tehty pyhien kirjoitusten hallinnan hyväksi, keskittyy rakentamaan ja vahvistamaan oppilaidemme uskoa Jeesukseen Kristukseen sekä lujittamaan heitä kyvyllä elää entistä paremmin evankeliumin mukaan ja käyttää sitä elämässään. Kun he ammentavat tietoa pyhistä kirjoituksista ja profeettojen sanoista, he oppivat toimimaan uskossa Kristukseen saadakseen hengellistä tietoa ja ymmärrystä Hänen evankeliumistaan. Ja he saavat mahdollisuuksia oppia soveltamaan Kristuksen oppia ja evankeliumin periaatteita niihin kysymyksiin ja haasteisiin, joita he kuulevat ja näkevät joka päivä ikätoveriensa keskuudessa ja sosiaalisessa mediassa.

Tämä hanke on innoitettu ja ajankohtainen. Sillä tulee olemaan suurenmoinen vaikutus nuoriimme. Oppien hallinnan sekä kirkon koululaitoksen kaikkien muiden opiskeluohjelmien menestys riippuu merkittävässä määrin opettajistamme.

Mitkä ovat evankeliumin opettajien mahdollisuudet ja vastuut näiden haasteiden edessä 2000-luvulla? Tietenkin teidän opettajien täytyy rakastaa Herraa, Hänen kirkkoaan ja oppilaitanne. Teidän täytyy myös lausua puhdas todistus vilpittömästi ja usein. Lisäksi – enemmän kuin minään muuna aikana kirkkomme historiassa – oppilaanne tarvitsevat siunauksekseen myös sen, että he oppivat tutkimalla ja uskon kautta opillista ja historiallista sisältöä ja taustaa sekä saavat puhtaan todistuksen, jotta he voivat kokea kokonaisvaltaisen ja kestävän kääntymyksen evankeliumiin sekä sitoutua loppuiäkseen Jeesukseen Kristukseen. Kokonaisvaltainen ja kestävä kääntymys tarkoittaa sitä, että he ”pysyvät veneessä ja pitelevät kiinni” koko elämänsä ajan.⁶

Jotta te ymmärtäisitte pyhien kirjoitusten ja kirkkomme historian opillisen ja historiallisen sisällön ja taustan, teidän täytyy tutkia niitä ”parhaista kirjoista”, kuten Herra on käskenyt (OL 88:118). ”Parhaita kirjoja” ovat pyhät kirjoitukset, nykyajan profeettojen ja apostolien opetukset sekä kirkkomme parhaat tutkimustiedot, mitä on saatavilla. Kun pyritte uutterasti oppimaan tutkimalla ja uskon kautta, te osaatte auttaa oppilaitanne oppimaan ne taidot ja asenteet, joita he tarvitsevat pystyäkseen erottamaan toisistaan luotettavan tiedon, joka kohottaa heitä, ja ne oppeja, historiaa ja käytäntöjä koskevat puolitotuudet ja väärät tulkinnat, jotka lannistavat heitä.

Opettakaa heille, mitä haasteita he kohtaavat turvautuessaan siihen, että internet vastaisi iankaikkisesti merkittäviin kysymyksiin. Muistuttakaa heille, ettei Jaakob sanonut: ”Jos kuitenkin joltakulta teistä puuttuu viisautta, etsiköön sitä Googlesta!” (Ks. Jaak. 1:5.)

Viisaat ihmiset eivät turvaudu internetiin saadakseen diagnoosin ja hoitoa emotionaalisissa, mielenterveydellisissä ja terveydellisissä haasteissa – varsinkaan jos on kyse haasteista, jotka uhkaavat henkeä. Sen sijaan he etsivät lääketieteen ammattilaisia, jotka ovat saaneet koulutuksen ja valtuutuksen tunnustetuilta lääketieteen ja valtion viranomaisilta. Silloinkin viisaat pyytävät vielä toisen lausunnon.

Jos tämä on järkevä menettelytapa vastausten löytämiseksi emotionaalisissa, mielenterveydellisissä ja terveydellisissä kysymyksissä, niin se on vieläkin järkevämpi, kun kyse on iankaikkisesta elämästä. Kun jokin asia on mahdollisena uhkana hengelliselle elämällemme, kallisarvoisille perhesuhteillemme ja jäsenyydellemme valtakunnassa, meidän tulee pyytää apua harkitsevilta ja uskollisilta kirkon johtajilta. Ja tarvittaessa meidän tulee pyytää apua niiltä, joilla on asianmukainen akateeminen koulutus, kokemus ja asiantuntemus.

Juuri niin minä teen, kun tarvitsen apua omiin kysymyksiini enkä löydä vastausta itse. Pyydän apua veljiltäni kahdentoista koorumissa ja muilta, joilla on asiantuntemusta kirkon historiasta ja kirkon opista.

Evankeliumin opettajien tulee ensimmäisten joukossa – oppilaiden omien perheiden ohella – esitellä virallisia lähteitä aiheista, jotka saattavat olla vähemmän tunnettuja tai kiistanalaisia, jotta oppilaat arvioivat kaikkea myöhemmin kuulemaansa tai lukemaansa sen perusteella, mitä heille on jo opetettu.

Hengellinen rokottaminen

Me annamme rokottaa kallisarvoiset lähetyssaarnaajamme, ennen kuin lähetämme heidät lähetyskentälle, jotta he ovat suojassa taudeilta, jotka voivat olla heille vahingollisia. Samaan tapaan, ennen kuin lähetätte oppilaanne maailmaan, rokottakaa heidät antamalla heille uskollinen, syvällinen ja täsmällinen tulkinta evankeliumin opista, pyhistä kirjoituksista, kirkkomme historiasta ja niistä aiheista, jotka toisinaan ymmärretään väärin.

Mainitsen muutamia näistä aiheista, jotka ovat vähemmän tunnettuja tai kiistanalaisia: pluraaliavioliitto, näkijänkivet, ensimmäistä näkyä koskevat erilaiset kertomukset, Mormonin kirjan tai Abrahamin kirjan kääntämisprosessi, sukupuoleen liittyvät kysymykset, etninen tausta ja pappeus sekä taivaallinen Äiti.

Pyrkimykset nuortemme rokottamiseksi lankeavat usein kirkon koululaitoksen opettajien harteille. Nämä ajatukset mielessä varatkaa aikaa siihen, että mietitte mahdollisuuksianne ja vastuitanne.

Kirkon johtajat nykyään ovat täysin tietoisia rajattomasta tiedonsaannista, ja olemme ryhtyneet ylimääräisiin ponnisteluihin tarjotaksemme täsmällistä taustaa ja ymmärrystä palautuksen opetuksista. Erinomainen esimerkki tästä pyrkimyksestä on lds.org-sivustolla julkaistut 11 evankeliumiaiheista tutkielmaa⁷, jotka tarjoavat tasapainoisen ja luotettavan tulkinnan kiistanalaisten ja kirkkoon liittyvien vähemmän tunnettujen aiheiden faktoista.

On tärkeää, että tunnette näiden tutkielmien sisällön. Jos teillä on niitä koskevia kysymyksiä, pyydän teitä kysymään joltakulta, joka on perehtynyt näihin aiheisiin ja ymmärtää niitä. Toisin sanoen, ”etsikää oppia vieläpä tutkimalla sekä uskon kautta” (OL 88:118), kun pyritte perehtymään näiden tutkielmien sisältöön.

Teidän tulee myös tutustua Joseph Smith Papers -aiheiseen verkkosivustoon⁸ ja kirkon historiaa käsittelevään osuuteen lds.org-sivustolla sekä muuhun aineistoon, jota kirkkomme uskolliset tieteen asiantuntijat ovat laatineet.

Pyrkimys evankeliumin läpinäkyvyyteen sekä hengelliseen rokottamiseen opin ja historian syvällisen tutkimisen kautta yhdessä palavan todistuksen kanssa on paras lääke, mikä meillä on auttaaksemme oppilaita välttämään ja käsittelemään kysymyksiä, epäilyksiä tai uskon kriisejä, joita he saattavat kohdata tänä informaatioaikana.

Kun te opettajat maksatte vaaditun hinnan ymmärtääksenne paremmin kirkkomme historiaa, oppia ja käytäntöjä – paremmin kuin nykyään – te olette valmistautuneita antamaan syvällisiä, harkittuja ja innoitettuja vastauksia oppilaidenne kysymyksiin.

Yksi tapa tietää, mitä kysymyksiä oppilaillanne on, on kuunnella heitä tarkkaavaisesti. Kaikkien hyvien opettajien täytyy olla hyviä kuuntelijoita. Sen lisäksi että kuuntelette oppilaitanne, rohkaiskaa heitä esittämään teille joko luokassa tai kahden kesken kysymyksiä mistä tahansa aiheesta. Yksi tärkeimmistä kysymyksistä, minkä oppilaanne voivat esittää, on ”Miksi?” ”Miksi?”-kysymys on suurenmoinen kysymys, kun se esitetään tuntien vilpitöntä halua ymmärtää. Se on kysymys, jonka lähetyssaarnaajat haluavat tutkijoidensa esittävän. Miksi me olemme täällä? Miksi hyville ihmisille tapahtuu pahaa? Miksi meidän pitäisi rukoilla? Miksi meidän pitäisi seurata Kristusta? Usein ”miksi”-kysymykset johtavat innoitukseen ja ilmoitukseen. Taivaallisen Isämme pelastussuunnitelman tunteminen auttaa teitä vastaamaan useimpiin ”miksi”-kysymyksiin.

Vielä yksi viimeinen huomautus kysymyksiin vastaamisesta. On tärkeää opettaa oppilaillenne, että vaikka evankeliumi antaa vastauksen moniin – ellei useimpiin – elämän tärkeimmistä kysymyksistä, niin muutamiin kysymyksiin vastausta ei löydy kuolevaisuudessa, koska meiltä puuttuu asianmukaiseen vastaukseen tarvittava tieto. Kuten Mormonin kirjan Jaakob opettaa: ”Katso, suuret ja ihmeelliset ovat Herran teot. Kuinka tutkimattomat ovatkaan hänen salaisuuksiensa syvyydet; ja mahdotonta olisi ihmisen ymmärtää kaikkia hänen teitänsä. Eikä kukaan ihminen tunne hänen teitänsä, ellei niitä ilmoiteta hänelle.” (MK Jaak. 4:8; ks. myös OL 101:32–34.)

Varoituksen sana

Tarjoan vielä varoituksen sanan. Käsittäkää, että te saatatte alkaa uskoa, kuten monet oppilaistannekin, että te olette pyhien kirjoitusten, opin ja historian asiantuntijoita. Eräs äskettäinen tutkimus on tuonut esiin, että ”mitä enemmän ihmiset luulevat tietävänsä jostakin aiheesta, sitä todennäköisemmin he väittävät ymmärtävänsä enemmän kuin he tietävät – jopa siinä määrin, että he teeskentelevät omaavansa jotakin tietoa – – ja tekaisevat tietoja”⁹.

Tätä kiusausta väittää liikoja meidän evankeliumin opettajiemme tulee välttää. On aivan sopivaa sanoa: ”Minä en tiedä.” Sen sanottuanne teidän vastuunanne on kuitenkin etsiä parhaat vastaukset oppilaidenne esittämiin pohdiskeleviin kysymyksiin (ks. OL 101:32–34).

Saanen varoittaa teitä, että kun opetatte oppilaitanne ja vastaatte heidän kysymyksiinsä, älkää kertoko uskoa edistäviä mutta vahvistamattomia huhuja tai vanhentuneita käsityksiä ja selityksiä opistamme ja entisaikojen käytännöistä. On aina viisasta pitää käytäntönä sitä, että tutkii elävien profeettojen ja apostolien sanoja, pysyy mormonnewsroom.org-, mormonienuutishuone.fi- ja lds.org-sivustojen avulla ajan tasalla kirkon ajankohtaisista kysymyksistä, menettelytavoista ja lausunnoista sekä turvautuu kirkkomme arvostettujen, perusteellisesti harkitsevien ja uskollisten tieteen asiantuntijoiden teoksiin sen varmistamiseksi, ettei opeta asioita, jotka ovat totuudenvastaisia, vanhentuneita tai outoja ja omituisia.

Liikojen väittämistä koskevan tutkimuksen kirjoittajat ovat huomauttaneet, että ”taipumus väittää liikoja – varsinkin kun kyse on itsearmoitetusta tuntijasta – saattaa – – estää ihmistä valistamasta itseään juuri niillä alueilla, joilla hän pitää itseään niin tietäväisenä”¹⁰.

Sen lisäksi että teistä tulee elinikäisiä oppijoita, teidän täytyy myös tehdä omassa elämässänne niitä asioita, jotka sallivat Pyhän Hengen työskennellä kanssanne. Näitä asioita ovat vilpitön päivittäinen rukous, uskollinen paastoaminen, pyhien kirjoitusten ja elävien profeettojen sanojen säännöllinen tutkiminen ja pohtiminen, lepopäivän muuttaminen ilon päiväksi, sakramentin nauttiminen nöyrästi ja Vapahtajan muistaminen aina, palveleminen temppelissä mahdollisimman usein ja lopuksi tarvitsevien, köyhien ja yksinäisten auttaminen – sekä lähellä että eri puolilla maailmaa.

Jotta täyttäisitte mahdollisuutenne ja vastuunne asianmukaisesti, teidän tulee elää niin kuin te saarnaatte!

Olkaa rohkeita pyytämällä neuvoa ja ojennusta niiltä, joihin luotatte: puolisolta, pappeusjohtajilta tai esimieheltä. Kysykää heiltä, millä tavoin voitte edistää henkilökohtaista opetuslapseuttanne. Välttäkää kaikkea sellaista, mikä karkottaa Hengen.

Lisäksi saanen ehdottaa teille, että pidätte aika ajoin henkilökohtaisen puhuttelun itsellenne ja käytte läpi kohdat 2. Nefi 26:29–32, Alma 5:14–30 ja OL 121:33–46. Niin tekeminen auttaa teitä huomaamaan, millaisia kiusauksia me kaikki saatamme kohdata. Jos elämässänne jokin vaatii muutosta, niin päättäkää selvittää asia.

Välttäkää kiusausta kyseenalaistaa työtoverienne motiiveja. Katsokaa sen sijaan syvälle omaan sydämeenne ja tutkistelkaa omia halujanne ja motiivejanne. Vasta silloin Vapahtaja voi muuttaa sydäntänne ja saattaa teidän halunne ja motiivinne sopusointuun Hänen halujensa ja motiiviensa kanssa.

Nousevan sukupolven täytyy tietää, ymmärtää ja ottaa vastaan Jumalan pelastussuunnitelma sekä osallistua siihen. Suunnitelman ymmärtäminen antaa heille jumalallisen näkemyksen, jonka avulla he voivat nähdä itsensä Jumalan poikana tai tyttärenä, mikä tarjoaa perspektiivin kirkon miltei jokaisen opin, käytännön ja menettelytavan ymmärtämiseen.

Evankeliumin opettajien täytyy ottaa vastaan mahdollisuus ja vastuu opettaa 2000-luvun nuorille suunnitelmaa koskevia oikeita periaatteita, mukaan lukien jumalallisesti vahvistettu oppi avioliitosta ja perheen roolista, kuten se määritellään perhejulistuksessa.¹¹

Oppi iankaikkisesta avioliitosta

Oppi iankaikkisesta avioliitosta ja perheestä on ratkaisevan tärkeä osa Jumalan onnensuunnitelmaa. Siihen sisältyy meidän oma temppelissä sinetöity perheemme osana taivaallisen Isän omaa iankaikkista perhettä selestisessä valtakunnassa. Koska tämä oppi liittyy suoraan Hänen omaan perheeseensä ja Hänen omiin henkilapsiinsa, Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa opetetaan, että Hän ”loi ihmisen mieheksi ja naiseksi” ja että Hän käski isä Aadamia ja äiti Eevaa lisääntymään ja täyttämään maan (ks. 1. Moos. 1:27–28).

On sanottu, että onnensuunnitelma alkaa perheestä ja päättyy perheeseen. Perhe sai tosiaan alkunsa kuolevaisuutta edeltävässä maailmassa, missä me asuimme taivaallisten vanhempiemme perheen jäseninä. Ja lopussa perheeseen liittyvät sitoumukset ja rakastavat ihmissuhteet paitsi jatkuvat myös kasvavat lisääntymisprosessin myötä (ks. OL 131:1–4; 132:19).

Ratkaiseva tekijä, joka yhdistää tämän kaiken – josta Jumalan suunnitelma ja meidän iankaikkinen kohtalomme riippuu ja jonka varassa kaikki muu on – on Vapahtajamme Jeesus Kristus. Hänen sovitusuhrinsa tekee kaiken mahdolliseksi, myös rakastavan, huolehtivan iankaikkisen avioliiton ja perheen – mutta rajoittumatta niihin.

Herra opettaa meille, ettei kukaan naimaton ihminen, riippumatta vanhurskaudestaan, voi saada kaikkea, mitä meidän taivaallisella Isällämme on varattuna lapsilleen. Naimaton ihminen on puolet yhtälöstä. Hän ei kykene asumaan selestisen valtakunnan korkeimmassa asteessa. (Ks. 1. Kor. 11:11; OL 131:1–4.)

Teidän oppilaidenne on ymmärrettävä, että kuolevaisuuden tarkoituksena on tulla enemmän Jumalan kaltaisiksi saamalla fyysinen ruumis, käyttämällä tahdonvapautta ja omaksumalla roolit, jotka aiemmin kuuluivat ainoastaan taivaallisille vanhemmille – aviomiehen ja vaimon sekä isän ja äidin roolit.

Profeetat ovat vahvistaneet, että kaikki ne, jotka ovat kelvollisia ja jotka turvaavat Jeesukseen Kristukseen mutta joita ei ole voitu sinetöidä kumppaniin tai jotka eivät ole voineet saada lapsia tässä elämässä, saavat ne mahdollisuudet tulevassa maailmassa.

Opettakaa nuorille, että Herran kirkossa kaikki ovat tervetulleita palvelemaan Jumalaa, palvelemaan muita ihmisiä ja kasvamaan yhdessä veljinä ja sisarina evankeliumissa. Muistuttakaa heitä siitä, mitä Lehi opetti – että Jumalan kaikkia lapsiaan koskeva tavoite ja toive voidaan tiivistää seuraavasti: ”Aadam lankesi, jotta ihmisiä voisi olla, ja ihmiset ovat, jotta heillä voisi olla ilo” (2. Nefi 2:25).

Taivaallinen Isä haluaa meidän hyväksyvän Hänen määritelmänsä avioliitosta ja noudattavan Hänen ensimmäistä käskyään ”lisääntyä ja täyttää maa” (ks. 1. Moos. 1:28) – ei ainoastaan Hänen suunnitelmansa täyttämiseksi vaan myös kokeaksemme sitä iloa, jota Hänen suunnitelmansa on tarkoitus antaa Hänen pojilleen ja tyttärilleen.

Te kirkon opettajat, auttakaa nuoriamme saamaan selkeä ymmärrys Jumalan onnensuunnitelmasta, joka tuo Hänen lapsilleen todellista iloa. Auttakaa heitä tuntemaan se, ottamaan se vastaan, osallistumaan siihen ja puolustamaan sitä. Sen 40 vuoden kokemuksen pohjalta, jonka olen saanut palvellessani johtavana auktoriteettina, olen huolissani siitä suuresta määrästä kirkkomme jäseniä – nuorempia ja vanhempia – jotka eivät kerta kaikkiaan ymmärrä iankaikkista ja jumalallista päämääräänsä koskevaa suunnitelmaa.

Siispä, opettajatoverini, meidän tulee panna merkille ja arvostaa näitä tilaisuuksia selittää – opillisesti ja hengellisesti – miksi me uskomme siihen, että tieto Jumalan suuresta onnensuunnitelmasta vastaa useimpiin ”miksi”-kysymyksiin, joita meille saatetaan esittää. Kun ilmaisemme uskovamme kuolevaisuutta edeltävään elämään, jossa me asuimme taivaallisen Isän ja taivaallisen Äidin henkilapsina, me voimme selittää, miksi tämä maailma on luotu. Yksi kuolevaisen elämän keskeinen tarkoitus on se, että voimme itse saada saman kokemuksen perheestä – ja tällä kertaa vanhempina eikä vain lapsina. Vaalikaa perusymmärrystänne opista ja tarkoituksesta, jotka koskevat taivaallisen Isämme suunnitelmaa meidän iankaikkiseksi onneksemme. Ja opettakaa sitä jatkuvasti.

Yhteenveto

Niinpä lopuksi ja yhteenvetona näkökohdat, joista olen puhunut teille:

Opettakaa oppilaita yhdistämään tutkimalla ja uskon kautta oppiminen puhtaaseen todistukseen.
Opettakaa oppilaita pysymään veneessä ja pitelemään kiinni!
Opettakaa oppilaita käyttämään mobiililaitteitaan hallitusti ja keskittymään siihen, että he ovat enemmän yhteydessä Pyhään Henkeen kuin internetiin.
Rokottakaa oppilaat Jeesuksen Kristuksen evankeliumin sisältämää pelastussuunnitelmaa koskevilla totuuksilla.
Muistakaa, että ”Miksi?” voi olla erinomainen kysymys, joka johtaa evankeliumin ymmärtämiseen.
Perehtykää evankeliumiaiheisten tutkielmien sisältöön.
Älkää väittäkö liikoja älkääkä pelätkö sanoa: ”En tiedä.”
Ryhtykää elinikäisiksi oppijoiksi.
Etsikää neuvoja ja ojennusta niiltä, joihin luotatte.
Pitäkää aika ajoin henkilökohtainen puhuttelu tarkastellaksenne omaa hengellistä valmistautumistanne, uutteruuttanne ja tehokkuuttanne.
Opettakaa, että onnensuunnitelma alkaa perheestä ja päättyy perheeseen. Pitäkää pelastussuunnitelma mielessä koko ajan.
Opettakaa, että avioliitto ja perhe tuovat kestävää iloa.

Muistakaa, että tutkimalla ja uskon kautta oppimisen yhdistäminen puhtaaseen todistukseen saa aikaan todellisen, pitkäaikaisen ja kestävän kääntymyksen. Ennen kaikkea muuta, vahva usko Herran Jeesuksen Kristuksen sovitukseen on välttämätöntä hengelliselle voimallemme ja kasvullemme.