Myöhempien aikojen pyhien kertomaa
Yksi sininen lamppu
Kuvitus Allen Garns
Äitini ja isäni olivat eri mieltä siitä, kuinka koristella koti joulun aikaan. Isäni oli värisokea, joten hänelle punainen, vihreä ja ruskea näyttivät kaikki samanlaisilta ja ikäviltä. Sen sijaan sininen väri näytti kirkkaalta ja kauniilta. Hän oli myös Brigham Youngin yliopiston jalkapallojoukkueen innokas kannattaja, ja yliopiston väreihin kuuluu sininen.
Koska sininen oli hänen lempivärinsä, hän halusi ripustaa sinisiä jouluvaloja. Mutta äiti sanoi, ettei sininen ollut joulun väri, joten joka vuosi isä ripusti huolellisesti kodin katon reunaan punaisia, vihreitä ja valkoisia jouluvaloja. Äitiä kiusoitellakseen hän vaihtoi yhden lampun kirkkaansiniseksi. Jos katsoi tarkkaan, niin punaisten, vihreiden ja valkoisten valojen joukossa näkyi yksi sininen lamppu.
Joka vuosi tuo sininen lamppu loisti eri paikassa. Joskus se piilotteli nurkan takana, mistä kukaan ei huomaisi sitä, mutta joskus isä laittoi sen autotallin tai etukuistin yläpuolelle. Se oli äidin ja isän välistä kujeilua.
Eräänä vuonna isä yllättäen kuoli kaksi päivää ennen joulua. Hänen hautajaisissaan kerrottiin tarina siitä yhdestä sinisestä lampusta, joka hänellä oli tapana ripustaa joka vuosi. Seuraavana iltana äiti katsoi ulos ikkunasta. Kadun toisella puolella hänen naapurinsa kuistin yläpuolella loistavien valkoisten jouluvalojen keskellä oli yksi sininen lamppu. Muutaman päivän kuluessa monet naapurit ja ystävät lisäsivät sinisiä lamppuja jouluvalosarjoihinsa. Jotkut koristelivat jopa kokonaisia puita sinisin lampuin.
Olen kiitollinen siitä, että äitini ystävät ja naapurit osoittivat rakkautensa häntä kohtaan koristelemalla kotinsa sinisin jouluvaloin. He auttoivat minua tietämään, mitä tarkoittaa se, että ”[suree] surevien kanssa – – ja [lohduttaa] niitä, jotka ovat lohdutuksen tarpeessa” (Moosia 18:9). Olen kiitollinen, että taivaallinen Isä antoi meille lahjana Poikansa. Jeesuksen Kristuksen ansiosta näen jälleen isäni.