Kunnes taasen kohdataan

Jumalan todellinen luonne

Vanhin Jeffrey R. Holland

kahdentoista apostolin koorumista

Puheesta ”Jumalan valtasuuruus”, Liahona, marraskuu 2003, s. 70–73.

Jeesus Kristus oli täydellinen ilmentymä täydellisen Isän huolenpidosta.

Sen jälkeen kun monien sukupolvien profeetat olivat yrittäneet opettaa ihmissuvulle Isän tahtoa ja teitä, yleensä huonolla menestyksellä, Jumala viimeisenä yrityksenään saada meidät tuntemaan itsensä lähetti maan päälle ainoan ja täydellisen Poikansa, joka oli luotu Hänen kuvakseen ja kaltaisekseen, elämään ja palvelemaan kuolevaisten joukossa elämän ankarassa arjessa.

Tulla maan päälle täyttämään sellaista tehtävää – olemaan Elohimin asemassa, puhumaan niin kuin Hän puhuisi, tuomitsemaan ja palvelemaan, rakastamaan ja varoittamaan, kärsimään ja antamaan anteeksi niin kuin Hän tekisi – on mittasuhteiltaan niin tyrmistyttävä vastuu, että te ja minä emme voi sellaista käsittää. Mutta jumalalliselle lapselle ominaisella uskollisuudella ja päättäväisyydellä Jeesus pystyi sen käsittämään, ja Hän teki sen. Kun sitten kiitosta ja kunniaa alkoi tulla, Hän suuntasi kaiken ihailun nöyrästi Isälle.

”Minun tekoni ovat hänen [Isän] tekojaan”, Hän sanoi vilpittömästi. ”Ei Poika voi tehdä mitään omin neuvoin, hän tekee vain sitä, mitä näkee Isän tekevän. Mitä Isä tekee, sitä tekee myös Poika.” [Joh. 14:10; Joh. 5:19.] Toisen kerran Hän sanoi: ”Minä puhun, mitä olen Isäni luona nähnyt” [Joh. 8:38]. – –

Jotkut nykymaailmassa kärsivät ahdistavasta väärinkäsityksestä, joka koskee [Jumalaa, iankaikkista Isäämme]. Heidän keskuudessaan on vallalla taipumus tuntea olevansa etäällä Isästä, jopa vieraantuneita Hänestä, mikäli he lainkaan uskovat Häneen. – – Raamatun virheellisen lukemisen (ja varmasti joissakin tapauksissa virheellisen käännöksen) johdosta he näkevät Isän Jumalan ja Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen toimivan hyvin eri tavoin huolimatta siitä, että sekä Vanhassa että Uudessa testamentissa Jumalan Poika on yksi ja sama ja toimii niin kuin Hän aina toimii Isän alaisuudessa, joka itse on ”sama eilen, tänään ja ikuisesti”¹. – –

Niinpä ruokkimalla nälkäisiä, parantamalla sairaita, tuomitsemalla ulkokultaisuuden, rukoilemalla uskoa – siten Kristus näytti meille Isän tavan, Hänen, joka on ”armelias ja laupias, hidas vihaan, kärsivällinen ja täynnä hyvyyttä”². Kristus julisti elämällään ja varsinkin kuolemallaan: ”Tämä, mitä teille osoitan, on Jumalan laupeutta, samoin kuin itseni.” Täydellisen Pojan ilmentämässä täydellisen Isän huolenpidossa, Heidän yhteisessä kärsimyksessään ja jaetussa surussaan meidän muiden syntien ja murheiden vuoksi me näemme tämän julistuksen lopullisen merkityksen: ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän. Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan sitä tuomitsemaan, vaan pelastamaan sen.” [Joh. 3:16–17.]