2016
Usko, toivo ja rakkaus – toisiinsa punoutuvat hyveet
Joulukuu 2016


Usko, toivo ja rakkaus – toisiinsa punoutuvat hyveet

Kun punomme yhteen uskon, toivon ja rakkauden päivittäisessä elämässämme, meistä tulee Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen tosi seuraajia.

rope and blocks

Valokuva iStock/Thinkstock

Vaikka Mormonin kirjassa Moronin kirja on suhteellisen lyhyt – vain kymmenen lukua – se tarjoaa paljon erinomaisia neuvoja. Moroni ja Mormon opettavat kumpikin arvokkaita evankeliumin periaatteita. Kun Moroni päättää isänsä lyhennelmänä laatimaa Mormonin kirjaa, hän muistelee toistuvasti isänsä opetuksia uskon, toivon ja rakkauden välisistä yhteyksistä. Mormon ja Moroni halusivat selkeästi tähdentää näiden kolmen periaatteen tärkeyttä.

Kun aikaisemmin tutkin Mormonin kirjaa, pidin näitä kolmea periaatetta tavallisesti kuin rakennuspalikoina. Usko tulisi ensin, sitten toivo ja sitten rakkaus. Se tuntui loogiselta etenemiseltä. Kun uskomme kasvaa, me lisäämme tutkimistamme ja tietoamme ja alamme soveltaa käytäntöön toivon periaatetta. Usko ja toivo yhdessä muovaavat meitä ja opastavat meitä poluilla, joita Vapahtaja kulki, ja me alamme omaksua rakkauden ominaisuuksia.

Viime aikoina tutkiessani olen kuitenkin alkanut ymmärtää uskoa, toivoa ja rakkautta toisenlaisella tavalla. Nykyään ajattelen niiden olevan enemmänkin toisiinsa punoutuvia hyveitä, joista kullakin on ratkaiseva tehtävä todistuksemme kasvattamisessa ja määrittämisessä.

Tyttäremme Joy valmistaa mielellään eläimiä ja esineitä kiertämällä ilmapalloja yhteen. Kun yhtenä päivänä katselin, kun hän teki sitä, ajattelin, kuinka köysi muodostuu kietomalla useita säikeitä yhteen. Tämä auttoi minua luomaan mielikuvan uudesta ymmärryksestäni, jossa usko, toivo ja rakkaus ovat säikeitä, jotka yhdistyvät toisiinsa muodostaen lujan köyden.

Usko: ”Teillä on voima”

Usko taivaalliseen Isään ja Herraan Jeesukseen Kristukseen on perustekijänä paitsi iankaikkisen elämän saamisessa myös elämässämme maan päällä. ”Ja Kristus on sanonut: Jos teillä on usko minuun, teillä on voima tehdä kaikki, minkä minä näen hyväksi” (Moroni 7:33). Olen käyttänyt tätä uskon avulla saatavaa voimaa monta kertaa elämässäni. Ja olen luottanut siihen, että usko kantaa minut joidenkin vaikeiden hetkien läpi.

Kun opiskelin Brigham Youngin yliopiston Havaijin kampuksella, olin uudessa ympäristössä eikä englanti ollut äidinkieleni. Se oli haasteellista, ja tiesin, että tarvitsin tukea opiskelussani, jos aioin säilyttää stipendini. Ilman sitä en voisi jatkaa opiskeluani. Lisäksi olin tehnyt sitoumuksen, etten opiskelisi sunnuntaisin.

Eräänä päivänä kun olin lukemassa Oppia ja liittoja, eräs tietty jae teki minuun suuren vaikutuksen. Kun luin luvun 109 jaetta 7, eteeni tuli tämä lause: ”Etsikää oppia vieläpä tutkimalla sekä uskon kautta.” Siitä jakeesta tuli avain opintomenestykseeni. Kun osoitin uskoa ja opiskelin uutterasti kuutena päivänä viikossa, minua siunattiin opinnoissani. Jotkut opiskelutovereistani ihmettelivät, kuinka pärjäsin niin hyvin, vaikka en opiskellut sunnuntaisin, kuten he opiskelivat. Opin, että uskon kautta oppimalla voi voittaa monia haasteita.

Sain samanlaisen kokemuksen, kun loin uraani liike-elämässä. Minulle tarjottiin erinomaista työmahdollisuutta, mutta olisin siinä joutunut todennäköisesti työskentelemään sunnuntaisin. Olin sitoutunut siihen, etten työskentelisi lepopäivänä. Lopulta minun oli kieltäydyttävä tarjouksesta. En voisi tinkiä sitoumuksestani pyhittää lepopäivä. Samoin kuin opiskelusitoumukseni kohdalla, minua siunattiin myöhemmin monilla muilla työmahdollisuuksilla, jotka eivät edellyttäneet minun tekevän myönnytyksiä ja jotka sallivat minun omistaa sunnuntait Herran palvelemiselle.

Kun punomme kuvitteellista köyttämme, joka yhdistää meidät jumalallisiin siunauksiin, aloittakaamme lujasta uskon säikeestä.

Toivo: ”Tulevanne herätetyiksi iankaikkiseen elämään”

man standing in field

Valokuvat © Djorje_Stojilijkovic ja urfinguss/Thinkstock

Me toivomme monia asioita: että etenisimme urallamme, että lapsemme pärjäisivät, että täyttäisimme odotukset kirkon palvelutyössämme, että pysyisimme terveinä, että meillä olisi elämiseen ja perheemme elättämiseen kaikki tarvittava. Mutta mistä kumpuaa toivon korkein muoto ja mihin se voi johtaa meidät?

Mormon on sanonut: ”Minä tahtoisin puhua teille, jotka kuulutte kirkkoon, jotka olette rauhaisia Kristuksen seuraajia ja jotka olette saaneet riittävän toivon, jonka kautta voitte käydä Herran lepoon” (Moroni 7:3).

Kun Mormon jatkaa meille esittämäänsä kutsua tulla Kristuksen tosi seuraajiksi, hän palaa jälleen kerran toivon aiheeseen kysyessään: ”Ja mitä teidän on toivottava?” Sitten hän vastaa tähän ratkaisevan tärkeään kysymykseen: ”Katso, minä sanon teille, että teidän tulee toivoa Kristuksen sovituksen ja hänen ylösnousemuksensa voiman kautta tulevanne herätetyiksi iankaikkiseen elämään, ja tätä teidän uskonne tähden häneen, lupauksen mukaisesti.” (Moroni 7:41.)

Tämän kaltainen toivo on erilaista kuin tavanomainen toivo. Tämä jumalallinen toivo tulee Jeesuksen Kristuksen sovituksen kautta. Se on iankaikkista toivoa. Ilman sellaista toivoa me tulisimme kirkkoon joka viikko tietämättä, että kaikki nämä ihmeelliset siunaukset ovat meidän ulottuvillamme. Kristuksen avulla meidän toivomme voi opastaa meidät takaisin taivaallisen Isämme luo ja iankaikkiseen elämään.

Äskettäisessä yleiskonferenssipuheessa presidentti Henry B. Eyring, ensimmäinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa, sanoi: ”[Isä] salli Poikansa tarjota sovitusuhrillaan toivon, joka lohduttaa meitä, olipa tie kotiin Hänen luokseen kenties kuinka vaikea tahansa.”1 Toivon avulla me voimme nähdä ne siunaukset ja mahdollisuudet, jotka odottavat meitä, jos pysymme uskollisina Jeesuksen Kristuksen evankeliumille ja palvelemme Häntä koko sydämestämme, väkevyydestämme, mielestämme ja voimastamme.

Lisätkäämme tuon ymmärryksen turvin köyteemme seuraava säie, joka on toivo.

Rakkaus: Suotu tosi seuraajille

mother studying with child

Kolmas hyve, joka edelleen vahvistaa köyttämme, on rakkaus. Me alamme omaksua rakkauden lahjaa, kun pyrimme vilpittömästi ottamaan mallia Vapahtajasta. Täysimääräisenä tämän lahjan antaa meille kuitenkin Jumala, kun me etsimme sitä vilpittömästi rukouksessa. Seuratessamme Häntä, joka on antanut meille elämän, me alamme oppia rakkauden eli ”Kristuksen puhtaan rakkauden” (ks. Moroni 7:47) todellista merkitystä.

Kuten Mormon opettaa: ”Rukoilkaa siis – – Isää koko sydämen voimalla, että täyttyisitte tällä rakkaudella, jonka hän on suonut kaikille Poikansa Jeesuksen Kristuksen tosi seuraajille; että teistä tulisi Jumalan lapsia” (Moroni 7:48). Rauhaisina seuraajina me olemme saattaneet saada riittävän toivon, mutta jotta meille annettaisiin rakkaus, meistä täytyy tulla tosi seuraajia. Jos olemme tosi seuraajia, meistä tulee enemmän Hänen kaltaisiaan, mikä on elämän tarkoitus.

Kun juurrutamme sydämeemme Kristuksen puhtaan rakkauden, me todennäköisemmin omaksumme Kristuksen rakkauden jumalallisen ominaisuuden – palvellaksemme sekä lähimmäistämme että Jumalaa. ”Jos ihminen on sydämeltään sävyisä ja nöyrä ja tunnustaa Pyhän Hengen voimasta, että Jeesus on Kristus, hänellä täytyy olla rakkautta, sillä ellei hänellä ole rakkautta, hän ei ole mitään; niinpä hänellä täytyy olla rakkautta” (Moroni 7:44).

Nyt meillä on köyteemme kolme keskeistä säiettä. Katsotaanpa, kuinka ne toimivat yhdessä.

Kaikki kolme toimivat yhdessä

”Sen vuoksi täytyy olla uskoa; ja jos täytyy olla uskoa, täytyy olla myös toivoa; ja jos täytyy olla toivoa, täytyy olla myös rakkautta.

Ja ellei teillä ole rakkautta, te ette mitenkään voi pelastua Jumalan valtakuntaan; ettekä te voi pelastua Jumalan valtakuntaan, ellei teillä ole uskoa; ettekä voi, ellei teillä ole toivoa.” (Moroni 10:20–21.)

Kun usko, toivo ja rakkaus yhdistetään, ne eivät ole minulle enää kuin rakennuspalikoita; sen sijaan ne ovat punoutuneet toisiinsa. Me emme lopeta uskon kasvattamista ja sitten saa toivoa, tai saatuamme toivon omaksu viimein rakkautta. Ne kaikki toimivat yhdessä. Ja kun ne punoutuvat yhteen, ne yhdessä auttavat luonteemme ja todistuksemme muovaamisessa.

Viite

  1. Henry B. Eyring, ”Lohduttaja”, Liahona, toukokuu 2015, s. 20.