Myöhempien aikojen pyhien kertomaa
Vastauksia toistemme rukouksiin
Kuvitus Allen Garns
Olin päättämässä lähetystyötäni Chicagon eteläisellä lähetyskentällä Illinoisin osavaltiossa Yhdysvalloissa, kun sain erityisluvan käydä eräällä aiemmalla alueella ja nauttia illallista Tremillon perheen kanssa. Olin palvellut heidän seurakunnassaan kokonaisen vuoden ja olimme tulleet läheisiksi.
Illallisella veli Tremillo kannusti minua esittämään kotimatkallani ainakin yhdelle henkilölle sanoman onnesta. Hän sanoi, että Herra sijoittaisi lennolleni jonkun, joka tarvitsisi apuani. Lupasin hänelle tehdä niin.
Siitä hetkestä aina Chicagosta lähtööni saakka rukoilin myös saadakseni vahvistuksen, että Herra hyväksyisi uhraukseni palvella lähetystyössä.
Kolme viikkoa myöhemmin nousin lentokoneeseen, joka veisi minut kotiin. Kun olin menossa paikalleni, viereisellä istuimella oleva henkilö kohotti katseensa. ”Ei voi olla totta!” nainen sanoi. ”En voi uskoa tätä!”
Ensimmäinen ajatukseni oli: ”Loistavaa, hän vihaa mormoneja!” Kun istuuduin, hän kertoi, että hänen nimensä on Kelly ja että hän on uusi käännynnäinen. Hän ilmaisi olevansa hyvin iloinen siitä, että hänen vieressään istui lähetyssaarnaaja. Kelly kertoi minulle, että edellinen henkilö, joka oli istunut hänen vieressään, oli ollut mormoneja vastaan ja oli ilmaissut epäystävällisesti mielipiteensä Kellyn äskettäin löytämästä uskosta. Kelly oli järkyttynyt, ja hänellä oli kysymyksiä. Hän oli rukoillut vastauksia ja lohtua.
Pidin sydämessäni rukouksen ja todistin evankeliumin totuudesta ja Jumalan rakkaudesta lapsiaan – myös Kellyä – kohtaan. Kerroin hänelle neuvosta, jonka olin saanut veli Tremillolta. Sanoin, että Jumala oli valmistanut tämän erityisen hetken juuri häntä varten.
Kyyneleet silmissään Kelly kiitti minua. Hän sanoi myös: ”Huomaan kyllä, että olet ollut hyvä lähetyssaarnaaja ja että Herra hyväksyy uhrauksesi.” Sillä hetkellä tunsin Jumalan rakastavan minua suuresti. Oli minun vuoroni liikuttua. Kyyneleet silmissäni kiitin Kellyä ja kerroin hänelle, että hän oli ollut vastaus rukoukseeni. Vastasin vielä muutamiin hänen kysymyksiinsä, ja me vaihdoimme sähköpostiosoitteita.
Lentokoneemme laskeutui, ja vilkutimme hyvästiksi, kun Kelly jatkoi matkaa seuraavalle lennolleen. Tulen aina olemaan kiitollinen taivaalliselle Isälle siitä, että Hän oli halukas siunaamaan meitä niin lempeällä tavalla.