Myöhempien aikojen pyhien kertomaa
Rukoukseni katolla
Kuvitus Carolyn Vibbert
Yhtenä sateisena syyspäivänä nousin ullakolle ja huomasin, että katto vuotaa. Vettä tippui kahden kattoparrujonon välillä olevista naulakohdista. Olin vuosia aiemmin tehnyt kodissani monia korjauksia enkä pelännyt kokeilla uusia hankkeita. Mutta nykyään minulla oli henkilökohtaisia ongelmia ja minulta puuttui itseluottamusta. Minusta tuntui, ettei minulla ollut emotionaalista voimaa hoitaa vuotoasiaa kuntoon, vaikka tiesin, että jotakin pitäisi tehdä ennen talven tuloa.
Viikkoa tai paria myöhemmin nousin katolle mukanani mattoveitsi, lasta ja patruunapuristin, joka oli täynnä kattotervaa. Ajattelin, että minun piti vain löytää vuotokohta ja peittää se tahmealla tervalla. Mutta minulla ei ollut aavistustakaan, missä vuotokohta oli. Tunsin lannistuvani. Pysähdyin pitämään rukouksen pyytäen, että Herra ohjaisi minut oikeaan paikkaan, jotta pystyisin korjaamaan vuotokohdan. Odotin, että Hän tuosta vain osoittaisi minulle oikean paikan. Sen sijaan mieleeni tuli yksi sana: tutki.
Se ei ollut haluamani vastaus, mutta aloin katsella ympärilleni. Katseeni kiinnittyi yhteen tuuletusputkeen. Revin irti putken vierestä kaksi pientä kattopaanua ja näin paikan, joka näytti vuotokohdalta. Leikkasin pois vanhan, kuivan tervan ja lisäsin runsaasti uutta tervaa. Laitoin paanut takaisin, ja vajaassa tunnissa olin saanut työn tehtyä. Lannistumisen tunteeni katosivat, ja minusta tuntui hyvältä se, mitä olin tehnyt ratkaistakseni ongelman. Seuraavan sateen tullen etsin ullakolta vuotokohtia ja huomasin, ettei niitä ollut!
Ajattelin Oliver Cowderya, joka ei ollut käyttänyt harkintaa, paitsi että oli pyytänyt (ks. OL 9:7). Kuten hän, minäkin olin odottanut, että Herra antaisi tuosta vain minulle nopean vastauksen rukoukseeni eikä minun tarvitsisi tehdä mitään. Ja ajattelin sitä, kuinka paljon mielialani oli kohonnut, kun minun oli pitänyt ryhtyä itse toimeen eli tutkia asiaa tarkoin mielessäni (ks. OL 9:8). Opin, ettei Herra tee kaikkea puolestamme. Hän auttaa ja ohjaa meitä, mutta meiltä myös odotetaan, että me teemme sen, mihin pystymme itse, koska se saa aikaan henkilökohtaista kasvua.