Katsokaa, niin saatte elää

Vanhin W. Mark Bassett

seitsemänkymmenen koorumista

Kun käännymme kohti Jumalaa, luomme pysyvän lähteen hengelliselle uudistumiselle.

Kasvuvuosinani Yhdysvalloissa perheemme ajoi säännöllisesti Pohjois-Kalifornian ja Utahin väliä. Emme nauttineet matkasta autiomaan halki mutta kylläkin saapumisesta määränpäähän ja ilosta käydä siellä asuvien sukulaisten luona.

Kokoaikaista lähetystyötäni edeltävänä kesänä matkustin jälleen kerran sukulaisten luo Utahiin. Mutta tällä kertaa olimme pikkuveljeni Davidin kanssa matkalla kahden. Olimme silloin 18- ja 16-vuotiaita. Olimme tehneet tuon kymmenen tuntia kestävän matkan perheemme kanssa niin usein, että luotimme täysin kykyymme suoriutua matkasta hyvin.

Olimme käymässä Kay-sedän, Dianne-tädin ja Michelle-serkun luona. David jäi heille pidemmäksi aikaa, mutta minun oli palattava yksin Kaliforniaan hammaslääkärikäyntiä varten.

Ilta oli jo hämärtymässä, kun lähdin Spanish Forkista Utahista aloittaakseni yöllisen ajomatkan. Alussa kaikki sujui hyvin. Jätin pian pohjois-etelä-suuntaisen valtatien ja käännyin itä-länsi-suuntaiselle valtatielle. Sytytin ajovalot ja ajoin nopeaa vauhtia halki läntisen Utahin. Kun kilometrit karttuivat ja autiomaan ilta pimeni pimenemistään, huomasin, että minun oli yhä vaikeampaa nähdä tietä. Viimein tajusin, että auton ajovalot himmenivät koko ajan. Lopulta niiden valo hävisi kokonaan, moottori sammui ja auto pysähtyi tien sivuun.

Akku oli tyhjä. Autolla ei pystynyt jatkamaan matkaa. Vaikka olin tarkoin varmistanut, että minulla oli riittävästi polttoainetta, ja olin jopa tarkistanut, missä voisin pysähtyä tankkaamaan, en ollut valmistautunut siihen, että autosta menisivät sähköt kokonaan.

Mikä on vaihtovirtalaturi?

Minut kasvatti isä, joka ylpeili sillä, että osasi huoltaa itse perheemme autot. Hän opetti meille auton mekaniikkaa, joten tiesin, että hyvä akku ei lakkaisi toimimasta, kun auto oli käynnissä, ellei vaihtovirtalaturissa ollut vikaa. Vaihtovirtalaturi on sähköinen generaattori, joka muuttaa mekaanisen energian sähköenergiaksi. Se käyttää käynnissä olevan moottorin liike-energiaa tuottaakseen magneettista energiaa, joka muuttuu akkua koko ajan lataavaksi sähkövirraksi. Sen ansiosta ajovalot, radio, ilmastointi ja muut sähkölaitteet toimivat keskeytyksettä. Se myös pitää moottorin käynnissä.

Nyt autoni vaihtovirtalaturissa oli jotakin vialla. Se piti korjata tai korvata uudella, ennen kuin matkani voisi jatkua.

Tuolloin, aikana ennen matkapuhelimia, ainoa vaihtoehtoni oli alkaa kävellä. Viimein eräs mies otti minut kyytiin ja vei minut seuraavaan kaupunkiin. Soitin puhelinkioskista ja tilasin paikalle hinausauton. Istuin ohjaamossa kuljettajan kanssa, kun teimme tunnin matkan takaisin autolle. Sitten istuin jälleen hänen kanssaan, kun ajoimme takaisin siihen pikkukaupunkiin autoani hinaten. Viimein, neljä tuntia siitä kun olin alun perin jättänyt autoni, olin jälleen sen sisällä ja nukuin huoltoaseman edessä sen aukenemiseen asti.

Kun huoltoaseman hoitaja saapui, hän nauroi ajatukselle, että hänen pikkukaupungissaan olisi tarvitsemani osa. Hän voisi tehdä tilauksen, mutta osan saapuminen kestäisi kahdesta kolmeen päivää. Sitten hänen kävi minua sääli. Hän sanoi, että voisi panna akkuni lataukseen noin kolmeksi tunniksi. Sillä tavoin auto saisi kenties riittävästi virtaa, jotta voisin ajaa sillä seuraavaan kaupunkiin. Ehkäpä siellä olisi tarvitsemani osa.

Kun akku oli ladattu, lähdin matkaan käyttämättä mitään sellaista laitetta, joka kuluttaisi kallisarvoista sähköä. Selviydyin seuraavaan kaupunkiin, mutta sielläkään ei ollut tarvitsemaani osaa. Tämä tapahtumasarja jatkui – kolmen tunnin lataus kahden tunnin ajomatkaan kaupungista toiseen. Olin löytänyt ystävällisiä ihmisiä kaupungeista koko matkan varrelta ja käännyin viimein vanhempieni ajotielle 30 tuntia kestäneen matkan jälkeen uupuneena mutta turvallisesti kotona.

Hengellistä mannaa

Omaa matkaani voi verrata israelilaisten matkaan erämaassa Vanhan testamentin aikoina. Israelilaisille annettiin jatkuvasti 40 vuoden ajan taivaasta ruokaa, jota kutsuttiin mannaksi. (Ks. 2. Moos. 16 ja 4. Moos. 11.)

Meillä on omana aikanamme samankaltainen tarve saada ruokaa taivaasta, hengellistä ruokaa. Onneksi voimme luoda ”hengellisen vaihtovirtalaturin”, joka synnyttää tarvitsemaamme ”hengellistä mannaa”. Koska hengellisiin tarpeisiimme vastataan, kun pidämme yllä suhdettamme taivaalliseen Isäämme ja Hänen Poikaansa Jeesukseen Kristukseen, niin aivan kuten israelilaiset käyttivät joka päivä aikaa kokoamalla fyysistä mannaa, meidän täytyy nykyään koota hengellistä mannaa rukoilemalla, tutkimalla evankeliumia ja pyrkimällä pitämään Pyhän Hengen jatkuvana kumppaninamme.

Israelilaiset väsyivät lopulta fyysisen mannan kokoamiseen ja heissä heräsi himo siihen, mitä he olivat jättäneet taakseen (ks. 4. Moos. 11:4). Jos annamme itsemme väsyä hengellisen mannan kokoamiseen, saatamme havaita kaipaavamme sellaista, mikä ei hyödytä meitä hengellisesti. Turhautuneiden israelilaisten lailla olemme vaarassa menettää näkyvistämme alkuperäisen tarkoituksemme – saapumisen luvattuun maahan. Saatamme jopa toivoa, ettemme olisi koskaan lähteneet ”Egyptistämme” (ks. 4. Moos. 11:5–6). Lopulta hengellinen vaihtovirtalaturimme lakkaa toimimasta emmekä me pysty edistymään. Huomaamme olevamme yksin ja nälissämme ja kaipaamme pelastamista.

Ihmeen näkeminen

Presidentti Spencer W. Kimball (1895–1985) on opettanut: ”Toisinaan näyttää siltä, että pidämme pyhiä kirjoituksia liian itsestään selvinä, koska emme täysin arvosta sitä, kuinka ainutlaatuista on, että meillä on ne, ja kuinka suuri siunaus ne meille ovat. Näytämme mukautuneen niin hyvin kokemuksiimme tässä maailmassa ja tottuneen siihen, että meille opetetaan evankeliumia, että meidän on vaikea kuvitella, että toisin voisi koskaan ollakaan.”¹

Meidän ei pitäisi koskaan pitää itsestäänselvyytenä tarvettamme jatkuvaan pyhien kirjoitusten tutkimiseen, rukoukseen ja kuuliaisuuteen, koska ne auttavat meitä säilyttämään Pyhän Hengen kumppanuuden. Jos laiminlyömme hengellisyyttä lataavat toimet elämässämme, kyllästymme niihin tai suoritamme ne pelkästään rutiininomaisesti, niin hengellinen vaihtovirtalaturimme ei toimi täysillä. Hengellinen akkumme voi hitaasti purkautua, ehkäpä niin vähitellen, että tuskin huomaamme sitä. Sellaisessa tilanteessa ainoa tapa toipua on kääntyä Jeesuksen Kristuksen puoleen ja tehdä parannus. Jeesuksen Kristuksen sovituksen ja vilpittömän parannuksen ansiosta kaiken voi palauttaa ennalleen.

Katsokaa, niin saatte elää

Kun israelilaiset valittivat, he eivät olleet enää kiitollisia ravinnon siunauksesta. Rangaistuksena ”Herra lähetti kansan kimppuun myrkkykäärmeitä, ja niiden puremiin kuoli suuri joukko israelilaisia” (4. Moos. 21:6).

Lopulta ”kansa tuli Mooseksen luo sanomaan: ’Me teimme synnin, kun puhuimme Herraa ja sinua vastaan. Rukoile Herraa, että hän ottaisi nämä käärmeet pois meitä ahdistamasta.’ Mooses rukoili kansan puolesta,

ja Herra sanoi Moosekselle: ’Tee käärmeen kuva ja pane se tangon päähän. Jokainen pureman saanut, joka katsoo siihen, jää eloon.’

Mooses teki pronssista käärmeen ja pani sen tangon päähän. Kun ne, joita käärmeet olivat purreet, katsoivat pronssikäärmettä, he jäivät eloon.” (4. Moos. 21:7–9.)

Nykyajan pronssikäärmeet

Pronssikäärme on vertauskuva Kristuksesta, joka nostettiin ristille (ks. Joh. 3:14–15). Kun turvaudumme nykyajan profeettojen neuvoihin, me katsomme kohti Kristusta, koska he ohjaavat meitä keskittymään Isämme suunnitelmaan ja Jeesuksen Kristuksen keskeiseen tehtävään. Kuten ne hyväsydämiset ihmiset, jotka antoivat minun ladata autoni akun, elävät profeetat, näkijät ja ilmoituksensaajat lataavat meitä hengellisesti muistuttamalla meille, että me olemme taivaallisen Isämme lapsia ja että Hänen työnään ja kirkkautenaan on ”ihmisen kuolemattomuuden ja iankaikkisen elämän toteuttaminen” (Moos. 1:39). He ovat erityisesti antaneet meille neuvon, että kun pyhitämme lepopäivän paremmin, me vahvistamme uskoamme taivaalliseen Isään ja Hänen onnensuunnitelmaansa sekä Jeesukseen Kristukseen ja Hänen sovitukseensa.

Kertomukseen Mooseksesta ja pronssikäärmeestä viitataan myös Mormonin kirjassa, jossa meille sanotaan, että ”monet katsoivat ja jäivät eloon” (Alma 33:19; ks. myös jakeet 20–22). Toiset kuitenkin kieltäytyivät katsomasta. ”Heidän [ei] tarvinnut tehdä muuta kuin katsoa; ja keinon yksinkertaisuuden tai sen helppouden tähden oli monia, jotka menehtyivät” (1. Nefi 17:41). Voitaisiinko meistä jonakin päivänä sanoa, että me kieltäydyimme turvautumasta profeettoihin ja heidän neuvoihinsa sen helppouden tähden?

”Jos te voisitte parantua vain luomalla katseen ympärillenne, jotta parantuisitte, ettekö katsoisi nopeasti – –?

– – Luokaa [siis] katse ympärillenne ja alkakaa uskoa Jumalan Poikaan.” (Alma 33:21–22.)

Olen kiitollinen siunauksista, joita saamme jatkaessamme ”tiellämme taivaaseen” ja kannustaessamme muita tekemään samoin. Olen yhtä lailla kiitollinen siitä, että kun hairahdumme, meillä on mahdollisuus tehdä parannus, jättää taakse huonot tavat ja palata oikealle polulle. Siunaukset ovat mittaamattomat.

Eräässä toisessa Mormonin kirjan kohdassa, jossa puhutaan israelilaisten kokemuksesta, sanotaan lopuksi: ”Ja samoin kuin kaikki, jotka katsoivat tuohon käärmeeseen, saivat elää, samoin kaikki, jotka katsovat Jumalan Poikaan uskoen, murtunein mielin, saavat elää ja saavat sen elämän, joka on iankaikkinen” (Hel. 8:15).

Nykyajan profeettojen neuvojen varteen ottaminen kouluttaa sydäntämme uskossa. Se vahvistaa meitä voittamaan esteitä matkamme varrella aivan kuten minun oli ponnisteltava eteenpäin sinä kesäyönä autiomaassa. Todistan, että kun katsomme taivaalliseen Isäämme ja Hänen Poikaansa Jeesukseen Kristukseen, me löydämme merkityksen ja tarkoituksen matkallemme.

Tätä artikkelia koskevia perheiltaideoita on osoitteessa lds.org/go/11811.