Temppeli antaa meille ylevämmän näkemyksen
Jean B. Bingham
Apuyhdistyksen ylijohtaja
Aivan kuten teleskooppi, joka on kohdistettu näköpiirimme ulottumattomissa oleviin tähtiin, temppeli avaa mielemme ylevämpään ja laajempaan näkemykseen.
Jotkin elävimmistä ja merkittävimmistä muistoistamme asuessamme nuoren perheemme kanssa Yhdysvaltain keskilännessä liittyvät vuosittaisiin käynteihin Washington D.C:n temppelissä. Tuohon aikaan se oli ainoa toiminnassa oleva temppeli Mississippijoen itäpuolella Yhdysvalloissa. Tieto siitä, että temppelitoimitukset ovat välttämättömiä kaikille taivaallisen Isän lapsille, sai ponnistelumme tuntumaan tähdellisiltä.
Kuten monet teistä, mekin järjestimme niin, että ystävät hoitivat pieniä lapsiamme, ja matkustimme muiden jäsenten kanssa bussissa koko yön, vietimme pari kallisarvoista päivää tekemällä mahdollisimman paljon temppelityötä ja sitten matkustimme taas bussissa koko yön kotiin, jotta voisimme osallistua kirkon kokouksiimme sunnuntaina. Nuo matkat eivät tuntuneet uhrauksilta, sillä arvostimme niitä sen hengellisen kohotuksen ansiosta, joka ruokki sieluamme kuukausia jälkikäteen.
Muutama vuosi myöhemmin otimme innoissamme vastaan Chicagon temppelin Illinoisiin. Se oli ensimmäinen temppeli, joka rakennettiin Pohjois-Amerikan keskiselle vyöhykkeelle sen jälkeen kun Cardstonin temppeli oli rakennettu 62 vuotta aiemmin Albertan provinssiin Kanadaan. Koska temppeli oli nyt vain 45 minuutin ajomatkan päässä kotoamme, meille oli ilo käydä siellä useammin kuin kerran vuodessa ja saada hengellistä ravintoa säännöllisesti.
Vielä nykyäänkin, vaikka jotkut meistä asuvat entistä lähempänä temppeliä, meidän saattaa silti olla vaikea käydä siellä säännöllisesti. Voi olla, että kun temppeliin meneminen on helpompaa, se tuudittaa meidät ajattelemaan: ”Menen huomenna, kun minulla on enemmän aikaa.” On helppoa joutua välittömien paineiden pauloihin ja antaa tärkeämpien tilaisuuksien lipua tavoittamattomiin. Vanhin Richard G. Scott (1928–2015) kahdentoista apostolin koorumista on sanonut: ”Kehotan teitä ottamaan itsellenne tavoitteen siinä, kuinka usein käytätte hyväksenne toimituksia, joita käytössä olevissa temppeleissämme tarjotaan.”1
Jos laiminlyömme tilaisuuden käydä temppelissä niin usein kuin olosuhteemme sallivat, jos suhtaudumme kevyesti tilaisuuteemme mennä temppeliin, kun se on niin sanotusti aivan takapihallamme, me saatamme menettää tulevia siunauksia ja tilaisuuksia, joita Isällämme ja Hänen Pojallaan on meille varattuna. ”Minä, Herra, olen sidottu, kun te teette, mitä minä sanon; mutta kun te ette tee, mitä minä sanon, teillä ei ole mitään lupausta” (OL 82:10).
Kun näyttää siltä, että tapahtuu kaikenlaista, mikä estää meitä menemästä temppeliin, me voimme muistaa Jeesuksen Kristuksen vakuutuksen: ”Maailmassa te olette ahtaalla, mutta pysykää rohkeina: minä olen voittanut maailman” (Joh. 16:33). Kun olemme sinnikkäitä ja käymme temppelissä kompastuskivistä huolimatta, me saamme Vapahtajalta apua voittaaksemme maailman, jossa me elämme. Kerran kun mieheni ja minä valmistauduimme lähtemään temppeliin, putkahti esiin ongelma toisensa jälkeen. Viimein, ollessamme jo lähes menossa ovesta ulos, koimme kireän ”aviollisen hetken”. Kun me kaksi kävelimme vaitonaisina autolle, kuulimme vanhimman tyttäremme vakuuttavan siskolleen: ”Älä ole huolissasi. He tulevat aina temppelistä kotiin onnellisina.” Ja hän oli oikeassa!
Temppelit muistuttavat meitä iankaikkisuuden ulottuvuudesta
Menemmepä temppeliin sydän täynnä iloa tai surusta raskaana, temppeli on paikka, jossa jokainen kelvollinen jäsen, jolla on avoin sydän, voi kohottua ja vahvistua.
Olen mennyt temppeliin lähes leijuen syvästi kiitollisena siunauksesta, joka on suotu jollekulle vaikeuksissa kamppailevalle rakkaalle ihmiselle. Olen myös vuodattanut suuren murheen äänettömiä kyyneliä omien epäonnistumisteni vuoksi. Olen saanut Hengeltä kehotuksia ja ohjeita ja jopa nuhteita palvellessani sijaisena jonkun puolesta, joka vastaanottaa toimituksia, joiden ansiosta hän voi edistyä iankaikkisuudessa. Kaikki nuo kokemukset ovat kohottaneet ja vahvistaneet minua. Ja olenhan minä istunut temppelissä myös monta tuntia ”velvollisuudesta”, yksinkertaisesti täyttäen velvoitteeni, ja huomannut jopa torkahtelevani temppeli-istunnoissa niinä vuosina, kun olin aamuseminaarin opettaja! Mutta joka ainoa kerta kun olen mennyt temppeliin, minua on siunattu. Suotiinpa meille välitön siunaus tai kerryttivätpä pyrkimyksemme tulevia siunauksia, niin jokainen temppelissä viettämämme hetki johtaa jonkinlaiseen henkilökohtaiseen kasvuun.
Kun olemme temppelissä, meitä muistutetaan iankaikkisuuden ulottuvuudesta – sekä katsoessamme taaksepäin esivanhempiimme että eteenpäin lapsiimme. Myös lastemme iankaikkinen näkemys vahvistuu, kun he keskittyvät temppeliin. Kuinka voimme parhaiten valmistaa heitä temppeliin – välttämättömään vaiheeseen heidän iankaikkisessa edistymisessään? Presidentti Russell M. Nelson, kahdentoista apostolin koorumin presidentti, on neuvonut: ”Vanhempien tulee opettaa temppelin tärkeyttä lapsen varhaisimmista päivistä lähtien.”2 Presidentti Spencer W. Kimball (1895–1985) on neuvonut vanhempia sijoittamaan temppelin kuvan lastensa makuuhuoneeseen, jotta he voivat katsoa tuota pyhää muistuttajaa joka päivä, kunnes siitä tulee osa heitä.3 Voitte myös kertoa lapsillenne siunauksista, joita saatte käymällä temppelissä, sekä todistaa ilosta, jota odotatte iankaikkisesta perhesuhteesta heidän kanssaan. Ja voitte tukea teinejänne heidän halussaan mennä kasteille kuolleiden puolesta. Muistakaa perheillan oppiaiheissanne ja opetushetkissänne, että ”kirkon jokainen toiminta, jokainen oppiaihe, jokainen edistysaskel tähtää temppeliin”4.
Laulaessanne yhdessä lastenne kanssa: ”Kun kasvan, käydä tahdon Mä pyhään temppeliin Ja sinetöidyks tulla Siell omiin rakkaisiin”5 te autatte heitä tuntemaan halua mennä Herran pyhään huoneeseen. Ja oma sydämenne paisuu kiitollisuudesta taivaallista Isää, Hänen pelastussuunnitelmaansa, Vapahtajaa ja Hänen sovitustaan kohtaan, joiden ansiosta teidän on mahdollista olla rakkaittenne kanssa ikuisesti. Vapahtajan tie ”on se polku, joka johtaa onneen tässä elämässä ja iankaikkiseen elämään tulevassa maailmassa”6. Tuo polku johtaa temppeliin ja saamaan kaikki sen toimitukset!
Temppelit ovat turvapaikka maailmasta
Maailmalliset vaikutukset voivat vetää meitä pois temppelistä. Erästä rakasta nuorta ystävää ovat vaivanneet hänen internetistä lukemansa mielipiteet ja pohdinnat, jotka koskevat kirkkoa. Hän päätti, ettei menisi temppeliin, ennen kuin hänen kysymyksensä on ratkaistu. Koko sydämestäni pyydän teitä, joilla on kenties todistukseenne vaikuttavia kysymyksiä, edelleen pitämään henkilökohtaiset rukoukset ja tutkimaan pyhiä kirjoituksia ja käymään temppelissä samalla kun pyritte löytämään vastaukset, jotka tuovat teille rauhaa. Pysykää keskittyneinä evankeliumiin välttääksenne sen, että nokkelat mutta väärät ideologiat kääntävät ajatuksenne muualle. Kukaan ei pyrkisi parantumaan fyysisestä sairaudesta pyytämällä lääketieteellisiä neuvoja jalkapallotähdeltä yhtään enempää kuin merkittäviä hengellisiä kysymyksiä voisi ratkaista oikein joku, jolla on rajallinen ymmärrys Jeesuksen Kristuksen palautetusta evankeliumista. Pyhä Henki, joka todistaa ”totuuden kaikesta” (Moroni 10:5), puhuu mielessänne ja sydämessänne (ks. OL 8:2) sen, mikä on iankaikkista totuutta.
Yksi niistä paikoista, joissa tuota Henkeä voi tuntea mitä runsaimmin, on temppeli. Jos olette kelvollisia astumaan Herran huoneeseen (ja sen ratkaisette te itse ja piispanne), tulkaa temppeliin kysymyksinenne ja ottakaa vastaan vakuutus, että vaikka ette ymmärräkään kaikkea nyt, niin Herra ymmärtää. Muistakaa kaikki se, minkä te tiedätte ja ymmärrätte. Ne asiat, jotka te tiedätte ja joista olette saaneet hengellisen todistuksen, johtavat teidät Jumalan rauhaan, ”joka ylittää kaiken ymmärryksen, [ja] varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa” (Fil. 4:7). Todistan, että saatte tavoittelemanne ymmärryksen ja rauhan, kun uskotte edelleen, että taivaallinen Isänne johtaa teitä ja ohjaa teidät totuuteen.
Jesaja muistuttaa meille, että temppeli on turvapaikka, joka varjelee ja suojaa myrskyltä (ks. Jes. 4:6). Presidentti Thomas S. Monsonin sanat rauhoittavat yhtä lailla: ”Kun astumme temppelin ovista sisään, me jätämme taaksemme maailman häiriötekijät ja hämmennyksen. Tämän pyhän pyhäkön sisällä saamme kokea kauneutta ja järjestystä. Siellä sielumme saa lepoa ja hengähdystauon elämämme huolista.”7
Kun vaikeudet maailmassa lisääntyvät ja arkielämän paineet voimistuvat, meidän täytyy pysyä keskittyneinä asioihin, joilla on todella merkitystä. On helppoa keskittyä kielteisiin asioihin ja maailmallisiin huoliin, aivan kuin katsoisimme epäonnistumisiamme ja ongelmiamme mikroskoopin läpi. Temppelissä oleminen muistuttaa meitä säilyttämään iankaikkisen näkökulman. Aivan kuten suuri teleskooppi, joka on kohdistettu välittömän näköpiirimme ulottumattomissa oleviin tähtiin, temppeli avaa mielemme ylevämpään ja laajempaan näkemykseen. Sen ansiosta voimme nähdä kaiken sen, mitä taivaallinen Isä on suunnitellut meidän olevan, toivoa sitä ja tehdä työtä tullaksemme juuri sellaisiksi. Se auttaa meitä keskittymään iankaikkisiin totuuksiin – taivaallisiin vanhempiin, jotka rakastavat meitä ja haluavat auttaa meitä, todelliseen arvoomme Heidän lapsinaan ja siihen, että olemme kykeneviä tulemaan Jumalan perillisiksi ”yhdessä Kristuksen kanssa” (Room. 8:17). Temppelissä opetetaan Jumalan pelastussuunnitelmaa ja solmitaan iankaikkisia liittoja. Temppelissä meille annetaan välineitä, joilla voimme saavuttaa korkeimman ja parhaimman iankaikkisen minämme.
”Kun käymme temppelissä”, presidentti Monson on neuvonut, ”me voimme kokea sellaista hengellisyyden ulottuvuutta ja rauhan tunnetta, joka kohoaa kaikkien muiden tuntemusten yläpuolelle, joita ihmissydän voi tuntea. Käsitämme Vapahtajan sanojen todellisen merkityksen, kun Hän sanoi: ’Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille. – – Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.’ [Joh. 14:27.]”8
Temppelipalvelunne koskettaa muita
Henki, jonka tuotte mukananne palveltuanne temppelissä, koskettaa monia vaikutuspiirissänne – niitäkin, joita ette ehkä ole edes tulleet ajatelleeksi. Yhden käyntimme päätteeksi Washington D.C:n temppelissä joukko jäseniä lausui todistuksensa bussin matkatessa kilometri kilometriltä kotia kohti. Yksi toisensa jälkeen mukana olleet kertoivat, millaista iloa ja kiitollisuutta he tunsivat temppelin välittömistä ja iankaikkisista siunauksista. Kirkkoon kuulumaton bussinkuljettajamme ei pystynyt lopulta enää pidättelemään tunteitaan. Hän tarttui mikrofoniin ja ilmaisi kiitollisuutensa siitä, että oli kanssamme. Sitten hän sanoi: ”En tiedä, mitä teillä ihmisillä on, mutta tunnen täällä jotakin erilaista.” Tietenkin bussissa ollut seurakunnan lähetystyönjohtaja otti miehen yhteystiedot ja antoi ne myöhemmin lähetyssaarnaajille.
Saanen kehottaa teitä käyttämään hyväksenne niin usein kuin olosuhteenne sallivat sitä lahjaa, että lähellänne on temppeli. Teitä vahvistetaan ja te koette rauhaa Herran Jeesuksen Kristuksen huoneessa, sillä Hän on maailman valo, elämä ja toivo. Kun nämä myöhemmät ajat etenevät kohti Hänen luvattua paluutaan, toivon teidän vastaanottavan Hänen valoaan ja tuntevan sen toivon, joka on tarjolla Hänen pyhissä temppeleissään.