Puhujakorokkeella
Taidan olla oma itseni
Kehys Getty Images
Muistan hyvin, miten meidän oli sopeuduttava, kun lähdimme asumaan Utahiin. Ensimmäinen tehtäväni seurakunnassamme oli palvella Apuyhdistyksen opettajana. Seurasin hyvin tarkoin muita opettajia, ja heidän pyrkimyksensä täydellisyyteen opettamisessaan teki minuun syvän vaikutuksen. Jopa heidän kampauksensa ja moitteeton pukeutumisensa osoittivat heidän pyrkivän täydellisyyteen. Ihailin sitä, kuinka sujuva- ja selväsanaisia he olivat englannin kielessä. Kuinka minä voisin huonolla englannin kielen taidollani kilpailla heidän kanssaan ja olla heidän opettajansa? Olin innokas oppimaan ja myös hyvin ilahtunut kuullessani, että Apuyhdistyksen opettajille järjestettiin vaarnassa valmentautumisluokka.
Kun osallistuin ensimmäisen kerran koulutuskokoukseen, olin täynnä suuria toiveita. En ollut varautunut kysymykseen, joka minulle esitettiin siitä, millaista pöytäkoristetta käyttäisin pitäessäni oppiaiheeni. Kuinka epäpäteväksi tunsinkaan itseni! Minulla ei ollut aavistustakaan, mikä pöytäkoriste oli tai mikä sen tarkoitus oppiaiheen esittämisessä voisi olla. Kielteiset ajatukset itsestäni alkoivat murentaa itseluottamustani. – –
Tunsin edelleen huonommuutta, kun seurasin seurakuntani sisaria ja näin heidän perustavan puutarhoja ja säilövän niiden tuotteita. He harrastivat päivittäin liikuntaa hölkkäämällä. He ompelivat ja käyttivät ostoksia tehdessään hyväkseen tarjouksia. – – He veivät aterioita naapurustonsa uusille äideille ja sairaille. He hoitivat iäkästä äitiä tai isää, joskus kumpaakin. – – He tekivät uskollisesti temppelityötä, ja he yrittivät pitää päiväkirjansa ajan tasalla.
Koska kaikki nuo esimerkit täydellisyydestä ympärilläni ahdistivat, yritin yhä enemmän olla sisarteni kaltainen. Olin pettynyt itseeni ja tunsin jopa syyllisyyttä, kun en juossut joka aamu, en leiponut kaikkia leipiämme, ommellut omia vaatteitani tai opiskellut yliopistossa. Tuntui, että minun piti olla niin kuin ne naiset, joiden keskuudessa asuin, ja tuntui, että olin epäonnistunut, kun en pystynyt sopeutumaan vaivatta heidän elämäntapaansa.
Tuossa vaiheessa minulle olisi ollut apua tarinasta, jossa eräs sukulainen kysyi kuusivuotiaalta: ”Mikä haluat olla?”, ja tämä vastasi: ”Taidan olla vain oma itseni. Olen yrittänyt olla niin kuin joku toinen. En ole onnistunut siinä kertaakaan!” Tämän lapsen tavoin, kun olin toistuvasti epäonnistunut olemaan joku toinen, opin viimein, että minun pitäisi olla oma itseni. Se ei kuitenkaan ole usein helppoa, sillä omat halumme sopia joukkoon, kilpailla ja tehdä vaikutus tai vain yksinkertaisesti tulla hyväksytyksi saavat meidät jäljittelemään muita ja väheksymään omaa taustaamme, omia kykyjämme ja omia kuormiamme ja haasteitamme. – – Minun oli opittava voittamaan piinaava tunne, että jos en mukautuisi, en yksinkertaisesti täyttäisi vaatimuksia.
– – Kun yritin luokkaani opettaessani jäljitellä ihania sisariani, joilla oli erityinen pöytäkoriste ja muita minulle tuntemattomia opetusmenetelmiä, minä epäonnistuin, koska Henki puhuu minulle edelleen saksaksi, ei englanniksi. Mutta kun polvistuin pyytämään apua, opin luottamaan siihen, että Henki ohjaa minua, ja olin varma siitä tiedosta, että olen Jumalan tytär. Minun oli opittava ja uskottava, ettei minun tarvinnut kilpailla muiden kanssa, jotta taivaallinen Isäni rakastaisi minua ja hyväksyisi minut. – –
Pyrkimyksenämme ei pitäisi olla suorittaminen eikä mukautuminen vaan Hengen aikaansaama muuttuminen. – –
Monet paineet sitovat meidät maailmaan. Sydämen vilpittömyys vapauttaa meidät huomaamaan Jumalan tahdon elämässämme. – –
Vaikka päivittäisiin haasteisiin ja kasvumahdollisuuksiin vastaaminen saattaakin viedä meidät mukanaan, meillä ei ole varaa elää edes yhtä päivää tai yhtä minuuttia vailla tietoisuutta sisimmässämme olevasta voimasta.