Presidentti Dallin H. Oaks – Herran tapaa noudattaen
Kun presidentti Oaks tietää, mitä Herra haluaa hänen tekevän – hän tekee sen.
Kun vanhin Dallin H. Oaks kutsuttiin palvelemaan kahdentoista apostolin koorumin jäsenenä huhtikuussa 1984, hän pohti syvästi uutta rooliaan ja niitä väistämättömiä muutoksia, joita tapahtuisi hänen elämässään.
Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun vanhin Oaksia oli pyydetty jättämään henkilökohtaiset ja ammatilliset ”verkkonsa” (ks. Matt. 4:18–20). Vuonna 1970 hän irtisanoutui toimestaan Chicagon yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa vastatessaan kirkon johtajien kutsuun aloittaa työ Brigham Youngin yliopiston rehtorina Utahissa. Hän nautti todella paljon opettamisesta, tutkimuksen johtamisesta ja kanssakäymisestä oikeustieteen opiskelijoiden kanssa Chicagossa. Silti hän vastasi uskossa pyyntöön palvella BYU:n kahdeksantena rehtorina.
Vanhin Oaks kohtasi samanlaisen tilanteen vuonna 1984, kun hänet kutsuttiin kahdentoista koorumiin – jälleen hän jätti asemansa ja työnsä, jota hän rakasti, korkeimman oikeuden tuomarina Utahin osavaltiossa. Tämä muutos oli kuitenkin erilainen.
Vuonna 1970 vanhin Oaks olisi voinut kohtuudella ajatella, että hän palaisi oikeustieteen uralleen palveltuaan BYU:ssa, minkä hän itse asiassa lopulta tekikin. Mutta vuonna 1984 esitetty kutsu oli erityislaatuinen – häntä pyydettiin pyhittäen omistamaan koko sielunsa ja koko elämänsä Herralle. Hänen uuden vastuunsa iankaikkinen tärkeys ja maailmanlaajuinen mittavuus olivat todellakin häkellyttäviä.
Vanhin Oaks on kuvaillut sisimpiä ajatuksiaan tästä tärkeästä muutosvaiheesta:
”Tämän sisäisen tutkistelun aikana, jolloin pohdin, kuinka käyttäisin loppuelämäni, kysyin itseltäni, millainen apostoli olisin. Olisinko lakimies, joka oli kutsuttu apostoliksi, vai olisinko apostoli, joka aiemmin oli lakimies? Tulin siihen johtopäätökseen, että vastaus tähän kysymykseen riippui siitä, pyrkisinkö muovaamaan kutsumustani oman henkilökohtaisen pätevyyteni ja kokemukseni mukaiseksi vai ryhtyisinkö kivuliaaseen prosessiin pyrkien muovaamaan itseäni kutsumukseni mukaiseksi.
Yrittäisinkö täyttää kutsumukseni maailman tavoilla vai pyrkisinkö saamaan selville Herran tavan ja noudattamaan sitä?
Tein päätöksen, että pyrkisin muuttamaan itseäni kutsumukseni mukaiseksi, että yrittäisin kohota apostolin tehtävän edellytysten ja hengellisen koon mittaiseksi. Se on elinikäinen haaste.”1
Herran jumalallinen armo, elämän kokemukset, tukea antava perhe sekä henkilökohtaiset ominaisuudet ja itsekuri, jotka ovat kehittyneet uutteran tutkimisen ja oppimisen, kovan työn ja rakastavan palvelun kautta, ovat tehneet mahdolliseksi sen, että presidentti Oaks on voinut noudattaa Herran tapaa ja todella tulla uskolliseksi apostoliksi, joka aiemmin oli lakimies.
Presidentti Dallin H. Oaksin elämästä ja palvelutyöstä käy ilmi monia hengellisiä lahjoja.
Usko Vapahtajaan
Presidentti Oaksia on siunattu hengellisellä lahjalla tietää Pyhän Hengen voimalla, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika (ks. OL 46:13–14). Hän opettaa oppia Vapahtajasta selkeästi ja todistaa Hänestä vakaumuksella. Herra on hänen valonaan hänen elämänsä kaikilla osa-alueilla. Kun Dallin H. Oaks tietää, mitä Herra haluaa hänen tekevän – hän tekee sen.
Monien vuosien varrella presidentti Oaks on opettamisellaan auttanut kirkon jäseniä ymmärtämään täydellisemmin, mikä tarkoitus ja merkitys on Isän pelastussuunnitelmalla, Vapahtajan sovituksella, pappeuden valtuudella ja avaimilla, sakramentin pyhällä toimituksella, sillä ettei pelkästään tee vaan että muuttuu, hyvän, paremman ja parhaan välisillä eroilla elämässämme sekä lukuisilla muilla evankeliumin periaatteilla. Hänen yksinkertainen ja järjestyksenmukainen suhtautumistapansa evankeliumin oppimiseen on vahvistanut myöhempien aikojen pyhien uskoa kaikkialla maailmassa.
Nuhteettomuus
Presidentti Oaks on nuhteeton mies. Hänen uskonkäsityksensä ja käyttäytymisensä perustuvat evankeliumin periaatteisiin, ja hän elää sen mukaan, mihin hän uskoo. Oman edun tavoittelu ei tule hänellä koskaan kyseeseen, koska hän on päättänyt tehdä oikein, vaikka jokin toimintatapa ei edistäisikään hänen henkilökohtaista mainettaan tai näkökantaansa. Hänen elämässään ei ole oikoteitä – asiat tehdään oikein tai ei ollenkaan.
Hänen nuhteettomuutensa kuvastuu hänen halukkuudessaan selvittää haastavat ongelmat ja tehtävät. Ja hän tekee tämän mestarillisesti – Herran tavalla. Hän on opettanut monista aiheista suorapuheisesti kuten puolustanut perinteistä perhettä, käsitellyt uskonnonvapauteen kohdistuvia uhkia, suojellut lapsia aikuisten itsekkäiltä synneiltä ja tuominnut pornografian pahuuden.
Sävyisyys
Presidentti Oaksin henkilökohtaiset ja ammatilliset saavutukset ovat poikkeuksellisia minkä tahansa mittapuun mukaan. Silti presidentti Oaks osoittaa sävyisyyttä ja hengellistä vastaanottavaisuutta oppimalla sekä Pyhältä Hengeltä että ihmisiltä, joiden tausta ja kokemukset ovat hyvin erilaisia.
Yhdessä koorumimme kokouksista vanhin Oaks ilmaisi voimakkaan mielipiteen koskien erästä toimintatapaa, jonka mukaisesti tulisi hänen mielestään toimia. Hänen esittämänsä syyt olivat vakuuttavia, ja hänellä oli laaja tietämys asiasta. Hänen perustelunsa toimintatavan puolesta olivat hyvin painavia.
Kun neuvottelimme yhdessä, eräs kahdentoista koorumin jäsen, joka on virkaiältään paljon nuorempi, totesi olevansa samaa mieltä perustoimintatavasta, mutta ilmaisi epäröintinsä ehdotetun aikataulun suhteen. Vanhin Oaks olisi voinut vastata tähän huolenaiheeseen tällä tapaa: ”Uskon, että minulla on enemmän kokemusta tästä asiasta kuin sinulla.” Mutta hän ei tehnyt niin. Ilman minkäänlaista puolustuskannalle asettumista tai ärtymystä vanhin Oaks kysyi tältä koorumin jäseneltä: ”Voisitko auttaa minua ymmärtämään, millaista epäröintiä tunnet aikataulun suhteen?”
Kuunneltuaan tarkkaavaisesti apostolitoveriaan vanhin Oaks pohti hetken ja sanoi sitten: ”Esittämäsi näkökanta on tärkeä. En ollut pohtinut täysin tämän toimen ajoituksellisia seurauksia, kuten sinä olet, ja olen vakuuttunut, että ehdotusta täytyy työstää sen pohjalta, mitä olemme oppineet tässä keskustelussa.”
Vanhin Oaks kuunteli toveriaan koorumissa ja oppi tältä ja vaelsi sitten Herran Hengen sävyisyydessä (ks. OL 19:23) halutun lopputuloksen saavuttamiseksi. Dallin H. Oaksin kohdalla kyse ei ole koskaan siitä, mitä hän haluaa. Kyse on aina siitä, mitä Herra haluaa, ja Hänen tapansa noudattamisesta.
Arvostelukyky
Presidentti Oaksia on siunattu myös hengellisen erottamisen lahjalla ja kyvyllä huomata ehdotusten, päätösten ja tekojen pitkäaikaiset seuraukset. Tämä kyky käy ilmi kysymyksestä, jonka hän esittää usein itselleen ja muille: ”Mihin se johtaa?”2 Presidentti Oaksin kanssa ei yksinkertaisesti voi puhua tai neuvotella neuvostossa huomaamatta heti, kuinka tämä kyky on hyödyttänyt lukemattomia yksilöitä ja perheitä ja koko kirkkoa hänen palvellessaan Herraa koko elinikänsä.
Eräänä kesäiltana vuonna 1970 Chicagon eteläosassa presidentti Oaksilla oli pelottava kohtaaminen aseistautuneen ryöstäjän kanssa hänen palatessaan pysäköimäänsä autoon. Hänen vaimonsa June odotti häntä autossa.
”Anna minulle rahasi”, roisto vaati.
”Ei minulla ole yhtään”, veli Oaks vastasi näyttäen tyhjää lompakkoaan.
”Anna autosi avaimet”, hän vaati. Avaimet olivat sisar Oaksin kanssa lukitussa autossa. ”Käske hänen avata”, ryöstäjä vaati. Veli Oaks kieltäytyi.
Roisto uhkaili: ”Tee se tai tapan sinut.”
Veli Oaks sanoi lujasti: ”En tee sitä.”
Samalla kun roisto toisti vaatimuksiaan ja uhkauksiaan, veli Oaks huomasi tilaisuuden kiskaista ase pois nuorelta mieheltä. Kuten presidentti Oaks kuvaili eräässä vuoden 1992 yleiskonferenssipuheessaan: ”Juuri kun aioin toteuttaa aikeeni, koin jotakin erikoista. En kuullut enkä nähnyt mitään, mutta tiesin jotakin. Tiesin, mitä tapahtuisi, jos tarttuisin tuohon aseeseen. Me kamppailisimme, ja minä kääntäisin aseen nuoren miehen rintaa kohden. Se laukeaisi, ja hän kuolisi. Ymmärsin myös, että minun ei pitänyt ottaa nuoren miehen kuolemaa omalletunnolleni loppuelämäni ajaksi.”3
Tämän erottamisen lahjan ihmeellisen ilmenemisen ansiosta presidentti Oaks pystyi ratkaisemaan yhteenoton ja lopulta pelastamaan oman henkensä ja säästämään nuoren roiston hengen.
Äskettäin lähetystyön johtavan neuvoston kokouksessa me neuvottelimme yhdessä ehdotuksesta, joka liittyi lähetyssaarnaajien palvelemiseen tietyllä alueella maailmassa. Vanhin Oaks toimi siihen aikaan neuvoston puheenjohtajana. Kun kaikki neuvoston jäsenet olivat ilmaisseet oman näkemyksensä asiaan, vanhin Oaks esitti useita kysymyksiä ja teki yhteenvedon siitä, mitä olimme oppineet. Sitten hän sanoi: ”Minusta tuntuu, ettemme vielä ole päässeet ratkaisuun tässä asiassa. Meidän tulee turvata Herraan ja olla vielä tekemättä lopullista päätöstä.”
Tapahtumat muutama kuukausi myöhemmin korostivat dramaattisesti innoitusta, joka liittyi siihen päätökseen odottaa. Vanhin Oaksin innoitetulla johdolla toiminutta neuvostoa oli siunattu niin, että se teki oikean päätöksen oikeaan aikaan ja Herran tavalla, jotta lähetyssaarnaajia varjeltaisiin ja työ menestyisi.
Huumorintaju ja ystävällisyys
Presidentti Oaksilla on riemastuttava huumorintaju. Esimerkiksi erään virallisen lounastilaisuuden päättyessä, johon osallistuivat kaikki kahdentoista koorumin jäsenet, yksi johtavista veljistä totesi, että niin herkullisen aterian nauttimisen jälkeen iltapäivällä olisi vaikea pysyä hereillä. Presidentti Oaks hymyili leveästi ja vastasi: ”Paitsi jos löytää hyvän nukkumapaikan.”
Hän vitsailee usein itsestään ja kaljuuntumisestaan. Silti hän osaa myös puolustaa lujasti niitä, joilla ei ole päälaellaan juurikaan hiuksia. Hän julistaa usein: ”Herra on luonut monia päitä, ja vähemmän kauniit hän on peittänyt hiuksilla.”
Hänen hyväntahtoisuutensa ja nopea älynsä ovat rakastettavia, ja hän on aina huomaavainen ja ystävällinen. Ihmiset sanovat usein oltuaan presidentti Oaksin seurassa, että he pitävät siitä, miten hän sai heidän olonsa kotoisaksi huumorintajullaan, rakkautensa vilpittömyydellä ja huolehtivalla käytöksellään.
Vanhurskaiden naisten vaikutus
Kaikista saavutuksista ja kunniamaininnoista huolimatta, joita liittyy hänen merkittävään elämäänsä, presidentti Oaks on ensimmäisenä antamassa kiitosta sille syvälliselle vaikutukselle, joka kolmella vanhurskaalla naisella on ollut hänen elämässään: Stella Harris Oaks, June Dixon Oaks ja Kristen M. McMain Oaks.
Dallin Oaks oli seitsenvuotias, kun hänen isänsä Lloyd E. Oaks, lääketieteen tohtori, kuoli tuberkuloosiin vain 36-vuotiaana. Hautajaiset pidettiin hänen ja presidentti Oaksin äidin, Stella Harris Oaksin, 11. hääpäivänä. Äiti pysyi leskenä koko loppuelämänsä ja kasvatti heidän kolme lastaan.
”Minua siunattiin poikkeuksellisella äidillä”, presidentti Oaks muistelee. ”Hän oli epäilemättä yksi niistä monista ylevistä naisista, jotka ovat eläneet näinä myöhempinä aikoina.”4
Opiskellessaan ensimmäistä vuotta BYU:ssa presidentti Oaks tapasi June Dixonin. He menivät naimisiin vuonna 1952, ja heitä siunattiin kuudella lapsella. ”En toiminut johdonmukaisen korkealla tasolla ennen kuin June tuli elämääni”, presidentti Oaks sanoo. ”Hyvin suuri osa saavutuksistani on hänen ansiotaan.”5 Heinäkuun 21. päivänä 1998 June kuoli syöpään.
June ja Dallin olivat puhuneet perheensä tulevaisuudesta ennen Junen kuolemaa. He olivat yhtä mieltä siitä, että uuden avioliiton solmiminen olisi siunaksena sekä vanhin Oaksille että heidän perheelleen. Elokuun 25. päivänä 2000 vanhin Oaks solmi avioliiton Kristen M. McMainin kanssa.
Kristen Oaks kuvailee elämäänsä presidentti Oaksin kanssa yhdellä yksinkertaisella virkkeellä: ”Me olemme yhtä Herran työssä, ja se on tuonut elämäämme lukuisia siunauksia.” Kristen järjestää perhetapaamisia mahdollisimman usein, koska se tuo hyvin paljon iloa koko perheelle. June on aina mukana keskusteluissa.
Valokuva aasialaisten jäsenten parissa Deseret News -lehdestä; valokuva vaimonsa Kristenin kanssa RootsTech-konferenssissa Jeffrey E. Allred, Deseret News
Kun presidentti Oaks opettaa asiakirjan ”Perhe – julistus maailmalle” totuuksia ja todistaa niistä, hän tietää omakohtaisesti, miten tärkeää on olla aviomies ja isä. Hän on oppinut olennaisia asioita aviomiehen ja vaimon yhteisestä vastuusta ”rakastaa toinen toistaan ja huolehtia toisistaan sekä rakastaa lapsiaan ja huolehtia heistä” – ja että ”näissä pyhissä tehtävissä [aviomiehillä ja] isillä ja [vaimoilla ja] äideillä on velvollisuus auttaa toisiaan tasavertaisina kumppaneina”6. Presidentti Oaks on elänyt omassa perheessään johdonmukaisesti ja parhaan kykynsä mukaan noudattaen Herran tapaa.
Elinikäinen omistautuminen
Huhtikuun 6. päivänä 2018 presidentti Russell M. Nelson hyväksyttiin Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon presidentiksi, ja presidentti Dallin H. Oaks hyväksyttiin ensimmäiseksi neuvonantajaksi ensimmäiseen presidenttikuntaan ja presidentti Henry B. Eyring toiseksi neuvonantajaksi.
Presidentti Oaks tulee uuteen tehtäväänsä Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon johtavaan koorumiin osoittaen ”vakaata ja levollista elinikäistä omistautumista”7 – omistaen elämänsä Vapahtajalle ja Hänen palautetulle kirkolleen. Presidentti Oaksin henkilökohtainen opetuslapseus, voimalliset opetukset ja hänen vanhurskaan esimerkkinsä johdonmukaisuus vaikuttavat myönteisellä tavalla ihmisiin kaikkialla maailmassa ja auttavat heitä noudattamaan Herran tapaa.