Uskon ja suvun kertomusten voima
Olemme sinnikkäämpiä koettelemuksissa, kun perehdymme omien esivanhempiemme kohtaamiin haasteisiin.
Rosalene Pacini on aina tuntenut erityistä yhteyttä isoäitinsä isoäitiin Elizabeth Xavier Taitiin niiden uskontäyteisten kertomusten vuoksi, joiden parissa Rosalene varttui. Kertomukset siitä, kuinka Elizabeth luotti Herraan matkatessaan Bombaysta Liverpooliin ja edelleen Siioniin, sekä siitä, kuinka hän kesti sydäntä riipaisevia koettelemuksia, kiehtoivat Rosalenen mielikuvitusta jo nuorena tyttönä.
Nuo kertomukset valmistivat myös merkittävässä määrin Rosalenea kasvattamaan samanlaista uskoa ja luottamaan siihen, kun hän kohtasi omassa elämässään samankaltaisia haasteita.
Kodin jättäminen, perheen menettäminen
Elizabeth 1850-luvulla Bombayssa Intiassa
Elizabeth Xavier oli koulutettu nuori nainen, joka nautti huolettomasta elämästä varakkaassa ylhäisöperheessä Intiassa. Mutta elämässä tapahtui haasteellinen käänne vuonna 1850, kun hän solmi avioliiton brittilaivastossa alokaskouluttajana toimivan William Taitin kanssa, jonka vanhin Parley P. Pratt oli kastanut Skotlannissa.
Kuvitus Michael T. Malm
Elizabethin perhe oli ankarasti vastaan hänen kasteelle menoaan. Kiristyneiden perhesuhteiden tuomien paineiden lisäksi seurasi murhenäytelmä hänen esikoispoikansa menehdyttyä koleraan. Ollessaan kahdeksannella kuukaudella raskaana mutta kaivaten päästä pyhien joukkoon ja tulla osaksi iankaikkista perhettä Elizabeth lähetti Williamin ja heidän toisen poikansa matkaan valmistamaan perheelle kotia Siioniin.
Vauvan synnyttyä Elizabethin perhe aneli häntä hylkäämään aviomiehensä ja uskontonsa ja jäämään heidän luokseen. Mutta Elizabeth oli vakaasti päättänyt seurata Vapahtajaa, joten hän jätti lapsuudenperheensä ja kotimaansa ikuisiksi ajoiksi purjehtien Liverpooliin Englantiin.
Rosalene vuonna 2003 Coloradossa Yhdysvalloissa
Rosalene varttui suuren perheen nuorimpana lapsena Enterprisessä, pienellä paikkakunnalla Etelä-Utahissa Yhdysvalloissa. Hänellä oli monia tilaisuuksia nähdä Jeesukseen Kristukseen kohdistuvan uskon voima kotona ja lähetystyössä viettäminään vuosina. Solmittuaan temppeliavioliiton Rosalene lähti omalle todistusta kasvattavalle matkalleen, kun hänen aviomiehensä aloitti ammatissa, joka veisi Rosalenen yhä kauemmas kotoa.
Heidän muutettuaan Coloradon osavaltioon Rosalene seurasi kaukaa äitinsä taistelua syöpää vastaan, kunnes tämä muutamaa vuotta myöhemmin menehtyi.
Images FROM stock.adobe.com ja Getty Images
”Olisin voinut ilomielin asua kotikaupungissani lähellä vanhempiani koko elämäni ajan”, hän sanoo. ”Sydämeni särkyi, kun oli vartuttava aikuiseksi ja muutettava pois. Äidin menettäminen järkytti elämääni. Edes nykyään ei kulu päivääkään, etten kaipaisi häntä.
Minun on uskottava, että oli päiviä, jolloin Elizabeth kaipasi kiihkeästi kotiaan. Mutta hän uskoi Jeesukseen Kristukseen ja antoi Kristuksen voiman toimia elämässään. Se riitti auttamaan häntä jaksamaan. Tuo sama voima on auttanut minua, kun olen turvautunut taivaalliseen Isääni saadakseni voimaa, onpa maanpäällinen perheeni lähellä tai ei.”
Kuoleman pistin
Elizabeth vuonna 1856 Liverpoolissa Englannissa
Pitkällä merimatkalla Intiasta Englantiin Elizabethin pieni tyttövauva sairastui vakavasti. Vauva kuoli, ja hänet haudattiin Liverpooliin. Elizabeth sanoi myöhemmin, että vauvan menettäminen oli niin tuskallista, ettei hän tiennyt, pystyisikö hän jatkamaan matkaa. Elizabeth oli murheissaan ja yksin, mutta saatuaan kannustusta kahdentoista apostolin koorumin jäseneltä, vanhin Franklin D. Richardsilta, joka palveli Euroopan lähetyskentän johtajana, hän purjehti Bostoniin Massachusettsiin Yhdysvaltoihin.
Rosalene vuonna 2006 New Yorkissa Yhdysvalloissa
Pian sen jälkeen kun Pacinit olivat muuttaneet kasvavan perheensä kanssa New Yorkiin, Rosalenen synnytys käynnistyi ennenaikaisesti. Lääkärit harkitsivat keisarinleikkausta, koska vauvan sydän löi yhä hitaammin. Mutta kun vauvan sydämensyke normalisoitui, perhe lähti helpottuneena kotiin.
Seurantakäynnillä muutamaa päivää myöhemmin lääkäri ei löytänyt vauvan sykettä. Poikavauva syntyi muutamaa tuntia myöhemmin – kuolleena.
”Vauvani menettäminen oli sydäntä riipaisevaa”, Rosalene sanoo. ”En ole ikinä tuntenut itseäni niin tyhjäksi kuin silloin kun hänen pieni ruumiinsa vietiin sylistäni.”
Perhe lensi Utahiin hautaamaan vauvan Rosalenen äidin viereen. Viikkojen ajan sen jälkeen ajatus lähteä sieltä ja jatkaa elämää oli Rosalenesta sietämätön.
”Luulen ymmärtäväni vähän Elizabethin mietteitä siitä, pystyisikö hän jatkamaan matkaa”, Rosalene sanoo. ”Mutta hän jatkoi. Me kaikki saatamme huomata olevamme sellaisessa tilanteessa jossakin vaiheessa elämäämme. Mutta emme voi pysähtyä. Kuljemme eteenpäin turvaten Vapahtajaamme enemmän kuin aiemmin, ja lopulta huomaamme ihmeet, jotka ovat ympäröineet meitä koko ajan.”
Elämän talvet
Elizabeth vuonna 1856 Iowassa Yhdysvalloissa
Valtameren ylitettyään Elizabeth havaitsi olevansa aivan uudessa kulttuurissa. Hän matkusti junalla Iowan osavaltioon, joka oli silloin länteen vievän rautatien päätepiste. Saavuttuaan sinne heinäkuussa 1856 hän liittyi Willien käsikärrykomppaniaan.
Aina eteenpäin, Joseph Brickey
Willien ja Martinin käsikärrykomppanioiden kärsimyksiä on käsitelty paljon. Komppaniat aloittivat matkanteon vuodenaikaan nähden myöhään ja joutuivat varhaisen talven kouriin Kalliovuorilla. Paleltumisen ja ruoan vähyyden vuoksi kuolleita oli yli 200.
Presidentti Brigham Youngin lähettämään pelastuspartioon kuului Elizabethin aviomies William. Syvän lumen ja jäätävän tuulen keskellä he tapasivat jälleen toisensa.
Kun he olivat toipuneet Salt Lake Cityssä, he päättivät matkansa Cedar Cityyn, joka on vain muutaman kilometrin päässä sieltä, missä Rosalenen matka alkoi.
Rosalene vuonna 2007 Hongkongissa Kiinassa
Kuten Elizabeth sukupolvia aiemmin, Rosalenekin huomasi pian ylittävänsä valtamerta asettuakseen outoon kulttuuriin, kun hänen aviomiehensä otti vastaan työtehtävän Hongkongissa.
”Jotkut ihmiset nauttivat muutoksesta ja seikkailusta, mutta minulle se oli vähän liikaa”, Rosalene sanoo.
Hän sai jälleen voimaa Vapahtajastaan ja Jumalan suunnitelmasta häntä varten. Perheensä ja seurakuntansa rakkaiden sisarten tuella Rosalene oppi rakastamaan ja arvostamaan uutta ympäristöään ja uusia kokemuksiaan.
Muut ovat kulkeneet tätä tietä aiemmin
Kun pyrimme seuraamaan Jeesusta Kristusta, me kaikki taivallamme läpi koettelemusten – omien tasankojemme ja valtameriemme, jotka on ylitettävä, ja ankarien talvien, jotka on kohdattava. Muut ovat kuitenkin kulkeneet tätä tietä aiemmin. Voimme saada toivoa ja voimaa kertomuksista, joissa he turvasivat Vapahtajaan.
Rosalene ymmärtää, että hän on todennäköisesti vasta puolivälissä matkaansa, mutta nähtyään Elizabethin kertomuksen kokonaisuudessaan hän ei voi olla miettimättä oman matkansa loppuosaa.
”Minulla on kenties joitakin Elizabethin kaltaisia ominaisuuksia, kenties ei. Toivon kuitenkin, että kun lapseni katsovat elämääni, he näkevät samankaltaisuuksia – että me kumpikin olimme uskollisia loppuun asti ja että me annoimme koettelemustemme muovata meistä enemmän Vapahtajamme kaltaisia.”
Koska Rosalene ymmärtää voiman, jota hän on saanut aiemmin eläneiden kokemuksista, hän välittää nuo kertomukset lapsilleen.
”Kun tunnemme heidän kertomuksensa, tiedämme, että he tekivät vaikeita asioita”, Rosalene sanoo. ”Ja tiedämme miksi ja mikä innoitti heitä siihen. Nyt on minun vuoroni jatkaa tuota Jeesukseen Kristukseen kohdistuvan uskon ja Hänen evankeliumilleen omistautumisen perintöä ja siirtää se omille lapsilleni.”