Aikaerorasitus ja viisauden sana
Andrew Lee
Uusi-Taipei, Taiwan
Kuvitus Allen Garns
Työni vuoksi minun on useita kertoja vuodessa matkustettava Taiwanista kouluttautumaan San Franciscoon Kaliforniaan Yhdysvaltoihin. Ongelmana matkustamisessa näiden kahden paikan välillä on 15 tunnin aikaero. Sen aiheuttaman rasituksen vuoksi halusin nukkua päivällä, ja se piti minut hereillä kaiken yötä.
Näihin koulutuksiin osallistuu työtovereita kaikkialta maailmasta. He kertoivat minulle selviytyvänsä aikaerorasituksesta juomalla kahvia, joka piti heidät hereillä, ja juomalla punaviiniä, joka auttoi heitä nukkumaan.
Jotkut työtovereista tarjosivat minulle näitä juomia, mutta kerroin heille kohteliaasti, että olen Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsen ja että olin luvannut Herralle, etten joisi viiniä enkä kahvia. Jotkut kiusoittelivat minua ja sanoivat, että nuo käskyt tekivät elämästäni vaikeampaa. Toisinaan tuntui siltä kuin olisin ollut niiden ihmisten pilkattavana, jotka olivat Lehin unen suuressa ja avarassa rakennuksessa (ks. 1. Nefi 8:26–27).
Ajan kuluessa viisauden sanan noudattaminen alkoi kuitenkin tuntua väsyttävältä taakalta. Yhtenä unettomana yönä tajusin, että uskoni on heikkenemässä. Onneksi vaimoni lähetti minulle sinä päivänä viestin kannustaen minua säilyttämään uskoni, luottamaan Jumalaan ja noudattamaan Hänen käskyjään olosuhteista riippumatta. Vaimoni kannustamana aloin rukoilla apua ja katsoa asioita eri tavoin.
Yhdellä matkalla huomasin, että työtoverillani oli kaksi kuppia kahvia. Kysyin häneltä siitä toisesta kupista.
”Yksi kupillinen ei riitä pitämään minua enää valppaana”, hän vastasi.
Yllätyin huomatessani, että sama piti paikkansa niiden kohdalla, jotka joivat viiniä. Heidän piti juoda enemmän voidakseen nukkua. Joskus he myös nukkuivat pommiin, koska olivat juoneet liikaa.
Seuratessani, miten työtoverini tulivat yhä riippuvaisemmiksi alkoholista ja kahvista, oivalsin, kuinka tärkeää on pitää käskyt. Jos olisin jättänyt noudattamatta viisauden sanaa, olisin voinut olla samassa tilanteessa.
Aikaerorasitus ei ole täysin poistunut kohdallani, mutta tilanne on parantunut. Yhtenä aamuna heräsin hyvin nukutun yön jälkeen ja näin auringonnousun. Kun auringonsäteet kimmelsivät ikkunan läpi, tajusin, että taivaallisen Isän avulla voin selviytyä jokaisesta koettelemuksesta, olipa se kuinka suuri tai pieni tahansa. Minun piti vain olla jatkuvasti kuuliainen, säilyttää uskoni vahvana ja kestää loppuun asti.