Ajaessa saatu opetus

Julio Meza Michel

Chihuahua, Meksiko

Kotiin ajaessani tunsin oloni rennoksi ja kiireettömäksi. Sitten aivan yllättäen kuulin toistuvaa äänitorven toitotusta.

Kuvitus Richard Mia

Olin ajamassa kotiin nuorten aikuisten kokouksesta eräänä kauniina sunnuntai-iltapäivänä. Tunsin oloni rennoksi ja kiireettömäksi ajatellessani puheita, joita olin kuullut siitä, kuinka meidän tulee kehittyä saavuttaaksemme mahdollisuutemme Jumalan lapsina. Kysyin itseltäni, mitä voisin tehdä hyödyntääkseni omia mahdollisuuksiani.

Reittini kotiin kulki pitkin kapeaa, kaksikaistaista tienpätkää. Vastakkaisesta suunnasta tuli pitkä jono autoja, mutta takanani ei ollut ketään. Sitten aivan yllättäen kuulin toistuvaa äänitorven toitotusta. Nyt takanani oli auto. Ajaja väläytteli ajovaloja ja huusi minulle, että väistyisin pois tieltä. Vaikutti siltä, että hän halusi ajaa nopeammin.

Ajattelin, että sen kuskin oli syytä oppia kärsivällisyyttä ja muiden kunnioittamista, joten hidastin vauhtia. Ohitettuamme monia katuja hän jatkoi äänitorven toitottamista ja valojen väläyttelyä. Sitten hän kääntyi pois tieltä ja pysähtyi. Katsoin taustapeiliin nähdäkseni hänen reaktionsa siihen, ettei hän pystynyt ajamaan nopeammin. Tuntui hyvältä, että olin antanut hänelle opetuksen.

Äkkiä ajaja hyppäsi pois autostaan ja avasi matkustajanpuoleisen oven. Sieltä nousi nopeasti nainen vauva sylissään. Katsoin, minne he olivat menossa. Etäällä näin valokirjaimet: ”Sairaala – Ensiapu.”

”Mitä minä olen tehnyt?” kysyin itseltäni. Saavuin kotiin, lankesin polvilleni ja kyyneleet silmissä pyysin Jumalaa antamaan minulle anteeksi.

Sinä päivänä opin, että ympärillämme olevien ihmisten tekoihin voivat olla vaikuttamassa asiat, joita emme aina näe tai voi ymmärtää. Kun nykyään näen jonkun toimivan tavalla, jonka tuomitsen vääräksi, näen parempana ajatella, että en aivan ymmärrä, mitä hän on kokemassa. Yritän osoittaa rakkautta ja myötätuntoa, joita Jeesus Kristus on pyytänyt meitä osoittamaan muita kohtaan, ja keskittyä ymmärtämään ja auttamaan ihmisiä lähelläni.

Kuinka voin kehittyä saavuttaakseni mahdollisuuteni Jumalan lapsena? Voin suhtautua muiden tekoihin rakkaudella ja ymmärryksellä. Tehdessäni niin minun on ollut mahdollista tuntea enemmän Vapahtajan rakkautta omassa elämässäni ja muiden on mahdollista tuntea, että minä rakastan heitä.