”Uskotko, että voit nähdä veljesi jälleen?”
Leah Barton Wendy Jenningsin kertoman mukaan
Utah, USA
Oli myöhäinen ilta, olin työssä ainoana kassahenkilönä eikä koko ruokakaupassa ollut ainuttakaan muuta ihmistä. Kun pyyhin puhtaaksi kassahihnoja, aloin hyräillä.
Hyräilyni voimistui nopeasti lauluksi. Aloin laulaa laulua ”Pelvotta käykää” (MAP-lauluja, 17). En yleensä laula kirkon lauluja huvin vuoksi, mutta lauloin tarmokkaasti, kunnes lopetin nähdessäni jonkun.
Luokseni tuli vanhempi herra.
”Minä tunnen tuon laulun”, hän sanoi. ”Mistä sinä tunnet sen?”
”Se on laulu, jota laulamme kirkossamme”, sanoin.
”Oletko sinä mormoni?”
Vastasin olevani.
Hän kertoi minulle, että hänen vaimonsa oli ollut myöhempien aikojen pyhä ja oli kuollut syöpään vuonna 2011. Hän sanoi, että laulu ”Pelvotta käykää” laulettiin hänen vaimonsa hautajaisissa. Ilmaisin surunvalitteluni ja kerroin hänelle, että isoveljeni oli kuollut vuonna 2011 palvellessaan lähetystyössä Chilessä. Hänenkin hautajaisissaan olimme laulaneet tuon laulun. Henki kosketti sydäntämme, kun ihmettelimme tätä ”yhteensattumaa”.
”Uskotko siis, että voit nähdä veljesi jälleen?” hän kysyi.
Olin kysynyt samaa itseltäni lukemattomia kertoja. Vaikeina kuukausina veljeni kuoleman jälkeen olin kamppaillut epäilysten kanssa. Viimein taivaallinen Isä siunasi minua suloisella tiedolla, että perheet ovat ikuisia. Minulla oli edelleen kysymyksiä, mutta vastasin sen miehen katseeseen ja julistin: ”Kyllä, minä uskon!”
”Sinulla on paljon uskoa”, mies sanoi. ”Vaimoni tapasi sanoa, että meillä pitäisi olla ’täydellinen toivon kirkkaus’.” Olin samaa mieltä ja sanoin jakeen 2. Nefi 31:20 loppuosan, että meidän tulee rakastaa Jumalaa ja kaikkia ihmisiä, ponnistella eteenpäin, kestitä itseämme Kristuksen sanalla ja kestää loppuun asti.
”Juuri niin!” mies sanoi kyyneleitä silmissään. ”Juuri niin hänellä oli tapana sanoa! Mistä tiesit sen?”
Sanoin hänelle, että se on eräästä kohdasta Mormonin kirjassa. Hän kysyi minulta, kuinka hän voisi saada tuon kirjan. Kerroin hänelle, kuinka hän voi tilata sen verkossa. Mies kätteli minua, kiitti minua nimeltä ja lähti.
Uskominen tarkoittaa sitä, että me luotamme Jumalaan silloinkin kun emme tiedä kaikkia vastauksia. Olen kiitollinen siitä, että kun minut kutsuttiin vastaamaan sen miehen kysymykseen, pystyin luottamaan uskooni niissä totuuksissa, jotka tiedän. Uskoni ei ole täydellistä, mutta Herran silmissä tiesin riittävästi.