Sain varmuuden omasta arvostani
Esivanhemmistani oppiminen antoi minulle rohkeutta käydä omat hengelliset kamppailuni.
Kuvitus Alex Nabaum
Kun olin suunnilleen 11-vuotias, altistuin pornografialle. Siitä yhdestä kerrasta tuli suurempi ongelma, josta kehkeytyi teinivuosiani luonnehtinut taistelu. Siinä vaiheessa kun olin lukiossa, olin kääntynyt pois pornografiasta ja kohti Jeesuksen Kristuksen sovitusta. Vaikka koin ihmeen, jossa tuo saasta pyyhittiin pois mielestäni, niin tunsin silti sydämessäni musertavaa syyllisyyttä.
Niihin aikoihin isoäitini lainasi minulle oman isoäitinsä Thean käsinkirjoitetun omaelämäkerran. Muutaman päivän kuluessa tunsin syvää yhteyttä Thea Martina Waageniin (1883–1967). Thean isä oli kuollut traagisesti vain muutama kuukausi ennen Thean syntymää, joten Norjasta siirtolaisena Yhdysvaltoihin muuttanut Thean leskiäiti kasvatti hänet. Kasvuvuodet olivat vaikeita, mutta Thea sai iloa poimiessaan metsämansikoita ja soittaessaan urkuja paikallisessa luterilaisessa kirkossa, johon hän kuului. Thean äiti solmi uuden avioliiton, ja isäpuolensa avulla Thea pääsi opiskelemaan collegeen. Myöhemmin elämässä Thea ja hänen perheensä kokivat kääntymyksen kirkkoon ja muuttivat Utahiin. Elämä ei ollut Thealle helppoa. Hän ja hänen aviomiehensä erosivat. Hän koki syvää sydämen murhetta ja ankaraa masennusta, ja kuitenkin hän pysyi uskollisena todistukselleen.
Kun sain tietää Theasta ja hänen päätöksestään pysyä lujana läpi vastoinkäymisten, minut valtasi voimakas rakkaus, joka antoi minulle varmuuden omasta arvostani ja auttoi minua voittamaan halvaannuttavan syyllisyyden. Käsitin, että jos hän pystyi tekemään vaikeita asioita, niin minäkin pystyisin.
Menin sivustolle lds.org ja tilasin Thean patriarkallisen siunauksen. Tunsin, että minua kosketettiin jälleen, kun luin: ”Kohtusi hedelmä tulee nousemaan ja sanomaan sinua siunatuksi Siionin naisten keskuudessa.” Käsitin, että syvä kunnioitukseni häntä kohtaan oli sen yksinkertaisen virkkeen toteutumista. Thean rakkaus auttoi syyllisyyden täyttämää sydäntäni parantumaan ja käänsi sydämeni esivanhempieni puoleen. Tämä oli ensimmäinen saamani todiste vanhin David A. Bednarin lupauksesta, että osallistumalla sukututkimustyöhön minua ”varjellaan vastustajan voimistuvalta vaikutukselta” (”Lasten sydämet kääntyvät”, Liahona, marraskuu 2011, s. 27).
Tunnen voimakkaampaa vahvuutta ja selkeyttä elämässäni, kun jatkan sukuni tutkimista ja heidän kertomuksistaan oppimista. Kun olen johdonmukaisesti osallistunut sukututkimustoimintoihin, tunnen saaneeni kokonaisen liittolaisjoukon avukseni kamppaillessani omia hengellisiä taistelujani. Voin elää ilman pelkoa, koska ”meillä on puolellamme enemmän väkeä [esivanhempamme] kuin heillä [Saatanan seuraajilla]” (2. Kun. 6:16).
Vaikka en olekaan löytänyt tuhansia sukulaisnimiä vietäviksi temppeliin, olen huolellisen tutkimisen avulla saanut selville esivanhempieni kertomuksia ja löytänyt heidän perheitään. Olen varannut aikaa heidän elämänsä muistamiseen ja heidän perintönsä kunnioittamiseen. Tiedän, että olen saanut vahvistusta ja varjelusta Saatanaa vastaan, kun olen täyttänyt elämäni sukuni antamalla valolla.