Pappeuden valtuuden alkuperä
Pappeus on Jumalan voima ja valtuus, jonka Hän antaa meille avuksi pelastuksen työnsä toteuttamiseen (ks. Käsikirja 2: Johtaminen ja palveleminen kirkossa, 2010, s. 8). Herra on antanut pappeutensa valituille palvelijoille Aadamin ajoista lähtien. Koska pappeus annetaan kelvollisille miehille kätten päällepanemisella ja näistä asettamisista pidetään kirjaa, nykyiset pappeudenhaltijat voivat jäljittää pappeuden valtuusketjunsa Joseph Smithiin, joka sai Melkisedekin pappeuden Jeesuksen Kristuksen apostoleilta.
1. Pietari, Jaakob ja Johannes
Palvelutyönsä aikana kuolevaisuudessa Jeesus Kristus antoi pappeutensa valtuuden apostoleilleen, kuten Pietarille, Jaakobille ja Johannekselle (ks. Matt. 10).
2. Joseph Smith ja Oliver Cowdery
Toukokuun 15. päivänä 1829 Johannes Kastaja ilmestyi Joseph Smithille ja Oliver Cowderylle ja antoi heille Aaronin pappeuden. Muutamaa viikkoa myöhemmin muinaiset apostolit Pietari, Jaakob ja Johannes antoivat Joseph Smithille ja Oliver Cowderylle Melkisedekin pappeuden (ks. OL 27:12; 128:20; Teachings of the Prophet Joseph Smith, toim. Joseph Fielding Smith, 1976, s. 81, 101).
3. Myöhempien aikojen apostolit ja johtohenkilöt
Profeetta Joseph Smith antoi pappeuden muille kelvollisille miehille, jotka profeetan ohjeiden alaisina antoivat sen muille kelvollisille miehille ja niin edelleen aina nykyaikaan saakka.
Pappeuden avaimet
Pappeuden avaimet ovat Jumalan pappeusjohtajille antama valtuus johtaa Hänen pappeutensa käyttöä maan päällä, kuten sitä, kuinka pappeus siirtyy yhdeltä pappeudenhaltijalta toiselle. Esimerkiksi vain piispa, jolla on pappeuden avaimet seurakuntaansa varten, voi valtuuttaa aikuisen miehen tai nuoren miehen seurakunnassaan saamaan Aaronin pappeuden. Huhtikuussa 1836 profeetta Joseph Smith sai tärkeitä pappeuden avaimia Moosekselta, Eliakselta ja Elialta Kirtlandin temppelissä (ks. OL 110).