Henkilökuvia uskosta
Iona Wikaira
Kaikohe, Uusi-Seelanti
Iona rakastaa urheilulajia nimeltä waka ama – uusiseelantilainen termi tietynlaisella kanootilla melomiselle. Iona rakastaa pääsyä vesille, pois työn paineista.
Vaikka Iona joutuu vankilatyöntekijänä kohtaamaan haasteita, niin usko Jeesukseen Kristukseen antaa hänelle voimaa ja auttaa häntä pysymään tyynenä.
Christina Smith, valokuvaaja
Olen työskennellyt seitsemän vuotta vankilatyöntekijänä. Työskentelin vuoden ajan naisten vankilassa. Sitten siirryin miesten vankilaan, missä olen työskennellyt viimeiset kuusi vuotta.
Yksi koskettava tapaus vankilatyöntekijäajaltani on se, kun näin erään äidin tapaavan jälleen lapsensa. Hän ei ollut nähnyt lapsiaan neljään tai viiteen vuoteen. Lasten silmissä näkyi kyyneliä ja tuskaa, jota vuosien erossaolo oli aiheuttanut. Jälleennäkeminen oli pakahduttava, mutta vankilatyöntekijänä ei näytetä tunteita. Se oli minulle todella vaikeaa. Minun piti itse asiassa kääntyä poispäin, rauhoittua ja koota itseni. Olen itsekin äiti, mutten osaa kuvitella, että olisin vuosia pois lasteni luota enkä näkisi heitä, en puhuisi heidän kanssaan enkä voisi myöskään kertoa heille, miltä minusta tuntuu.
Vankilatyöntekijänä pitää olla vahva. Pitää pystyä suojelemaan itseään ja hallita tilannetta. Toisinaan tilanne voi kehkeytyä kiistaksi, joten pitää olla luja, kun kommunikoi muiden kanssa. Varsinkin kun puhuu vankien kanssa ja rauhoittelee haasteellisia ja toisinaan räjähdysherkkiä tilanteita. Tämä saattaa saada jotkut ajattelemaan, että olen tiukka, kova ihminen, mutta en ole sellainen koko ajan.
Työssä tunnen, että olen maailman ympäröimänä, mutta kun lähden töistä ja olen kotona tai kirkossa, minusta tuntuu erilaiselta tuntemani hengen vuoksi. Yksi evankeliumin mukaisen elämän iloja on se, ettei tarvitse olla maailmasta. Olemme maailmassa, mutta meidän ei tarvitse olla yhtä muun maailman kanssa.
Pidän kovasti siitä, kun tulee sunnuntai, koska voin olla kirkossa ja nauttia hengellisen juhla-aterian ja muistaa Herraamme ja Vapahtajaamme Jeesusta Kristusta. Iloitsen voidessani kokea sitä itse. Nautin siitä, että voin palvella kirkossa, sekä kaikesta, mitä evankeliumi tuo elämäämme.
Aikaisemmin olin maailmasta, ja sain monia opetuksia kantapään kautta. Nyt olen hyvin kiitollinen siitä, että olen täysin aktiivinen, täysillä mukana Jeesuksen Kristuksen evankeliumissa. Toivon usein, että kaikki ihmiset työpaikallani voisivat tuntea samaa iloa, jota itse tunnen kirkon jäsenenä.
Olen huomannut, että kun ihmiset työympäristössäsi tietävät, että olet kirkon jäsen, he kunnioittavat sinua ja kirkkoa nähdessään, ettet anna tasovaatimustesi laskea ympäristösi vuoksi. Siitä syystä minulle on tärkeää pyrkiä olemaan hyvänä esimerkkinä myöhempien aikojen pyhästä.
Joka tilanteessa ajattelen: ”Kuinka Vapahtaja haluaisi minun toimivan?” tai ”Kuinka Hän haluaisi minun selvittävän tämän?” Kaikissa kokemuksissani yritän pitää huolen siitä, että tekoni kuvastavat sitä, mitä Vapahtaja tekisi. Tämä auttaa minua säilyttämään malttini ja olemaan paljon tyynempi rankan työympäristön kaikessa kaaoksessakin.
Olen kiitollinen Vapahtajalleni ja taivaalliselle Isälleni niistä haasteista ja koettelemuksista, joita olen pystynyt voittamaan, koska minulla on usko ja uskon Heihin. Joka kerta kun olen käynyt läpi koettelemuksia ja pitänyt rukouksen, olen aina tuntenut sydämessäni rauhaa. Tiedän, etten voi elää ilman Heitä. Tunnustan aina Heidän kätensä kaikessa, mitä teen.