Rukoilin Filipin kanssa
Kirjoittaja asuu Kaliforniassa Yhdysvalloissa.
Mitä ”siunaaminen” tarkoittaa?
”Rukoile aina” (OL 19:38).
Josef oli ensimmäistä kertaa Filipin luona. Heillä oli ollut hauskaa heidän rakentaessaan pahvista avaruusalusta. He olivat jopa värittäneet siihen hienoja lieskoja. Kun Filipin äiti kutsui heidät syömään, Josef meni Filipin perässä keittiöön.
”Minä siunaan”, Filipin isä sanoi.
Mitä se tarkoittaa? Josef mietti. Hän katseli, kun Filip ja hänen perheensä koskettivat jokainen otsaansa, sitten rintaansa, sitten sen vasenta puolta ja sitten oikeaa. Josef ei ollut koskaan ennen nähnyt kenenkään tekevän niin.
Filip ojensi kätensä. Joseph katsoi ympärilleen ja näki, että muut Filipin perheestä pitivät toisiaan kädestä ja painoivat päänsä. Aikovatko he rukoilla? Sitäkö ”siunaaminen” tarkoittaa? Josef mietti.
Josef ei halunnut loukata Filipin tunteita, joten hän tarttui Filipiä kädestä. Filipin isä otti Josefia toisesta kädestä ja alkoi sitten rukoilla.
”Siunaa meitä, oi Herra…”
Ennen kuin Filip ja hänen perheensä istuutuivat, he koskettivat otsaansa ja rintaansa kuten aiemmin.
Kun Josef meni kotiin, äiti kysyi hänen päivästään.
”Oliko sinulla hauskaa?” äiti kysyi.
”Oli”, Josef sanoi hiljaa. Hänellä oli ollut hauskaa. Avaruusalus oli upea, ja hampurilaiset olivat olleet maukkaita. Mutta jokin vaivasi häntä.
Äiti katsoi häntä tarkemmin. ”Sinä et kuulosta siltä. Onko jokin hätänä?”
”No kun…”
Josefilla oli tosi paljon kysymyksiä! Hän ei voinut olla ajattelematta sitä rukousta. Miksi se oli erilaista kuin se, miten hän ja hänen perheensä rukoilivat?
”Äiti”, hän kysyi, ”millä tavalla sinä rukoilit ennen kuin liityit kirkkoon?” Josef kertoi hänelle Filipin perheen rukouksesta.
”Kuulostaa siltä, että he ovat katolisia, aivan kuten minäkin olin”, äiti sanoi. ”He tekivät ristin merkin käsillään. Näetkö, kuinka se näyttää ristiltä? Se on muistutus siitä, että Jeesus kuoli puolestamme.”
Josef hymyili. ”Filipkin siis uskoo Jeesukseen?”
”Niin”, äiti sanoi. ”Muistatko, mitä Filipin isä sanoi rukouksessa?”
Josefin piti miettiä sitä. ”Hän kiitti Jumalaa lahjoista, joita Jumala antaa meille… ja hän puhui Kristuksesta!”
”Huomaatko?” äiti sanoi hymyillen. ”Me emme ole kovin erilaisia. Olen iloinen, että sinä sait rukoilla Filipin perheen kanssa.”
Muutama päivä myöhemmin Filip tuli Josefin luo leikkimään. He olivat ulkona leikkimässä, kun isä huusi heidät syömään. Josefin vatsa kurisi, kun he juoksivat keittiöön.
”Minulla on kamala nälkä!” Josef sanoi.
”Niin minullakin”, Filip sanoi.
Kaikki istuutuivat pöydän ääreen. Filip istui Josefin vieressä. Filip teki ristin merkin ja tavoitteli Josefin kättä.
”Me rukoilemme meidän kodissa näin”, Josef sanoi. ”Me ristimme kädet, suljemme silmät, painamme pään ja rukoilemme.”
”Siinäkö kaikki?”
”Siinä kaikki.”
”Helppoa”, Filip sanoi.
Josef sulki hymyillen silmänsä. Hän oli iloinen siitä, että hän saattoi rukoilla ystävänsä kanssa.
Minulla on koulussa ystäviä, jotka ovat katolisia ja muslimeja, ja me kaikki olemme parhaita ystäviä, koska sillä tavoin Jeesus haluaa meidän kohtelevan toisiamme.
Elizibeth A., 8, West Midlands, Englanti