Miksei Jumala varoittanut minua?
Lark Montgomery
Texas, USA
Kuvitus Tim Zeltner
Kun kaksi vanhinta lastamme olivat neljä- ja kaksivuotiaita, aviomieheni ja minä asuimme Texasin osavaltion teknisen oppilaitoksen opiskelija-asuntolassa. Se oli ensimmäinen kokemuksemme Texasin kukkulaseudusta, ja ihastuin siihen! Joka kevät Keski-Texas on täynnään kukkia. Puutarhoissa, metsissä, niityillä ja aukioilla, tienvarsilla – kaikkialla, minne katsoin, näkyi lisää kukkia.
Vein lapseni kävelylle rattaissa miltei joka päivä. Löysimme uusia paikkoja, joita tutkia, ja annoin lasten kerätä niin paljon luonnonvaraisia kukkia kuin he halusivat. Meillä oli tapana päättää retki läpi sellaisen naapuruston, missä useimpien talojen kukkapenkit olivat kauniisti hoidettuja.
Eräänä päivänä satuimme kulkiessamme huomaamaan, että yhdessä pihassa kukkaistutusten keskellä oli isot määrät papereita levällään. Tuuli lennätti levällään olevia papereita pihalla ympäriinsä. Päätin siivota ajelehtivat paperit ennen kuin ne leviäisivät muualle. Kahmaisin käsiini papereita ja tungin niitä hoitolaukkuuni.
Kun käänsin katseeni alas, tajusin piteleväni käsissäni pornografiaa. Kauhistuneena kehotin lapsiani pysymään rattaissa samalla kun keräsin loput paperit. Harmistuin nähdessäni vilahduksia asioista, joita en halunnut koskaan nähdä. Sydämessäni aloin valittaa: ”Miksei Jumala varoittanut minua ja kehottanut minua menemään kotiin toista reittiä?”
Sitten kuulin erehtymättömästi koulubussin jarrujen suhinan. Kymmenkunta lasta tuli ulos bussista. He kaikki kulkivat ohi sen pihan, joka oli ollut täynnä pornografiaa vain hetkiä aiemmin.
Sillä hetkellä koko näkökulmani muuttui. Nyt tiesin, miksei minua ollut varoitettu ja kehotettu menemään toista reittiä. Olin kiitollinen siitä, että olin paikalla keräämässä niitä papereita, jotta nämä lapset voisivat säästyä näkemästä niitä vahingollisia kuvia. Kun palasimme kotiin, mietin: ”Mitä jos koulubussi olisi tullut myöhemmin? Mitä jos en olisi koskaan saanut tietää, miksi minulla oli se kokemus? Kuinka pitkään olisin ollut harmissani Jumalalle?”
Tämä mahdollisuus, jonka Herra antoi minulle nähdä syyn tälle kokemukselle, on siitä päivästä lähtien auttanut minua luottamaan, että Hänen viisautensa ja tarkoituksensa ovat suurempia kuin omani.
Joskus tiedän, miksi jotakin on tapahtunut, joskus en tiedä. Mutta kaikesta huolimatta tiedän, että minun täytyy uskoa siihen, että Herralla on suurempi tarkoitus, jota en voi aina nähdä.