Julkaistaan vain sähköisenä: nuorille aikuisille
Olemme liian ankaria itsellemme
Sinä pärjäät paljon paremmin kuin luuletkaan.
Kirjoittaja asuu Utahissa Yhdysvalloissa.
Kovin monet meistä kamppailevat eriasteisesti sen tunteen kanssa, että olemme riittämättömiä tai emme tee tarpeeksi. Elämässäni on ollut erilaisia aikoja, jolloin minusta on tuntunut siltä. Yksi karvaimmista hetkistä oli lähetystyöni loppuvaiheessa.
Olin yhdessä viimeisimmistä lähetyssaarnaajien konferensseistani, ja lähetysjohtajani kertoi, kuten hän usein teki, viestistä, jonka hän oli saanut eräältä lähetyssaarnaajalta. Joskus nuo viestit olivat huvittavia, joskus innoittavia ja joskus ne toivat ilmi jonkin tärkeän asian. Tuo viesti oli varmaankin tarkoitettu innoittavaksi, mutta sen sijaan se antoikin minulle kovan kolauksen. Lähetysjohtaja kertoi, kuinka paljon tuo nimeltä mainitsematon lähetyssaarnaajasisar arvosti toveriaan. Hän kertoi, kuinka paljon rakkautta ja huolenpitoa tuo lähetyssaarnaaja tunsi saavansa toveriltaan ja kuinka upea esimerkki tuo toveri oli tälle lähetyssaarnaajalle. Kuunnellessani tunsin, että sieluni halusi kovasti olla sellaisen toverin kaltainen. Halusin epätoivoisesti, että minä voisin olla yhtä huolehtiva ja rakastava ja tehdä niin paljon hyvää. Ja sitten tunsin musertuvani, koska tajusin, etten ollut sitä.
Minä en ollut sellainen, enkä tulisi koskaan olemaankaan. Minulla ei edes ollut aikaa muuttua, ja vaikka olisikin ollut, en todennäköisesti olisi kuitenkaan pystynyt siihen.
Myöhemmin sinä päivänä, kun toverini ja minä olimme palanneet asuntoomme, hän viittasi juuri tuohon minut täysin musertaneeseen kohtaan lähetysjohtajamme puheessa ja tunnusti kirjoittaneensa sen minusta. Ne olivat hänen sanojaan minusta. Olin tuijottanut pohjattomaan, pimeään kuiluun toivoen epätoivoisesti olevani sellainen henkilö, joka halusin olla – ja olin epäonnistunut siinä. Mutta hänen sanansa sytyttivät valon, ja pohjattoman kuilun sijaan olinkin peilin edessä katsomassa kuvajaistani sellaisena kuin jo olin. Hänen sanansa merkitsivät minulle todella paljon. Jo se, että hän ajatteli minun olevan puoliksikin sellainen henkilö, jota hän kuvasi kirjeessään, täytti minut ilolla.
En kerro tätä rehennelläkseni – kokemus on minulle liian merkityksellinen rehennelläkseni sillä – vaan valaistakseni sitä, että voimme olla itsellemme liian ankaria, ja usein väärin perustein. Olin ruoskinut itseäni juuri niillä ylistävillä sanoilla, jotka olikin puhuttu minusta!
Tarkoitukseni ei ole sanoa, ettei meidän tarvitsisi enää pyrkiä olemaan enemmän Kristuksen kaltaisia. En ajatellut: ”Kiva juttu, muista huolehtiminen on nyt hanskassa. Eipähän tarvitse ikinä enää huolehtia siitä.” Meidän on kuitenkin tunnistettava ja tunnustettava edistymisemme ja se, että olemme paljon arvokkaampia kuin välillä ajattelemmekaan. Kuten vanhin Dieter F. Uchtdorf kahdentoista apostolin koorumista on sanonut: ”Liian monet elävät elämäänsä ajatellen, etteivät he ole juuri minkään arvoisia, kun todellisuudessa he ovat hienoja ja iankaikkisia, äärettömän arvokkaita olentoja, joiden mahdollisuudet ovat suuremmat kuin kuvitella saattaa.”1
Pysähdy siis hetkeksi tarkastelemaan, mitä hyvää olet tehnyt ja mitä ominaisuuksia olet kehittänyt itsessäsi tai olet parhaillaan kehittämässä. Muista, että sinut hyväksytään, sinua rakastetaan ja että sinä riität.
Ja jos on asioita, joita et oikein tunne toteuttaneesi tai saavuttaneesi, tee työtä niiden eteen. Älä anna periksi. Aseta toki tavoitteita, mutta älä aseta rajoituksia sille, milloin sinusta voi tulla enemmän Kristuksen kaltainen – kuten minä olin tehnyt. Olin kuvitellut muurin, joka estäisi minua muuttumasta lähetystyöni jälkeen, mutta vaikka noita ihania sanoja ei olisikaan lausuttu minusta, lähetystyöni loppu ei olisi merkinnyt sitä, että kaikki toivo edistymisestä olisi päättynyt.
Ei aina ole helppo ajatella niin – että olemme riittäviä. Tarvitsen vieläkin muistutuksia siitä, etten lyttää itseäni. Mutta muista, että arvosi on suuri Jumalan silmissä (ks. OL 18:10). Muista, että olet Jumalan lapsi, ja muista, ”ettei meidän Jumalan lapsina pitäisi halventaa tai mustamaalata itseämme”2. Pyri aina olemaan enemmän Kristuksen kaltainen, mutta älä ruoski itseäsi sen suhteen. Saatat jo olla lähempänä sitä, millainen haluat olla, kuin olet koskaan ajatellut mahdolliseksi.