Kriisistä ystävyyteen
Kuvitus Allen Garns
Eräänä sunnuntaina sakramenttikokouksen aikana aistin jotakin, mikä häiritsi minua. En tiennyt, mitä se oli, mutta tunne ei hävinnyt. Katsoin hermostuneena kelloa ja toivoin kokouksen päättyvän. Tämä oli minulle epätavallista.
Loppurukouksen jälkeen tunne vaivasi minua yhä. Katselin ympärilleni kappelisalissa ja huomasin erään miehen puristavan rintaansa. Menin hänen luokseen, ja hän kysyi, voisinko viedä hänet juna-asemalle. Sanoin hänelle, että minun pitäisi ennemminkin viedä hänet ensiapuun. Hän sanoi, että hänellä oli kotona lääkettä, joka auttaisi häntä. Sanoin hänelle, että veisin hänet kotiin, koska junalla kulkeminen hänen tilassaan olisi liian vaarallista.
Autoin hänet autooni ja kysyin taas, pitäisikö minun viedä hänet lääkäriin. Hän sanoi, ettei se ollut tarpeen vaan riittäisi, että veisin hänet kotiin. Rukoilin hiljaa ja pyysin taivaallista Isääni auttamaan häntä selviytymään ja auttamaan minua viemään hänet turvallisesti kotiin! Ajoin varovasti, avasin auton ikkunoita ja yritin rauhoitella häntä. Jonkin ajan kuluttua hän nojautui taaksepäin istuimellaan ja alkoi vähitellen rentoutua.
Kun saavuimme hänen kotiinsa, hän kutsui minut sisään. Olin iloinen, koska halusin varmistua, että hän saisi lääkkeensä ja että se tehoaisi. Hän otti lääkkeensä, ja hänen vointinsa alkoi kohentua. Hän sanoi, että hänen rintaansa sattui yhä hieman mutta että hän tunsi olevansa turvassa kotonaan.
Hän kutsui minut jäämään päivälliselle, ja siitä iltapäivästä lähtien meistä on tullut hyvät ystävät. Menemme usein yhdessä retkille ja autamme toisiamme. Ennen tätä kokemusta minulla oli monia ystäviä, joilla ei ollut minuun hyvää vaikutusta. Mutta ystävyyteni tämän miehen kanssa on siunannut elämääni.
Joskus kriisistä voi sukeutua suurenmoinen ystävyys. Jos olisin vain vienyt hänet junalle, mietin, olisiko hän päässyt kotiin. En olisi ikinä antanut itselleni anteeksi, jos hänelle olisi tapahtunut jotakin. Olen kiitollinen taivaalliselle Isälleni siitä, että Pyhä Henki ohjasi minua tähän tilanteeseen ja että sen myötä sain todellisen ja rakkaan ystävän!