Vyöhykkeen johtohenkilön sanoma
Elämää kiitollisena
Kesän aikana valtiot vyöhykkeellämme ovat hitaasti jälleen avautuneet koronaviruspandemian jälkeen. Tämä vuosi on ollut monille vaikea. Suremme niiden kanssa, jotka ovat menettäneet rakkaita sukulaisiaan ja ystäviään. Jotkut ovat menettäneet työpaikkansa, ja toiset saattavat yhä olla vaarassa menettää oman työpaikkansa. Huolenpitoamme tarvitaan hyvin paljon, jotta varmistetaan, että jokaisen tarpeet täytetään.
Olimmepa missä tahansa vaikeuksissa, taivaallinen Isä välittää meistä aina ja tietää, mitä koettelemuksia pyrimme voittamaan, olivatpa ne kuinka vaikeita tahansa. Mieleen tulevat seuraavat säkeet eräästä tutusta kirkon laulusta:
Elon aallot myrskyten kun raivoaa,
Pettynyt kun olet etkä rauhaa saa,
Siunaukses luettele jokainen.
Silloin huomaat Herran suuren rakkauden.1
Meitä vahvistetaan usein juuri koettelemustemme välityksellä. Tieto tästä ei kuitenkaan paljoa lohduta, kun olemme aivan kamppailujemme syövereissä. Presidentti Russell M. Nelson kysyi meiltä tämän vuoden huhtikuun yleiskonferenssissa: ”Kuinka voimme kestää tällaisia koettelemuksia?” Sitten hän jatkoi: ”Herra on sanonut meille, että ’jos te olette valmiita, te ette pelkää’2.” Presidentti Nelson tähdensi ja kutsui meitä – kuten hän usein tekee – tavoittelemaan ”[hengellisiä kohokohtia], kun ilmaisemme – – syvällisen kiitollisuutemme Isälle Jumalalle ja Hänen rakkaalle Pojalleen”.3 Syvimmissäkin koettelemuksissamme kiitollisuus voi olla avain koettelemustemme voittamiseen.
Vapahtajan avulla meille on suotu keino paitsi kestää koettelemuksemme myös voittaa ne, ja meille on luvattu, että edessäpäin on parempia aikoja. Vapahtaja tuntee meistä jokaisen henkilökohtaisesti nimeltä, ja Hän on valmiina auttamaan meitä joka hetki ja lopulta pääsemään voitolle. Siitä voimme olla täysin varmoja. Päivä on koittava, jolloin voimme syvää kiitollisuutta tuntien katsoa taaksepäin ja nähdä, kuinka runsaasti meitä on siunattu ja kuinka meitä on johdatettu siihen, mikä on meille oikein.
Kirjassaan ”Lighten Up” sisar Chieko N. Okazaki kertoo tarinan kahdesta hollantilaisesta siskoksesta, Corrie ja Betsie Ten Boomista, omistautuneista kristityistä, jotka piilottelivat juutalaisia kodissaan toisen maailmansodan aikana. Heidät vangittiin ja vietiin keskitysleirille ja siellä ääriään myöten täynnä olevaan parakkiin, joka vilisi kirppuja. Lainaten sanoja Raamatustaan, jota ei ollut takavarikoitu, Betsie luki: ”Iloitkaa aina, rukoilkaa lakkaamatta, kiittäkää kaikissa olosuhteissa…”
Myöhemmin heidän rukoillessaan yhdessä Betsie rukoili: ”Kiitos kirpuista…” Corrie sanoi: ”Ei edes Jumala saa minua millään kiitolliseksi kirpusta.” ”Kiittäkää kaikissa olosuhteissa”, Betsie lainasi. ”Ei siinä sanota ’miellyttävissä olosuhteissa’.” Nämä kaksi sisarusta saivat enemmän vapautta parakissaan, ja lopulta he saivat selville syyn. Vartijat eivät halunneet astua heidän huoneeseensa, koska se vilisi kirppuja.4
Kiitolliseen elämään sisältyvät ilman muuta syvin rakkautemme ja omistautumisemme Vapahtajallemme sekä pysyvä kiitollisuus liittopolusta kohti iankaikkista elämää, jonka Hän on tehnyt meille mahdolliseksi. Emme ehkä aina tunne olevamme kelvollisia saamaan taivaallista apua, mutta Vapahtaja ei näe meitä pelkästään siinä, missä olemme nyt, vaan siunaa rakastaen meitä sen mukaan, missä Hän näkee meidän olevan iankaikkisesta näkökulmasta. ”Jeesus Kristus ja Hänen sovituksensa ovat se suoja, jota me kaikki tarvitsemme, riippumatta elämäämme riepottelevista myrskyistä.”5
Kutsun meitä kaikkia elämään kiitollisina ja katsomaan, kuinka tämä tuo meitä lähemmäksi Vapahtajaamme Jeesusta Kristusta ja auttaa meitä voittamaan elämän haasteita.