Jumala meidän keskuudessamme
Jumala on meidän keskuudessamme – ja on henkilökohtaisesti mukana elämässämme ja aktiivisesti ohjaamassa lapsiaan.
Kautta aikojen Jumala on puhunut palvelijoidensa, profeettojen, välityksellä.1 Tänä aamuna meillä on ollut etuoikeus kuulla Jumalan profeetan puhuvan koko maailmalle. Me rakastamme sinua, presidentti Nelson, ja kannustan jokaista kaikkialla tutkimaan sanojasi ja ottamaan ne varteen.
Ennen kuin täytin 12 vuotta, perheemme oli joutunut kahdesti pakenemaan kodistamme ja aloittamaan alusta sodan ja poliittisen hajaannuksen aiheuttaman kaaoksen, pelon ja epävarmuuden keskellä. Minulle se oli huolten aikaa, mutta rakkaille vanhemmilleni se on varmasti ollut kauhistuttavaa.
Äitini ja isäni jakoivat tuskin mitään tästä taakasta meille neljälle lapselle. He kantoivat sitä kuormaa ja kärsimystä parhaansa mukaan. Pelko on varmasti ollut painostavaa, vienyt heidän aikansa ja ehdyttänyt heidän toivonsa.
Tämä toisen maailmansodan jälkeinen ankeuden aika jätti jälkensä maailmaan. Se jätti jälkensä minuun.
Siihen aikaan yksinäisimpien hetkieni yksinäisyydessä mietin usein: ”Onko maailmassa enää mitään toivoa jäljellä?”
Enkeleitä meidän keskuudessamme
Kun pohdin tätä kysymystä, ajattelin nuoria amerikkalaisia lähetyssaarnaajiamme, jotka palvelivat keskuudessamme niinä vuosina. He olivat jättäneet kotinsa turvan maailman toisella puolella ja matkustaneet Saksaan – äskettäisten vihollistensa maahan – tarjoamaan kansallemme jumalallista toivoa. He eivät tulleet syyttelemään, saarnaamaan tai saattamaan häpeään. He antoivat auliisti nuoruusvuosiaan ajattelematta maallista hyötyä, haluten vain auttaa muita löytämään sen ilon ja rauhan, jota he olivat kokeneet.
Minusta nämä nuoret miehet ja naiset olivat täydellisiä. Olen varma, että heillä oli heikkouksia, mutta ei minun silmissäni. Tulen aina ajattelemaan heitä elämää suurempina – valon ja kirkkauden enkeleinä, myötätunnon, hyvyyden ja totuuden palvelijoina.
Maailman hukkuessa kyynisyyteen, katkeruuteen, vihaan ja pelkoon näiden nuorten esimerkki ja opetukset täyttivät minut toivolla. Heidän tarjoamansa evankeliumin sanoma nousi politiikan, historian, kaunojen, epäkohtien ja omien pyyteiden yläpuolelle. Se antoi jumalallisia vastauksia tärkeisiin kysymyksiin, joita meillä oli näinä vaikeina aikoina.
Sanomana oli, että Jumala elää ja välittää meistä jopa näinä sekasorron, hämmennyksen ja kaaoksen aikoina. Että Hän on todellakin ilmestynyt meidän aikanamme palauttamaan totuuden ja valon – Hänen evankeliuminsa ja Hänen kirkkonsa. Että Hän puhuu jälleen profeetoille, että Jumala on meidän keskuudessamme – ja on henkilökohtaisesti mukana elämässämme ja aktiivisesti ohjaamassa lapsiaan.
On hämmästyttävää, mitä voimme oppia, kun katsomme hieman tarkemmin taivaallisen Isämme pelastus- ja korotussuunnitelmaa, onnensuunnitelmaa lapsiaan varten. Kun tunnemme itsemme merkityksettömiksi, karkotetuiksi ja unohdetuiksi, me opimme voivamme olla varmoja siitä, ettei Jumala ole unohtanut meitä – itse asiassa Hän tarjoaa kaikille lapsilleen jotakin käsittämätöntä: meistä voi tulla ”Jumalan perillisiä yhdessä Kristuksen kanssa”2.
Mitä se tarkoittaa?
Että me elämme ikuisesti, saamme ilon täyteyden3 ja meillä on mahdollisuus ”[periä] valtaistuimia, valtakuntia, ruhtinaskuntia ja valtoja”4.
On hyvin nöyräksi tekevää tietää, että tämä loistava ja ylimaallinen tulevaisuus on mahdollinen – ei sen vuoksi, keitä me olemme, vaan sen vuoksi, kuka Jumala on.
Kun tiedämme tämän, kuinka voimme koskaan nurista tai pysyä katkerina? Kuinka voimme koskaan pitää katsettamme maahan luotuna, kun kuninkaiden Kuningas kutsuu meitä kohoamaan jumalallisen onnen käsittämättömään tulevaisuuteen?5
Pelastus meidän keskuudessamme
Jumalan meitä kohtaan tunteman täydellisen rakkauden ja Jeesuksen Kristuksen iankaikkisen uhrin ansiosta meidän syntimme – sekä suuret että pienet – voidaan pyyhkiä pois eikä niitä enää muisteta.6 Voimme seisoa Hänen edessään puhtaina, kelvollisina ja pyhitettyinä.
Sydämeni on tulvillaan kiitollisuutta taivaallista Isääni kohtaan. Ymmärrän, ettei Hän ole tuominnut lapsiaan kompastelemaan kuolevaisuuden läpi ilman toivoa kirkkaasta ja iankaikkisesta tulevaisuudesta. Hän on antanut ohjeita, jotka näyttävät tien takaisin Hänen luokseen. Ja kaiken tämän keskellä on Hänen rakas Poikansa Jeesus Kristus7 ja Hänen uhrinsa meidän puolestamme.
Vapahtajan ääretön sovitus muuttaa täysin tavan, jolla voimme nähdä rikkomuksemme ja epätäydellisyytemme. Sen sijaan että vatvoisimme niitä ja tuntisimme olevamme parantumattomia ja toivottomia, me voimme oppia niistä ja tuntea toivoa.8 Parannuksen puhdistava lahja sallii meidän jättää syntimme taaksemme ja nousta esiin uutena luomuksena.9
Jeesuksen Kristuksen ansiosta epäonnistumistemme ei tarvitse määritellä meitä. Ne voivat hioa meitä.
Kuten asteikkoja harjoitteleva muusikko, mekin voimme nähdä harha-askeleemme, puutteemme ja syntimme mahdollisuuksina suurempaan itsetietoisuuteen, syvempään ja vilpittömämpään rakkauteen muita kohtaan ja hioutumiseen parannuksen avulla.
Jos teemme parannuksen, virheet eivät tee meistä kelvottomia. Ne ovat osa edistymistämme.
Me kaikki olemme pikkulapsia verrattuna niihin kirkkauden ja suuruuden olentoihin, jollaisia meistä on tarkoitus tulla. Yksikään kuolevainen olento ei edisty konttaamisesta kävelemiseen ja juoksemiseen ilman lukuisia kompastumisia, töyssyjä ja kolhuja. Sillä tavoin me opimme.
Jos jatkamme vilpittömästi harjoittelemista pyrkien aina pitämään Jumalan käskyt ja sitoutuen ponnistelemaan tehdäksemme parannusta, kestääksemme ja soveltaaksemme oppimaamme rivi rivin päälle, niin vähitellen me saamme valoa sieluumme.10 Ja vaikka emme ehkä täysin käsitäkään täysiä mahdollisuuksiamme nyt, niin me tiedämme, että kun Vapahtaja ilmestyy, me saamme nähdä Hänen kasvonsa itsessämme ja ”nähdä hänet sellaisena kuin hän on”.11
Mikä loistava lupaus!
Kyllä, maailma on kuohuksissa. Ja kyllä, meillä on heikkouksia. Mutta meidän ei tarvitse kulkea pää painuksissa epätoivoisina, koska voimme luottaa Jumalaan, voimme luottaa Hänen Poikaansa Jeesukseen Kristukseen ja voimme vastaanottaa Hengen lahjan oppaaksemme tällä polulla kohti ilon ja jumalallisen onnen täyteistä elämää.12
Jeesus meidän keskuudessamme
Olen usein miettinyt: Mitä Jeesus opettaisi ja tekisi, jos Hän olisi meidän keskuudessamme tänä aikana?
Ylösnousemuksen jälkeen Jeesus Kristus täytti lupauksensa käydä tapaamassa ”muita lampaita”13.
Mormonin kirja – toinen todistus Jeesuksesta Kristuksesta kertoo tästä ilmestymisestä ihmisille Amerikan mantereella. Meillä on tämä kallisarvoinen aikakirja käsin kosketeltavana todisteena Vapahtajan työstä.
Mormonin kirjan ihmiset elivät toisella puolella maapalloa – heidän historiansa, kulttuurinsa ja poliittinen ilmapiirinsä olivat hyvin erilaisia kuin niillä, joita Jeesus opetti palvelutyönsä aikana kuolevaisuudessa. Ja silti Hän opetti heille monia samoja asioita, joita Hän opetti Pyhässä maassa.
Miksi Hän teki niin?
Vapahtaja opettaa aina ajattomia totuuksia. Ne pätevät kaikenikäisiin ihmisiin ja kaikkiin olosuhteisiin.
Hänen sanomansa oli ja on toivon ja yhteenkuuluvuuden sanoma – todistus siitä, että Jumala, meidän taivaallinen Isämme, ei ole hylännyt lapsiaan.
Että Jumala on meidän keskuudessamme!
Kaksisataa vuotta sitten Vapahtaja palasi jälleen maan päälle. Yhdessä Isän Jumalan kanssa Hän ilmestyi 14-vuotiaalle Joseph Smithille ja pani alulle evankeliumin ja Jeesuksen Kristuksen kirkon palautuksen. Siitä päivästä alkaen taivaat avautuivat ja taivaallisia sanansaattajia laskeutui kuolemattoman kirkkauden saleista. Valoa ja tietoa vuodatettiin selestiseltä valtaistuimelta.
Herra Jeesus Kristus puhui jälleen kerran maailmalle.
Mitä Hän sanoi?
Meidän siunaukseksemme monet Hänen sanoistaan on tallennettu Oppiin ja liittoihin – ne ovat maailmassa jokaisen sellaisen saatavilla, joka haluaa lukea ja tutkia niitä. Kuinka mittaamattoman arvokkaita nämä sanat ovatkaan meille tänä päivänä!
Eikä meidän pitäisi yllättyä huomatessamme, että Vapahtaja opettaa jälleen evankeliuminsa ydinsanomaa: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko väkevyydestäsi, mielestäsi ja voimastasi; ja palvele häntä Jeesuksen Kristuksen nimessä.”14 Hän innoittaa meitä etsimään Jumalaa15 ja elämään niiden opetusten mukaan, joita Hän on ilmoittanut palvelijoilleen, profeetoille.16
Hän opettaa meitä rakastamaan toinen toistamme17 ja olemaan ”täynnä rakkautta kaikkia ihmisiä – – kohtaan”18.
Hän kutsuu meitä olemaan Hänen käsinään, tekemään hyvää.19 ”Lapseni, älkäämme rakastako sanoin – –, vaan teoin ja totuudessa.”20
Hän haastaa meidät ottamaan varteen Hänen suuren käskynsä: rakastaa, kertoa, kutsua kaikkia Hänen evankeliuminsa ääreen ja Hänen kirkkoonsa.21
Hän käskee meitä rakentamaan pyhiä temppeleitä sekä menemään ja palvelemaan siellä.22
Hän opettaa meitä tulemaan Hänen opetuslapsikseen – että meidän sydämemme ei pidä tavoitella henkilökohtaista valtaa, vaurautta, hyväksymistä tai asemaa. Hän opettaa meitä ”[panemaan] pois [sen], mikä on tästä maailmasta, ja [etsimään] sitä, mikä on paremmasta”23.
Hän kehottaa meitä tavoittelemaan iloa, valaistumista, rauhaa, totuutta, onnea24 sekä lupausta kuolemattomuudesta ja iankaikkisesta elämästä25.
Viekäämme tämä vielä askeleen pidemmälle. Oletetaan, että Jeesus tulisi tänään teidän seurakuntaanne tai teidän kotiinne. Millaista se olisi?
Hän näkisi suoraan sydämeenne. Ulkoinen olemus menettäisi merkityksensä. Hän tuntisi teidät sellaisina kuin te olette. Hän tuntisi teidän sydämenne toiveet.
Sävyisiä ja nöyriä Hän kohottaisi.
Sairaita Hän parantaisi.
Epäileviin Hän valaisi uskoa ja rohkeutta uskoa.
Hän opettaisi meitä avaamaan sydämemme Jumalalle ja auttamaan muita.
Hän tunnistaisi vilpittömyyden, nöyryyden, nuhteettomuuden, uskollisuuden, myötätunnon ja rakkauden sekä arvostaisi niitä.
Yksi vilkaisu Hänen silmiinsä, emmekä enää koskaan olisi entisellämme. Muuttuisimme ikiajoiksi. Meidät muuttaisi syvällinen ymmärrys siitä, että Jumala on todellakin meidän keskuudessamme.
Mitä meidän tulee tehdä?26
Katson hyväntahtoisesti taaksepäin sitä nuorta miestä, joka olin kasvuvuosinani. Jos voisin palata ajassa taaksepäin, lohduttaisin häntä ja käskisin häntä pysymään oikealla tiellä ja jatkamaan etsimistä. Ja pyytäisin häntä kutsumaan Jeesuksen Kristuksen elämäänsä, sillä Jumala on meidän keskuudessamme.
Teille, rakkaat veljeni ja sisareni, rakkaat ystäväni, ja kaikille, jotka etsivät vastauksia, totuutta ja onnea, esitän saman neuvon: Jatkakaa etsimistä uskoen ja kärsivällisinä.27
Pyytäkää, niin te saatte. Kolkuttakaa, niin teille avataan.28 Turvatkaa Herraan.29
Päivittäisessä elämässämme tärkein tehtävämme ja siunattu mahdollisuutemme on kohdata Jumala.
Kun siirrämme syrjään ylpeyden ja lähestymme Hänen valtaistuintaan särkynein sydämin ja murtunein mielin30, Hän lähestyy meitä31.
Kun pyrimme seuraamaan Jeesusta Kristusta ja kulkemaan opetuslapseuden polkua rivi rivin päälle, niin päivä on koittava, jolloin koemme tuon ilon täyteyden saamisen käsittämättömän lahjan.
Rakkaat ystäväni, taivaallinen Isänne rakastaa teitä täydellisellä rakkaudella. Hän on osoittanut rakkautensa loputtomin tavoin, mutta ennen kaikkea antamalla ainosyntyisen Poikansa uhrina ja lahjana lapsilleen, jotta paluu taivaallisten vanhempiemme luo olisi todellisuutta.
Todistan, että taivaallinen Isämme elää, että Jeesus Kristus johtaa kirkkoaan, että presidentti Russell M. Nelson on Hänen profeettansa.
Ilmaisen teille rakkauteni ja annan teille siunaukseni tänä riemullisena pääsiäisaikana. Avatkaa sydämenne Vapahtajallemme ja Lunastajallemme, olivatpa olosuhteenne, koettelemuksenne, kärsimyksenne tai virheenne millaisia tahansa. Te voitte tietää, että Hän elää, että Hän rakastaa teitä ja että Hänen ansiostaan te ette koskaan ole yksin.
Jumala on meidän keskuudessamme.
Tästä todistan ja lausun todistukseni Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen.