Ei sellaista jonka maailma antaa
Välineitä, joita tarvitsemme loistavamman päivän luomiseen ja aidon hyvyystalouden kasvattamiseen, on runsaasti tarjolla Jeesuksen Kristuksen evankeliumissa.
Ennen tuota ensimmäistä pääsiäistä, kun Jeesus oli saanut päätökseen uuden sakramenttitoimituksen, jonka Hän oli antanut kahdelletoista, Hän aloitti majesteettisen jäähyväissaarnansa ja kulki kohti Getsemanea, kavallusta ja ristiinnaulitsemista. Kuitenkin, aistiessaan huolen ja kenties jopa silkan pelon, jota jotkut noista miehistä ovat varmasti ilmaisseet, Hän sanoi tämän heille (ja meille):
”Älköön sydämenne olko levoton. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun. – –
En minä jätä teitä orvoiksi, vaan tulen luoksenne. – –
Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.”1
Tässä kuolevaisessa maailmassa haastavia aikoja tulee – myös uskollisille – mutta Kristuksen rohkaiseva sanoma on, että vaikka Hän, pääsiäislammas, olisi ”kuin lammas – – keritsijäinsä edessä”2, Hän kuitenkin nousisi, kuten psalminkirjoittaja sanoi, ollakseen ”turvamme ja linnamme, auttajamme hädän hetkellä”3.
Pitäen mielessä sen, miten vaikeita hetkiä oli edessä Kristuksella Hänen edetessään kohti ristiä ja opetuslapsilla heidän viedessään Hänen evankeliumiaan maailmaan ajan keskipäivänä, perehtykää nyt kanssani erääseen tähän liittyvään sanomaan Vapahtajan kirkon jäsenille myöhempinä aikoina. Se löytyy hämmästyttävästä määrästä Mormonin kirjan jakeita, jotka on omistettu yhden jos toisenkinlaiselle ristiriitatilanteelle Lamanin ja Lemuelin ainaisen ärsyttävästä käyttäytymisestä aina viimeisiin taisteluihin, joissa oli mukana satojatuhansia sotilaita. Yksi ilmeisiä syitä tähän tähdentämiseen on, että Mormonin kirja kirjoitettiin myöhempien aikojen yleisölle, joten nuo kirjoittajat (jotka itsekin kokivat hyvin paljon sotaa) varoittivat meitä profeetallisesti siitä, että väkivalta ja ristiriidat tulevat olemaan ihmissuhteiden tunnusomainen piirre viimeisinä aikoina.
Tietenkään teoriani myöhempien aikojen kiistoista ei ole kovin omaperäinen. Kaksi tuhatta vuotta sitten Vapahtaja varoitti, että viimeisinä aikoina kuultaisiin ”sodista ja sotahuhuja”4, ja Hän sanoi myöhemmin, että ”rauha [otettaisiin] pois maan päältä”5. Epäilemättä tämä Rauhan Ruhtinas – joka opetti painokkaasti, että kiistely on Perkeleestä6 – varmasti itkee yhdessä jumalallisen Isänsä kanssa niiden ihmissukuun meidän aikanamme kuuluvien vuoksi, jotka pyhien kirjoitusten mukaan ”ovat rakkaudettomia” ja jotka eivätkä käsitä, kuinka elää keskenään rakkaudessa7.
Veljet ja sisaret, näemme ympärillämme liian paljon ristiriitoja, vihaa ja yleistä epäkohteliaisuutta. Onneksi nykyisen sukupolven ei ole tarvinnut taistella kolmatta maailmansotaa emmekä me ole kokeneet vuoden 1929 kaltaista maailmanlaajuista talousromahdusta, joka johti suureen lamakauteen. Edessämme on kuitenkin eräänlainen kolmas maailmansota, joka ei ole taistelua vihollistemme musertamiseksi, vaan kutsunta, joka kokoaa Jumalan lapset välittämään enemmän toisistaan ja omalta osaltamme parantamaan haavoja, joita näemme ristiriitaisessa maailmassa. Se suuri lamakausi, joka meillä on nyt edessämme, ei liity niinkään ulkoiseen säästöjemme menettämiseen vaan ennemminkin sisäiseen itseluottamuksemme menettämiseen, jolloin todellista uskon, toivon ja rakkauden vajetta on kaikkialla ympärillämme. Mutta välineitä, joita tarvitsemme loistavamman päivän luomiseen ja aidon hyvyystalouden kasvattamiseen yhteiskunnassa, on runsaasti tarjolla Jeesuksen Kristuksen evankeliumissa. Meillä ei ole varaa – eikä tällä maailmalla ole varaa – siihen, ettemme onnistu hyödyntämään täysin näitä evankeliumin ajatuksia ja vahvistavia liittoja henkilökohtaisesti ja julkisesti.
Kuinka siis maailmassa, joka on ”myrskyn piiskaama [mutta] jota kukaan ei lohduta” – kuten Jehova sanoi käyvän – me löydämme sen, mitä Hän kutsui rauhanliitoksi? Me löydämme sen kääntymällä Hänen puoleensa, joka sanoi, että Hän armahtaisi meitä ja ”ikuisella hyvyydellä” antaisi rauhan meidän lapsillemme8. Huolimatta pelottavista profetioista ja huolestuttavista pyhien kirjoitusten kohdista, joissa julistetaan, että rauha otetaan yleisesti pois maan päältä, profeetat, mukaan lukien oma rakas Russell M. Nelson, ovat opettaneet, ettei rauhaa tarvitse viedä meiltä henkilökohtaisesti!9 Niinpä tänä pääsiäisenä yrittäkäämme toteuttaa rauhaa henkilökohtaisella tavalla soveltaen Herran Jeesuksen Kristuksen sovituksen suomaa armoa ja parantavaa balsamia itseemme ja perheeseemme sekä kaikkiin, joihin voimme lähipiirissämme. Onneksi – ja hämmästyttävää kyllä – tätä rauhoittavaa balsamia tarjotaan meille ”ilmaiseksi ja maksutta”10.
Tällaista apua ja toivoa tarvitaan kipeästi, koska tässä maailmanlaajuisessa kuulijakunnassa tänä päivänä on monia, jotka kamppailevat vaikka miten monien haasteiden kanssa – fyysisten ja emotionaalisten, sosiaalisten ja taloudellisten ja tusinan muunlaisen vaikeuden kanssa. Moniin näistä me emme kuitenkaan ole riittävän vahvoja vastaamaan omin päin ilman muiden apua, sillä tarvitsemamme apu ja rauha eivät ole sellaista, ”jonka maailma antaa”11. Ei, todella vaikeisiin ongelmiin me tarvitsemme sitä, mitä pyhissä kirjoituksissa sanotaan ”taivaan voimiksi”, ja päästäksemme käyttämään näitä voimia meidän täytyy elää tässä samassa pyhien kirjoitusten kohdassa mainittujen ”vanhurskauden periaatteiden”12 mukaan. Tämän periaatteen ja voiman välisen yhteyden ymmärtäminen on yksi opittava asia, jota ihmissuku ei näytä pystyvän koskaan oppimaan, sanoo taivaan ja maan Jumala!13
Ja mitä nuo periaatteet ovat? Niitä luetellaan toistuvasti pyhissä kirjoituksissa, niitä opetetaan yhä uudelleen konferensseissa kuten tämä, ja meidän taloudenhoitokaudellamme ne opetettiin profeetta Joseph Smithille vastauksena hänen omaan mukaelmaansa huudosta ”Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?”14 Libertyn vankilan kylmässä, piittaamattomassa vankeudessa hänelle opetettiin, että vanhurskauden periaatteisiin kuuluu sellaisia hyveitä kuten kärsivällisyys, pitkämielisyys, lempeys ja vilpitön rakkaus.15 Ilman niitä periaatteita olisi varmaa, että me kohtaisimme lopulta epäsopua ja kaunaa.
Saanen siinä suhteessa puhua hetken näiden vanhurskauden periaatteiden puuttumisesta joillakin alueilla meidän aikanamme. Pääsääntöisesti olen iloinen, elämänmyönteinen veikko, ja maailmassamme on hyvin paljon hyvää ja kaunista. Meillä on varmastikin enemmän aineellisia siunauksia kuin millään muulla sukupolvella historiassa, mutta 2000-luvun kulttuurissa yleisesti ja liian usein kirkossa me näemme yhä ihmisiä, joilla on vaikeuksia elämässään, kun myönnytykset johtavat liian moniin rikottuihin liittoihin ja murheellisesti särkyneisiin sydämiin. Ajatelkaa karkeaa kieltä, jota liitetään sukupuolirikkomuksiin – kumpikin alati läsnä elokuvissa ja televisiossa – ja huomatkaa, miten paljon näinä päivinä kerrotaan seksuaalisesta häirinnästä ja muunlaisesta sopimattomuudesta työpaikoilla. Mitä tulee liittoon perustuvaan puhtauteen, pyhitetyt asiat tehdään liian usein arkisiksi ja pyhiä asioita liian usein rienataan. Kaikille, jotka tuntevat kiusausta kulkea tai puhua tai käyttäytyä tällä tavalla – ”jonka maailma antaa”, niin sanoakseni – älkää odottako sen johtavan rauhaisaan kokemukseen. Lupaan teille Herran nimessä, ettei niin tule käymään. ”Jumalattomuus ei ole koskaan ollut onnea”16, eräs muinainen profeetta sanoi kerran. Kun tanssit päättyvät, pillipiipareille täytyy aina maksaa, ja useimmiten valuuttana ovat kyyneleet ja katumus.17
Tai kenties huomaamme väkivallan tai nöyryytyksen muita muotoja. Kuinka Herran Jeesuksen Kristuksen opetuslapsina meidän tuleekaan olla kaksin verroin huolellisempia, niin ettemme osallistu mihinkään sellaiseen käytökseen. Missään tapauksessa meidän ei pidä syyllistyä minkäänlaiseen väkivaltaan tai vääryydellä hallitsemiseen tai moraalittomaan pakottamiseen – ei fyysiseen, emotionaaliseen, kirkolliseen tai minkään muun laatuiseen. Muistan, kuinka tunsin presidentti Gordon B. Hinckleyn palavuuden, kun hän joitakin vuosia sitten puhui kirkon miehille niistä, joita hän nimitti ”oman kotinsa tyranneiksi”18:
”Kuinka traaginen ja kertakaikkisen vastenmielinen ilmiö vaimon pahoinpitely onkaan”, hän sanoi. ”Jokainen tämän kirkon mies, joka pahoinpitelee vaimoaan, joka kohtelee häntä halveksien, joka loukkaa häntä, joka vallitsee häntä vääryydellä, on kelvoton pappeuteen. – – [Hän] ei ole kelvollinen pitämään hallussaan temppelisuositusta.”19 Yhtä halveksittavaa hänen mukaansa on kaikenlainen lapsen pahoinpitely – tai minkään muun laatuinen pahoinpitely.20
Liian monissa tapauksissa muutoin uskolliset miehet, naiset ja jopa lapset voivat syyllistyä puhumaan epäystävällisesti, jopa tuhoisasti niille, joihin heidät on saatettu hyvin sinetöidä pyhällä toimituksella Herran temppelissä. Jokaisella on oikeus saada rakkautta, tuntea rauhaa ja kokea olevansa turvassa kotona. Pyrkikäämme säilyttämään siellä sellainen ilmapiiri. Lupaus rauhantekijänä olemisesta on, että teillä on Pyhä Henki jatkuvana kumppaninanne ja teille vuodatetaan siunauksia ”ilman pakkoa” ikuisesti21. Kukaan ei voi käyttää purevaa kieltä tai epäystävällisiä sanoja ja silti laulaa ”lunastavan rakkauden laulua”22.
Saanen päättää siihen, mistä aloitin. Huomenna on pääsiäinen – aika, jolloin Jeesuksen Kristuksen evankeliumin ja Hänen sovituksensa vanhurskaat periaatteet päästävät meidät yli ristiriitojen ja kiistojen, yli epätoivon ja rikkomusten ja viimein yli kuoleman. Se on aikaa omistaa täysi uskollisuus sanoissa ja teoissa Jumalan Karitsalle, joka ”kantoi meidän kipumme, otti taakakseen meidän sairautemme”23, koska Hän oli päättänyt saattaa pelastuksen työn loppuun meidän hyväksemme.
Huolimatta kavalluksesta ja tuskasta, kaltoinkohtelusta ja julmuudesta ja kantaessaan ihmissuvun kaikki kertyneet synnit ja surut elävän Jumalan Poika katsoi pitkää kuolevaisuuden polkua, näki meidät tänä viikonloppuna ja sanoi: ”Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.”24 Viettäkää siunattu, riemullinen, rauhallinen pääsiäinen. Sen mittaamattomat mahdollisuudet on jo maksanut Rauhan Ruhtinas, jota rakastan koko sydämestäni, jonka kirkko tämä on ja josta lausun yksiselitteisen todistukseni, nimittäin Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.