Henkilökohtainen Vapahtajamme
Sovitusuhrinsa ansiosta Vapahtajalla on voima puhdistaa, parantaa ja vahvistaa meitä yksi kerrallaan.
Olen kiitollinen siitä, että saan olla kanssanne tänä suurenmoisena pääsiäisaamuna. Kun ajattelen pääsiäistä, kertaan mielelläni mielessäni enkelien lausumia sanoja niille, jotka olivat puutarhahaudan luona: ”Miksi etsitte elävää kuolleiden joukosta? Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista.”1 Todistan, että Jeesus Nasaretilainen on noussut ylös kuolleista ja Hän elää.
Mitä te ajattelette Kristuksesta?
Kolmekymmentäneljä vuotta sitten lähetystyötoverini ja minä tapasimme erään hyvin älykkään miehen ja opetimme häntä. Hän oli vapaa toimittaja eräässä paikallisessa sanomalehdessä Davao Cityssä Filippiineillä. Meistä oli mukavaa opettaa häntä, koska hänellä oli paljon kysymyksiä ja hän suhtautui hyvin kunnioittavasti meidän uskonkäsityksiimme. Mieleenpainuvin kysymys, minkä hän meille esitti, oli: ”Mitä te ajattelette Kristuksesta?”2 Me tietenkin kerroimme innokkaina tuntemuksistamme ja todistimme Jeesuksesta Kristuksesta. Myöhemmin hän julkaisi samasta aiheesta artikkelin, joka sisälsi suurenmoisia sanoja ja ilmauksia Vapahtajasta. Muistan, että se teki minuun vaikutuksen mutta ei välttämättä kohottanut minua. Siinä oli hyvää tietoa, mutta se tuntui ontolta ja siitä puuttui hengellistä voimaa.
Oppia tuntemaan Hänet paremmin
”Mitä te ajattelette Kristuksesta?” Alan ymmärtää, että se, kuinka läheisesti tunnen Vapahtajan, vaikuttaa merkittävästi siihen, kuinka kykenen kuulemaan Häntä ja kuinka vastaan Hänelle. Muutama vuosi sitten vanhin David A. Bednar esitti puheessaan seuraavat kysymykset: ”Onko meillä vain tietoa Vapahtajasta vai opimmeko me tuntemaan Hänet yhä paremmin? Kuinka me opimme tuntemaan Herran?”3
Kun tutkin ja pohdin, päädyin selkeästi siihen, että se, mitä tiedän Vapahtajasta, ylitti suuresti sen, kuinka hyvin todella tunnen Hänet. Päätin silloin tehdä enemmän työtä oppiakseni tuntemaan Hänet. Olen hyvin kiitollinen pyhistä kirjoituksista sekä Jeesuksen Kristuksen uskollisten mies- ja naisopetuslasten todistuksista. Oma matkani muutaman viime vuoden aikana on vienyt minua pitkin monia tutkimisen ja löytämisen teitä. Rukoilen, että Pyhä Henki välittää teille tänään sanoman, joka on paljon suurempi kuin ne riittämättömät sanat, joita olen kirjoittanut.
Ensiksi, meidän pitää ymmärtää, että Vapahtajan tunteminen on tärkein tavoite elämässämme. Sen tulee olla etusijalla kaikkeen muuhun nähden.
”Ja ikuinen elämä on sitä, että he tuntevat sinut, ainoan todellisen Jumalan, ja hänet, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.”4
”Jeesus vastasi: ’Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani.’”5
”Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.”6
Toiseksi, kun opimme yhä enenevässä määrin tuntemaan Vapahtajan, pyhien kirjoitusten kohdista ja profeettojen sanoista tulee meille niin henkilökohtaisen merkityksellisiä, että niistä tulee meidän omia sanojamme. Kyse ei ole niinkään muiden ihmisten sanojen, tuntemusten ja kokemusten jäljittelemisestä kuin siitä, että me opimme tuntemaan omakohtaisesti, omalla ainutlaatuisella tavallamme, kokeilemalla sanaa7 ja saamalla todistuksen Pyhältä Hengeltä. Kuten profeetta Alma opetti:
”Ettekö luule minun itse tietävän näitä asioita? Katso, minä todistan teille tietäväni, että nämä asiat, joista olen puhunut, ovat totta. Ja kuinka luulette minun tietävän niiden olevan varmasti totta?
Katso, minä sanon teille, että Jumalan Pyhä Henki on ilmaissut ne minulle. Katso, minä olen paastonnut ja rukoillut monta päivää, jotta voisin itse tietää nämä asiat. Ja nyt minä tiedän itse, että ne ovat totta, sillä Herra Jumala on ilmaissut ne minulle Pyhän Henkensä kautta; ja tämä on ilmoituksen henki, joka on minussa.”8
Kolmanneksi, entistä suurempi ymmärrys siitä, että Jeesuksen Kristuksen sovitus soveltuu meihin henkilökohtaisesti ja yksilöinä, auttaa meitä tuntemaan Hänet. Meidän on usein helpompaa ajatella Kristuksen sovitusta ja puhua siitä yleisellä tasolla kuin käsittää sen henkilökohtainen merkitys elämässämme. Jeesuksen Kristuksen sovitus on laajuudessaan ja syvyydessään ääretön, iankaikkinen ja kaiken kattava mutta vaikutuksiltaan täysin henkilökohtainen ja yksilöllinen. Sovitusuhrinsa ansiosta Vapahtajalla on voima puhdistaa, parantaa ja vahvistaa meitä yksi kerrallaan.
Vapahtajan ainoana haluna, Hänen ainoana tarkoituksenaan aivan alusta asti, on ollut tehdä Isän tahto. Isän tahto Hänen kohdallaan on auttaa ”ihmisen kuolemattomuuden ja iankaikkisen elämän [toteuttamisessa]”9 tulemalla meidän puolustajaksemme Isän luona10. Siten ”vaikka hän oli Poika, hän joutui kärsimyksistä oppimaan, mitä on kuuliaisuus. Kun hän oli saavuttanut täydellisyyden, hänestä tuli iankaikkisen pelastuksen tuoja, kaikkien niiden pelastaja, jotka ovat hänelle kuuliaisia.”11
”Ja hän kulkee kärsien kaikenlaisia kipuja ja ahdinkoja ja koetuksia – –.
Ja hän ottaa päällensä kuoleman päästääkseen kuoleman siteet – –; ja hän ottaa päällensä heidän heikkoutensa, jotta hänen sisimpänsä täyttyisi armolla – –, jotta hän osaisi lihan mukaisesti auttaa kansaansa sen heikkouksien mukaisesti.
– – Jumalan Poika kärsii lihan mukaisesti voidakseen ottaa päällensä kansansa synnit, voidakseen pyyhkiä pois sen rikkomukset vapautuksensa voiman mukaisesti.”12
Haluaisin kertoa yksinkertaisen kokemuksen, joka havainnollistaa kamppailua, jota toisinaan käymme hyväksyäksemme Herran sovituksen henkilökohtaisen luonteen.
Vuosia sitten pappeusjohtajani pyynnöstä luin Mormonin kirjan kannesta kanteen ja merkitsin jakeet, joissa viitataan Herran sovitukseen. Pappeusjohtajani kehotti minua myös laatimaan yhden sivun yhteenvedon siitä, mitä opin. Sanoin mielessäni: ”Yhden sivun? Totta kai, sehän on helppoa.” Yllätyksekseni havaitsin kuitenkin, että tehtävä oli äärimmäisen vaikea, ja epäonnistuin.
Olen sittemmin käsittänyt epäonnistuneeni, koska en ollut aivan ymmärtänyt tehtävää ja olin tehnyt vääriä olettamuksia. Ensiksikin, odotin laatimani yhteenvedon innoittavan jokaista. Yhteenveto oli tarkoitettu minulle eikä kenellekään muulle. Sen tarkoituksena oli koota ajatuksiani ja tuntemuksiani Vapahtajasta ja siitä, mitä Hän on tehnyt hyväkseni, jotta joka kerta sitä lukiessani se toisi pintaan suurenmoisia, sydämeenkäyviä ja henkilökohtaisia hengellisiä kokemuksia.
Toiseksi, odotin yhteenvetoni olevan mahtava ja seikkaperäinen sekä sisältävän vaikeita sanoja ja ilmauksia. Kyse ei ollut lainkaan vaikeista sanoista. Sen oli tarkoitus olla selkeä ja yksinkertainen julistus vakaumuksesta. ”Sillä minun sieluni iloitsee selkeydestä; sillä tällä tavoin Herra Jumala toimii ihmislasten keskuudessa. Sillä Herra Jumala valaisee ymmärryksen.”13
Kolmanneksi, odotin sen olevan täydellinen, kaikkien yhteenvetojen huipentuma – lopullinen yhteenveto, jota ei voi eikä pidä täydentää – eikä keskeneräinen työ, johon voin lisätä sanan sinne, toisen tänne sitä mukaa kuin ymmärrykseni Jeesuksen Kristuksen sovituksesta kasvaa.
Todistus ja kutsu
Nuorena miehenä opin paljon keskusteluistani piispani kanssa. Niinä tärkeinä vuosina opin rakastamaan tämän tunnetun kirkon laulun sanoja:
Oi Jeesuksen laupeus, mi mua varjoaa,
Oi armoa suurta, mink aina Hän tarjoaa.
Hän kärsi mun vuokseni ristiä kantaen
Hän vertansa vuodatti henkensä antaen.
Oi armon suuruutta, ett on Hän henkensä
mun vuoksein antanut!
Oi armon suuruutta, armon suuruutta!14
Profeetta Moroni kehotti meitä: ”Ja nyt, minä tahtoisin kehottaa teitä etsimään tätä Jeesusta, josta profeetat ja apostolit ovat kirjoittaneet.”15
Presidentti Russell M. Nelson on luvannut, että ”jos [ryhdymme] oppimaan Jeesuksesta Kristuksesta kaiken, [mitä voimme], – – [kykymme] kääntyä pois synnistä lisääntyy. [Halumme] pitää käskyt kohoaa korkeuksiin.”16
Tänä pääsiäissunnuntaina, aivan kuten Vapahtaja tuli esiin kivihaudastaan, herätkäämme hengellisestä unestamme ja nouskaamme epäilyksen pilvien, pelon puristuksen, ylpeyden päihtymyksen ja omahyväisyyden tuudituksen yläpuolelle. Jeesus Kristus ja taivaallinen Isä elävät. Minä todistan Heidän täydellisestä rakkaudestaan meitä kohtaan. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.