Te olette vapaita
Jeesus Kristus on valo, joka meidän tulee pitää korkealla myös kuolevaisen elämämme synkkinä aikoina.
Rakkaat veljeni ja sisareni, olen hyvin kiitollinen etuoikeudesta puhua teille Afrikasta käsin. On siunaus, että meillä on nykyään tekniikka käytössämme ja voimme käyttää sitä tehokkaimmalla tavalla tavoittaaksemme teidät, olittepa missä tahansa.
Syyskuussa 2019 sisar Mutombolla ja minulla – palvellessamme lähetysjohtajaparina Baltimoren lähetyskentällä Marylandissa Yhdysvalloissa – oli etuoikeus käydä kirkon historian tapahtumapaikoilla Palmyrassa New Yorkin osavaltiossa osallistuessamme lähetysjohtajien seminaariin. Kävimme lopuksi pyhässä lehdossa. Käyntimme tarkoituksena ei ollut saada jotakin erityistä ilmestystä tai näkyä, mutta me todella tunsimme Jumalan läsnäolon tässä pyhässä paikassa. Sydämemme täyttyi kiitollisuudesta profeetta Joseph Smithiä kohtaan.
Paluumatkalla sisar Mutombo huomasi, että ajaessani minä hymyilin leveästi, joten hän kysyi: ”Mistä syystä olet niin innostunut?”
Vastasin: ”Rakas Nathalie, totuus tulee aina voittamaan erheen, eikä pimeys enää jatku maan päällä Jeesuksen Kristuksen palautetun evankeliumin ansiosta.”
Isä Jumala ja Jeesus Kristus kävivät nuoren Joseph Smithin luona tuodakseen valoon sen, mikä oli kätkössä, jotta me voimme saada ”[tiedon] asioista sellaisina kuin ne ovat ja kuin ne ovat olleet ja kuin ne tulevat olemaan” (OL 93:24).
Yli 200 vuoden jälkeen monet etsivät yhä totuuksia, joita tarvitaan, jotta voi tulla vapaaksi perinteistä ja valheista, joita vastustaja levittää kaikkialla maailmassa. Monet ovat ”ihmisten katalan viekkauden” sokaisemia (ks. OL 123:12). Kirjeessään efesolaisille Paavali opetti: ”Herää, sinä joka nukut, ja nouse kuolleista, niin Kristus on sinua valaiseva!” (Ef. 5:14.) Vapahtaja lupasi, että Hän on valona kaikille, jotka kuulevat Hänen sanansa (ks. 2. Nefi 10:14).
Kolmekymmentäviisi vuotta sitten vanhempanikin olivat sokeita. He pyrkivät epätoivoisesti tuntemaan totuuden, ja he kantoivat huolta siitä, minkä puoleen kääntyä löytääkseen sen. Vanhempani syntyivät kumpikin kylässä, jossa perinteet olivat juurtuneet yksilöiden ja perheiden elämään. He kumpikin jättivät kylänsä, kun he olivat nuoria, ja muuttivat kaupunkiin etsimään parempaa elämää.
He menivät naimisiin ja perustivat perheen hyvin vaatimattomalla tavalla. Meitä asui pienessä talossa kovin monta – vanhempani, kaksi siskoani ja minä sekä serkku, joka asui luonamme. Minä mietin, olimmeko todella perhe, koska meidän ei annettu syödä päivällistä samassa pöydässä vanhempiemme kanssa. Kun isä palasi töistä, niin heti kun hän astui taloon, meitä kehotettiin poistumaan ja menemään ulos. Yöunemme jäivät hyvin lyhyiksi, sillä emme pystyneet nukkumaan, koska vanhempiemme avioliitosta puuttui sopusointu ja todellinen rakkaus. Kotimme oli paitsi kooltaan pieni myös synkkä paikka. Ennen kuin tapasimme lähetyssaarnaajat, kävimme joka sunnuntai eri kirkossa. Oli selvää, että vanhempamme etsivät jotakin, mitä maailma ei voisi tarjota.
Tätä jatkui, kunnes tapasimme vanhin ja sisar Hutchingsin, ensimmäisen vanhemman lähetyssaarnaaja-avioparin, joka kutsuttiin palvelemaan Zairessa (nykyään Kongon demokraattinen tasavalta tai Kinshasan Kongo). Kun aloimme tavata näitä suurenmoisia lähetyssaarnaajia, jotka olivat kuin Jumalan luota tulleita enkeleitä, huomasin, että perheessämme jotakin alkoi muuttua. Kasteemme jälkeen me todellakin aloitimme vähitellen uuden elämäntavan palautetun evankeliumin ansiosta. Kristuksen sanat alkoivat avartaa sieluamme. Ne alkoivat valaista ymmärrystämme ja olla meistä ihania, sillä vastaanottamamme totuudet olivat selviä ja saatoimme nähdä valon, ja päivä päivältä tämä valo kirkastui kirkastumistaan.
Tämä evankeliumin tarkoituksen ymmärtäminen auttoi meitä tulemaan enemmän Vapahtajan kaltaisiksi. Muutosta ei tapahtunut kotimme koossa, ei myöskään yhteiskunnallisissa oloissamme. Mutta näin sydämenmuutoksen vanhemmissani, kun rukoilimme päivittäin, aamuin ja illoin. Tutkimme Mormonin kirjaa, pidimme perheiltoja. Meistä todella tuli perhe. Joka sunnuntai heräsimme aamukuudelta valmistautuaksemme lähtemään kirkkoon, ja kuljimme valittamatta tuntikausia osallistuaksemme kirkon kokouksiin joka viikko. Oli suurenmoinen kokemus nähdä se. Me, jotka olimme aiemmin kulkeneet pimeydessä, karkotimme pimeyden keskuudestamme (ks. OL 50:25) ja näimme ”suuren valon” (2. Nefi 19:2).
Muistan, kuinka eräänä päivänä en ollut halukas heräämään aikaisin aamulla perherukoukseen ja nurisin siskoilleni: ”Tässä talossa ei tosiaankaan saa tehdä mitään muuta kuin rukoilla, rukoilla ja rukoilla.” Isä kuuli kommenttini. Muistan hänen reaktionsa, kun hän lempeästi mutta lujasti opetti minulle: ”Niin kauan kuin asut tässä talossa, sinä rukoilet, rukoilet ja rukoilet.”
Isän sanat ovat kaikuneet korvissani päivittäin. Mitähän sisar Mutombo ja minä teemme lastemme kanssa nykyään? Me rukoilemme, rukoilemme ja rukoilemme. Se on meidän perintömme.
Sokeana syntynyt mies, jonka Jeesus Kristus paransi, sanoi naapuriensa ja fariseusten painostettua häntä:
”Se mies, jonka nimi on Jeesus, teki tahnaa, siveli sitä silmiini ja sanoi: ’Mene Siloan altaalle ja peseydy.’ Minä menin ja peseydyin, ja silloin sain näköni. – –
Sen tiedän, että minä, joka olin sokea, nyt [pystyn näkemään].” (Joh. 9:11, 25.)
Mekin olimme sokeita, mutta nyt pystymme näkemään. Palautettu evankeliumi on vaikuttanut perheeseemme siitä ajasta lähtien. Evankeliumin tarkoituksen ymmärtäminen on siunannut perhettäni kolmen sukupolven ajan ja tulee edelleen siunaamaan monia tulevia sukupolvia.
Jeesus Kristus on valo, joka loistaa pimeydessä. He, jotka seuraavat Häntä, ”[eivät] kulje pimeässä, vaan [heillä] on elämän valo” (Joh. 8:12).
Miltei vuoden ajan vuosina 2016–2017 Kasain alueen ihmisten osaksi tuli hirvittävä murhenäytelmä. Se oli hyvin synkkää aikaa ihmisille, koska perinteisen sotilasryhmän ja hallituksen joukkojen välillä oli konflikti. Väkivalta levisi Kasain keskisen maakunnan kaupungeista laajemmalle Kasain alueelle. Monet ihmiset pakenivat kodeistaan turvaan ja piiloutuivat viidakkoon. Heillä ei ollut ruokaa eikä vettä eikä oikeastaan mitään, ja heidän joukossaan oli joitakin Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäseniä Kanangan alueelta. Kansalliskaarti surmasi joitakin kirkon jäseniä.
Veli Honoré Mulumba Nganzan seurakunnasta Kanangasta ja hänen perheensä olivat niiden harvojen joukossa, jotka pysyivät piiloutuneina omaan kotiinsa tietämättä, minne mennä, koska kaikki kadut olivat muuttuneet ampuma-alueeksi. Eräänä päivänä muutamat lähialueen kansalliskaartin miehistä huomasivat veli Mulumban ja hänen perheensä olevan kotona, sillä eräänä iltana nämä menivät ulos yrittääkseen löytää perheen puutarhasta vihanneksia syötäväksi. Ryhmä kansalliskaartin miehiä tuli heidän kotiinsa, kiskoi heidät sitten ulos ja käski heitä valitsemaan kansalliskaartin määräysten noudattamisen tai heidät surmattaisiin.
Veli Mulumba vastasi heille rohkeasti: ”Minä olen Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsen. Perheeni ja minä olemme ottaneet vastaan Jeesuksen Kristuksen ja uskomme Häneen. Me pysymme uskollisina liitoillemme ja hyväksymme kuoleman.”
Perheelle sanottiin: ”Koska olette valinneet Jeesuksen Kristuksen, koirat syövät teidän ruumiinne”, ja he lupasivat tulla takaisin. Mutta he eivät koskaan palanneet, ja perhe pysyi siellä kaksi kuukautta eikä koskaan enää nähnyt heitä. Veli Mulumba ja hänen perheensä pitivät uskonsa soihdun palavana. He muistivat liittonsa, ja heitä suojeltiin.
Jeesus Kristus on valo, joka meidän tulee pitää korkealla myös kuolevaisen elämämme synkkinä aikoina (ks. 3. Nefi 18:24). Kun valitsemme Kristuksen seuraamisen, me valitsemme muuttumisen. Kristuksen tähden muuttunut ihminen seuraa Kristusta, ja me kysymme kuten Paavali: ”Herra, mitä haluat minun tekevän?” (Ap. t. 9:6, ks. englanninkielinen kuningas Jaakon raamatunkäännös.) Me ”[seuraamme] hänen jälkiään” (1. Piet. 2:21). Me ”[elämme] samalla tavoin kuin hän eli” (1. Joh. 2:6). (Ks. Ezra Taft Benson, ”Syntyneet Jumalasta”, Valkeus, lokakuu 1989, s. 2, 6.)
Todistan Hänestä, joka kuoli, joka haudattiin, joka nousi jälleen kolmantena päivänä ja nousi taivaaseen, jotta te ja minä saamme kuolemattomuuden ja korotuksen siunaukset. Hän on ”maailman valo ja elämä ja totuus” (Et. 4:12). Hän on lääke ja parannuskeino maailman hämmennykseen. Hän on korotukseen johtavan erinomaisuuden mittapuu, Jeesus Kristus. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.