Raivostuttava epäoikeudenmukaisuus
Jeesus Kristus ymmärtää epäoikeudenmukaisuutta ja lisäksi Hänellä on voima suoda parannuskeino.
Vuonna 1994 Ruandassa Itä-Afrikassa tapahtui kansanmurha, joka osittain johtui syvään juurtuneista heimojen välisistä jännitteistä. Arvioiden mukaan yli puoli miljoonaa ihmistä sai surmansa.1 On merkittävää, että Ruandan kansa on suurelta osin päässyt sovintoon2, mutta näillä tapahtumilla on yhä vaikutusta.
Vuosikymmen sitten käydessämme Ruandassa vaimoni ja minä keskustelimme Kigalin lentoasemalla erään matkustajan kanssa. Hän valitti kansanmurhan epäoikeudenmukaisuutta ja kysyi sydämeenkäyvästi: ”Jos Jumala olisi olemassa, eikö Hän olisi tehnyt asialle jotakin?” Tälle miehelle – ja monille meistä – kärsimys ja raaka epäoikeudenmukaisuus eivät tunnu sopivan yhteen hyvän, rakastavan taivaallisen Isän todellisuuden kanssa. Silti Hän on todellinen, Hän on hyvä ja Hän rakastaa jokaista lastaan täydellisesti. Tämä ristiriita on yhtä vanha kuin ihmiskunta, eikä sitä voi selittää yksinkertaisella lausahduksella tai puskuritarralla.
Jotta alkaisimme jollakin tavoin käsittää sitä, tarkastellaanpa epäoikeudenmukaisuuden erilaisia tyyppejä. Ajatelkaa perhettä, jossa kukin lapsi saa viikkorahan tehtyään tavallisia kotiaskareita. Perheen poika Jussi osti makeisia, perheen tytär Anna säästi rahat. Lopulta Anna osti itselleen polkupyörän. Jussin mielestä oli aivan epäreilua, että Anna sai pyörän, mutta hän itse ei sellaista saanut. Mutta eriarvoisuus oli seurausta Jussin valinnoista, ei vanhempien toimista. Annan päätös olla ilman välitöntä makeisten syömisen antamaa tyydytystä ei aiheuttanut minkäänlaista epäreiluutta Jussia kohtaan, koska tällä oli sama mahdollisuus kuin siskollaan.
Meidän valinnoistamme voi samalla tavoin koitua pitkäaikaisia etuja tai haittoja. Kuten Herra on ilmoittanut: ”Jos ihminen hankkii tässä elämässä ahkeroimisellaan ja kuuliaisuudellaan tietoa ja älyä enemmän kuin toinen, hän on niin paljon paremmassa asemassa tulevassa maailmassa.”3 Kun muut saavat hyötyä uutterien valintojensa ansiosta, me emme voi oikeutetusti päätellä, että meitä on kohdeltu epäreilusti, kun meillä on ollut sama mahdollisuus.
Toinen esimerkki epäoikeudenmukaisuudesta tulee tilanteesta, jonka vaimoni Ruth kohtasi lapsena. Eräänä päivänä Ruth sai tietää, että hänen äitinsä oli viemässä pikkusiskoa Merlaa ostamaan uusia kenkiä. Ruth valitti: ”Äiti, se on ihan epäreilua! Merla sai viimeksi uudet kengät.”
Ruthin äiti kysyi: ”Ruth, mahtuvatko sinun kenkäsi sinulle?”
Ruth vastasi: ”No, joo.”
Silloin Ruthin äiti sanoi: ”Merlan kengät eivät enää mahdu hänelle.”
Ruth oli samaa mieltä siitä, että perheen jokaisella lapsella pitäisi olla kengät, jotka mahtuvat jalkaan. Vaikka Ruthista olisi ollut mukavaa saada uudet kengät, hänen käsityksensä epäoikeudenmukaisesta kohtelusta haihtui, kun hän näki olosuhteet äitinsä silmin.
Kaikkea epäoikeudenmukaisuutta ei voi selittää. Selittämätön epäoikeudenmukaisuus on raivostuttavaa. Epäoikeudenmukaisuutta koituu siitä, että elää kehossa, joka on epätäydellinen, vammautunut tai sairas. Elämä kuolevaisuudessa on luonnostaan epäreilua. Jotkut ihmiset syntyvät vaurauteen, toiset eivät. Joillakin on rakastavat vanhemmat, toisilla ei. Jotkut elävät monia vuosia, toiset muutamia. Ja niin edelleen ja niin edelleen. Jotkut ihmiset tekevät vahingollisia virheitä silloinkin kun he yrittävät tehdä hyvää. Jotkut päättävät olla lieventämättä epäoikeudenmukaisuutta silloinkin kun he voisivat. Valitettavasti jotkut ihmiset käyttävät Jumalan antamaa tahdonvapautta muiden vahingoittamiseen, vaikka sitä ei pitäisi tehdä koskaan.
Erilaiset epäoikeudenmukaisuudet voivat kasautua luoden musertavan epäoikeudenmukaisuuden tsunamin. Esimerkiksi koronaviruspandemia vaikuttaa epäsuhtaisesti niihin, joilla on jo ennestään monenlaisia, perustavaa laatua olevia haittatekijöitä. Sydäntäni särkee niiden puolesta, jotka kohtaavat tällaista epäoikeudenmukaisuutta, mutta koko tuskaisesta sydämestäni julistan, että Jeesus Kristus ymmärtää epäoikeudenmukaisuutta ja lisäksi Hänellä on voima suoda parannuskeino. Mitään ei voi verrata siihen epäoikeudenmukaisuuteen, jonka Hän kesti. Ei ollut reilua, että Hän koki ihmiskunnan kaikki tuskat ja ahdingot. Ei ollut reilua, että Hän kärsi minun ja teidän syntienne ja virheidenne vuoksi. Mutta Hän päätti tehdä niin, koska Hän rakastaa meitä ja taivaallista Isää. Hän ymmärtää täydellisesti, mitä me koemme.4
Pyhien kirjoitusten mukaan muinaiset israelilaiset valittivat, että Jumala kohteli heitä epäoikeudenmukaisesti. Vastauksena Jehova kysyi: ”Sillä voiko nainen unohtaa rintalapsensa, niin ettei hän säälisi kohtunsa poikaa?” Niin epätodennäköistä kuin olisikin, että rakastava äiti unohtaisi pienen lapsensa, Jehova julisti, että Hänen omistautumisensa oli vieläkin lujempaa. Hän vahvisti: ”Kyllä, he voivat unohtaa, mutta minä en sinua unohda. – – Katso, minä olen piirtänyt sinut kätteni kämmeniin; sinun muurisi ovat aina minun edessäni.”5 Koska Jeesus Kristus kesti äärettömän sovitusuhrin, Hän tuntee meitä kohtaan täydellistä myötätuntoa.6 Hän on alati tietoinen meistä ja meidän olosuhteistamme.
Kuolevaisuudessa me voimme astua rohkeasti Vapahtajan eteen ja saada osaksemme myötätuntoa, parantumista ja apua.7 Silloinkin kun kärsimme käsittämättömällä tavalla, Jumala voi siunata meitä yksinkertaisin, tavallisin ja merkittävin tavoin. Kun opimme tunnistamaan näitä siunauksia, meidän luottamuksemme Jumalaan kasvaa. Iankaikkisuuksissa taivaallinen Isä ja Jeesus Kristus selvittävät kaiken epäoikeudenmukaisuuden. Ymmärrettävästi haluamme tietää, kuinka ja milloin. Kuinka He aikovat tehdä sen? Milloin He aikovat tehdä sen? Tietääkseni He eivät ole ilmoittaneet, kuinka tai milloin.8 Tiedän kuitenkin, että He tekevät sen.
Epäoikeudenmukaisissa tilanteissa yksi tehtävistämme on luottaa siihen, että ”Jeesuksen Kristuksen sovitus voi oikaista kaiken sen, mikä on elämässä epäoikeudenmukaista”9. Jeesus Kristus on voittanut maailman ja kantanut kaiken epäoikeudenmukaisuuden. Hänen avullaan me voimme saada rauhan tässä maailmassa ja pysyä rohkeina.10 Jos me sallimme, Jeesus Kristus pyhittää epäoikeudenmukaisuuden meidän hyväksemme.11 Hän paitsi lohduttaa meitä ja palauttaa sen, mikä oli menetetty12, Hän myös ohjaa epäoikeudenmukaisuuden meidän hyödyksemme. Mitä tulee kysymyksiin kuinka ja milloin, meidän tulee Alman tavoin tunnistaa ja hyväksyä, että ”sillä ei ole väliä; sillä Jumala tietää kaikki nämä asiat; ja minulle riittää, kun tiedän, että näin on”13.
Voimme pyrkiä jättämään kysymyksemme siitä, kuinka ja milloin, odottamaan myöhempää aikaa ja keskittyä vahvistamaan uskoa Jeesukseen Kristukseen ja siihen, että Hänellä on sekä voima saattaa kaikki järjestykseen että halu tehdä niin.14 Se, että sinnikkäästi vaadimme tietoa siitä, kuinka tai milloin, on hedelmätöntä ja loppujen lopuksi likinäköistä.15
Kun vahvistamme uskoa Jeesukseen Kristukseen, meidän tulee myös pyrkiä tulemaan Hänen kaltaisikseen. Silloin suhtaudumme muihin myötätuntoisesti ja yritämme lievittää epäoikeudenmukaisuutta, kun huomaamme sitä.16 Voimme yrittää oikaista asioita omassa vaikutuspiirissämme. Tosiaankin Vapahtaja on käskenyt, että meidän ”tulisi tehdä innokkaasti työtä hyvän asian puolesta ja tehdä paljon omasta vapaasta [tahdostamme] ja saada aikaan paljon vanhurskautta”17.
Eräs henkilö, joka on ollut innokkaasti mukana taistelemassa epäoikeudenmukaisuutta vastaan, on asianajaja Bryan Stevenson. Hänen lakitoimistonsa Yhdysvalloissa on omistautunut puolustamaan väärin perustein syytettyjä, lopettamaan kohtuuttomat rangaistukset ja suojelemaan perusihmisoikeuksia. Joitakin vuosia sitten Stevenson puolusti miestä, jota oli syytetty väärin perustein murhasta ja joka tuomittiin kuolemaan. Stevenson pyysi tukea miehen paikalliselta kristilliseltä kirkolta, vaikka mies ei ollut aktiivinen kirkossaan ja häntä arvosteltiin yhteisössä yleisesti tiedossa olevan avioliiton ulkopuolisen suhteen vuoksi.
Kohdistaakseen seurakunnan huomion siihen, millä oli todella merkitystä, Stevenson kertoi heille naisesta, jota syytettiin aviorikoksesta ja joka tuotiin Jeesuksen luo. Syyttäjät halusivat kivittää naisen kuoliaaksi, mutta Jeesus sanoi: ”Se – –, joka ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven.”18 Naisen syyttäjät vetäytyivät. Vapahtaja ei tuominnut naista vaan kehotti tätä olemaan enää tekemättä syntiä.19
Kerrottuaan tästä tapauksesta Stevenson huomautti, että omahyväisyys, pelko ja viha ovat saaneet jopa kristityt heittämään kiviä niitä kohti, jotka kompastuvat. Sitten hän sanoi: ”Emme voi vain katsoa, kun niin tapahtuu”, ja hän kannusti seurakuntalaisia olemaan ”kivien torjujia”.20 Veljet ja sisaret, se, ettemme heitä kiviä, on ensimmäinen askel muiden kohtelemiseen myötätuntoisesti. Toisena askeleena on yrittää torjua kiviä, joita muut heittävät.
Se, kuinka suhtaudumme etua tai haittaa tuoviin tekijöihin, on osa elämän koetusta. Meitä ei tuomita niinkään sen perusteella, mitä sanomme, vaan sen perusteella, kuinka kohtelemme haavoittuvia ja vähäosaisia.21 Myöhempien aikojen pyhinä me pyrimme noudattamaan Vapahtajan esimerkkiä ja tekemään hyvää.22 Me osoitamme rakkautemme lähimmäisiämme kohtaan pyrkimällä varmistamaan taivaallisen Isän kaikkien lasten arvokkuuden.
On terveellistä pohdiskella pitäen mielessämme omat etua tai haittaa tuovat tekijämme. Jussille oli havainnollistavaa ymmärtää, miksi Anna sai pyörän. Ruthille oli valaisevaa nähdä äitinsä silmin Merlan tarvitsevan kenkiä. Se, että yritämme nähdä asiat iankaikkisesta näkökulmasta, voi olla selventävää. Kun meistä tulee enemmän Vapahtajan kaltaisia, me omaksumme enemmän myötätuntoa, ymmärrystä ja rakkautta.
Palaan kysymykseen, jonka kanssamatkustajamme Kigalissa esitti valittaessaan Ruandan kansanmurhan epäoikeudenmukaisuutta ja kysyessään: ”Jos Jumala olisi olemassa, eikö Hän olisi tehnyt jotakin asian hyväksi?”
Vähättelemättä kansanmurhan aiheuttamaa kärsimystä ja myönnettyämme kyvyttömyytemme ymmärtää sellaista kärsimystä vastasimme, että Jeesus Kristus on tehnyt jotakin raivostuttavan epäoikeudenmukaisuuden korjaamiseksi.23 Selitimme monia evankeliumin käsityksiä, jotka koskevat Jeesusta Kristusta ja Hänen kirkkonsa palautusta.24
Jälkeenpäin tuttavamme kysyi kyyneleet silmissään: ”Tarkoitatteko, että minä voin tehdä jotakin kuolleiden vanhempieni ja enoni puolesta?”
Sanoimme: ”Voi, kyllä!” Sitten todistimme, että Jeesuksen Kristuksen sovitus voi korjata kaiken sen, mikä on elämässä epäoikeudenmukaista, ja että Hänen antamallaan valtuudella perheet voidaan liittää yhteen ikuisesti.
Kun kohtaamme epäoikeudenmukaisuutta, me voimme työntää itsemme pois Jumalan luota tai voimme lähestyä Häntä saadaksemme apua ja tukea. Esimerkiksi pitkäaikainen sodankäynti nefiläisten ja lamanilaisten välillä vaikutti ihmisiin eri tavalla. Mormon havaitsi, että ”monista oli tullut paatuneita” kun taas toiset ”olivat pehmenneet ahdinkojensa tähden, niin että he nöyrtyivät Jumalan edessä”25.
Älkää antako epäoikeudenmukaisuuden paaduttaa teitä tai syövyttää uskoanne Jumalaan. Pyytäkää sen sijaan apua Jumalalta. Lisätkää kiitollisuuttanne Vapahtajaa kohtaan ja luottamustanne Häneen. Sen sijaan että teistä tulisi katkeria, antakaa Hänen auttaa teitä tulemaan paremmiksi.26 Antakaa Hänen auttaa teitä kestämään, antakaa ilon Kristuksessa voittaa ahdinkonne27. Liittykää Hänen mukaansa Hänen tehtävässään parantaa murheen murtamat28, pyrkiä lieventämään epäoikeudenmukaisuutta ja olla kivien torjuja.29
Todistan, että Vapahtaja elää. Hän ymmärtää epäoikeudenmukaisuutta. Merkit Hänen kättensä kämmenissä muistuttavat Häntä jatkuvasti teistä ja teidän olosuhteistanne. Hän palvelee teitä kaikissa ahdingoissanne. Niiden kohdalla, jotka tulevat Hänen luokseen, murheen tuhkan tilalle tulee kauneuden kruunu, surun ja murheen tilalle tulevat ilo ja riemu, lannistuksen ja epätoivon tilalle tulevat kiitollisuus ja ylistys.30 Teidän uskonne taivaalliseen Isään ja Jeesukseen Kristukseen palkitaan runsaammin kuin pystytte kuvittelemaan. Kaikki epäoikeudenmukaisuus – varsinkin raivostuttava epäoikeudenmukaisuus – pyhitetään teidän hyväksenne. Tästä todistan Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.