Sydämet yhteen liittyneinä
Kun toimitte osoittaen ystävällisyyttä, välittämistä ja myötätuntoa, lupaan teille, että te nostatte käsiä, jotka ovat hervonneet, ja parannatte sydämiä.
Johdanto
Eikö olekin kiehtovaa, että niinkin yksinkertaiset tapahtumat kuin omenan putoaminen puusta ovat toisinaan olleet innoituksena merkittäviin tieteellisiin havaintoihin?
Saanen tänään kertoa eräästä havainnosta, joka tehtiin erään kokeessa käytetyn kaniiniryhmän avulla.
1970-luvulla tieteilijät panivat alulle kokeen, jossa tutkittiin ruokavalion vaikutuksia sydämen terveyteen. Usean kuukauden ajan he ruokkivat vertailuryhmän kaniineja hyvin rasvaisella ravinnolla sekä tarkkailivat niiden verenpainetta, sydämen sykettä ja kolesterolia.
Kuten oli odotettavissa, monilla kaniineista havaittiin rasvan kertymistä niiden valtimoiden sisäpinnalle. Tässä ei kuitenkaan ollut kaikki! Tutkijat olivat huomanneet jotakin, missä ei ollut järkeä. Vaikka kaikilla kaniineilla olikin kehittynyt rasvakertymää, yhdellä ryhmällä sitä kehittyi peräti 60 prosenttia vähemmän kuin muilla. Tuntui aivan kuin he olisivat tarkastelleet kahta erilaista kaniiniryhmää.
Tieteen tutkijoille tällaiset tulokset voivat aiheuttaa unettomia öitä. Miten tämä oli mahdollista? Kaniinit olivat kaikki samaa Uuden-Seelannin rotua, käytännöllisesti katsoen samanlaista geneettistä perimää. Ne saivat jokainen saman määrän samaa ravintoa.
Mitä tämä voisi tarkoittaa?
Mitätöisivätkö tulokset koko tutkimuksen? Oliko kokeen suunnittelussa puutteita?
Tutkijat ponnistelivat yrittäessään ymmärtää tätä odottamatonta lopputulosta!
Viimein he käänsivät huomionsa tutkimushenkilöstöön. Oliko mahdollista, että tutkijat olivat tehneet jotakin vaikuttaakseen tuloksiin? Kun he jatkoivat asian selvittelyä, he havaitsivat, että jokainen kaniini, jolla oli vähemmän rasvakertymiä, oli ollut erään tietyn tutkijan huolehdittavana. Tämä tutkija ruokki kaniineja samalla ravinnolla kuin kaikki muutkin. Mutta kuten eräs tutkija kertoi, ”hän oli epätavallisen ystävällinen ja välittävä henkilö”. Kun hän ruokki kaniineja, ”hän jutteli niille, hellitteli niitä ja silitti niitä. – – Hän ei voinut sille mitään. Hän vain oli sellainen.”1
Hän teki muutakin kuin vain antoi kaniineille ruokaa. Hän antoi niille rakkautta!
Ensi silmäyksellä tuntui epätodennäköiseltä, että tämä voisi olla syynä valtavaan eroon, mutta tutkimusryhmä ei nähnyt mitään muuta mahdollisuutta.
Niinpä he toistivat kokeen – tällä kertaa valvoen tiukasti kaikkia muita muuttujia. Kun he tarkastelivat tuloksia, sama tapahtui jälleen! Hellän tutkijan hoitamilla kaniineilla oli merkittävästi paremmat terveystulokset.
Tieteilijät julkaisivat tämän tutkimuksen tulokset arvostetussa aikakausjulkaisussa Science.2
Vuosia myöhemmin tämän kokeen tulokset tuntuvat yhä vaikuttavan lääketieteelliseen yhteisöön. Tohtori Kelli Harding julkaisi hiljattain kirjan nimeltä The Rabbit Effect [Kaniinivaikutus], joka on saanut nimensä tämän kokeen pohjalta. Hänen johtopäätöksensä: ”Ota kaniini, jolla on epäterveellinen elämäntapa. Juttele sille. Pidä sitä sylissä. Anna sille hellyyttä. – – Suhteella oli vaikutusta. – – Viime kädessä”, hän päättelee, ”meidän terveyteemme vaikuttaa mitä merkityksellisimmillä tavoilla se, kuinka me kohtelemme toisiamme, kuinka elämme ja kuinka suhtaudumme siihen, mitä ihmisenä oleminen tarkoittaa.”3
Maallisessa maailmassa siltoja, jotka yhdistävät luonnontieteitä ja evankeliumin totuuksia, tuntuu toisinaan olevan harvassa. Silti kristityille, Jeesuksen Kristuksen seuraajille, myöhempien aikojen pyhille, tämän tieteellisen tutkimuksen tulokset saattavat tuntua enemmänkin odotetuilta kuin hämmästyttäviltä. Minulle tämä on jälleen yksi asia, joka vahvistaa, että ystävällisyys on perusluonteinen, parantava evankeliumin periaate – sellainen, joka voi parantaa sydämen emotionaalisesti, hengellisesti ja – kuten tässä osoitetaan – jopa fyysisesti.
Sydämet yhteen liittyneinä
Kun Vapahtajalta kysyttiin: ”Opettaja, mikä on – – suurin käsky?” Hän vastasi: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi” ja sen jälkeen: ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.”4 Vapahtajan vastaus vahvistaa meidän taivaallisen velvollisuutemme. Eräs muinainen profeetta käski, ettei meillä pidä olla mitään kiistaa keskenämme, vaan että meidän tulee nähdä asiat samanlaisina, ja meillä tulee olla yksi usko ja yksi kaste, ja meillä tulee olla ”[sydämet] yhteen liittyneinä ykseydessä ja rakkaudessa toisiaan kohtaan”5. Meille opetetaan edelleen, että ”valtaa ja vaikutusvaltaa [tulee] pitää yllä – – lempeydellä, sävyisyydellä – –, ystävällisyydellä – – vailla vilppiä”6.
Uskon, että tämä periaate soveltuu yleismaailmallisesti kaikkiin myöhempien aikojen pyhiin: aikuisiin, nuoriin ja lapsiin.
Tätä ajatellen saanen puhua hetken aikaa suoraan teille, jotka olette alkeisyhdistysikäisiä lapsia.
Te ymmärrätte jo, kuinka tärkeää on olla ystävällinen. Alkeisyhdistyksen laulun ”Kuin Jeesus mä olla tahdon” kertosäkeistö opettaa:
Jeesuksen lailla suo rakkautta.
Kaikkien anna se tuntea
Ja hellä ja lempeä ole sä vain.
Niin opetti Jeesus ain.7
Siltikin teillä saattaa joskus olla vaikeaa. Tämä kertomus voi olla teille avuksi. Se kertoo alkeisyhdistysikäisestä pojasta nimeltä Minchan Kim, joka on Etelä-Koreasta. Hänen perheensä liittyi kirkkoon suunnilleen kuusi vuotta sitten.
”Kerran koulussa muutamat luokkatovereistani pilkkasivat yhtä toista oppilasta nimittelemällä häntä. Se näytti hauskalta, joten muutaman viikon ajan menin mukaan.
Useita viikkoja myöhemmin poika kertoi minulle, että vaikka hän olikin olevinaan, ettei välittänyt, niin sanamme satuttivat häntä ja hän itki joka ilta. Minäkin melkein itkin, kun hän kertoi siitä minulle. Olin hyvin pahoillani ja halusin auttaa häntä. Seuraavana päivänä menin hänen luokseen ja laitoin käteni hänen olalleen ja pyysin anteeksi: ’Olen tosi pahoillani, että pilkkasin sinua.’ Hän nyökkäsi sanoilleni, ja hänen silmänsä täyttyivät kyynelistä.
Mutta muut lapset tekivät edelleen hänestä pilaa. Sitten muistin, mitä olin oppinut Alkeisyhdistyksen luokassa: valitse oikein. Niinpä pyysin luokkatovereitani lopettamaan. Useimmat heistä eivät halunneet muuttaa tapojaan vaan olivat minulle vihaisia. Mutta yksi muista pojista sanoi olevansa pahoillaan, ja meistä kolmesta tuli hyvät ystävät.
Vaikka muutamat pilailivat yhä hänen kustannuksellaan, hänestä tuntui paremmalta, koska hänellä oli meidät.
Minä valitsin oikein auttamalla ystävää hädässä.”8
Eikö tämä olekin teille hyvänä esimerkkinä siitä, kuinka pyrkiä olemaan kuin Jeesus?
Nyt te nuoret miehet ja nuoret naiset – kun vartutte vanhemmiksi, muiden pilkkaaminen voi kasvaa hyvin vaaralliseksi. Ahdistuneisuus, masennus ja pahemmat asiat ovat usein kiusaamisen seuralaisia. ”Vaikka kiusaaminen ei ole uusi käsite, sosiaalinen media ja tekniikka ovat tuoneet kiusaamisen uudelle tasolle. Se muuttuu jatkuvammaksi, alati läsnä olevaksi uhkaksi – nettikiusaamiseksi.”9
Vastustaja selvästikin käyttää tätä teidän sukupolvenne vahingoittamiseen. Tälle ei ole mitään sijaa teidän verkkoavaruudessanne, naapurustoissanne, kouluissanne, koorumeissanne tai luokissanne. Pyydän teitä tekemään kaiken voitavanne, jotta näistä paikoista tulee ystävällisempiä ja turvallisempia. Mikäli havaitsette mitään tällaista tai osallistutte siihen, en tiedä mitään parempaa neuvoa kuin sen, jonka vanhin Dieter F. Uchtdorf on antanut aiemmin:
”Mitä tulee vihaamiseen, juoruamiseen, piittaamattomuuteen, pilkantekoon, kaunan kantamiseen tai haluun aiheuttaa vahinkoa, sovellattehan seuraavaa ohjetta:
Lopettakaa se!”10
Kuulitteko sen? Lopettakaa se! Kun toimitte osoittaen ystävällisyyttä, välittämistä ja myötätuntoa – myös digitaalisesti – lupaan teille, että te nostatte käsiä, jotka ovat hervonneet, ja parannatte sydämiä.
Puhuttuani Alkeisyhdistyksen lapsille ja nuorille osoitan nyt puheeni kirkon aikuisille. Meillä on ensisijainen vastuu luoda oikea ilmapiiri ja olla ystävällisyyden, muiden mukaan ottamisen ja kohteliaisuuden roolimalleja – opettaa Kristuksen kaltaista käytöstä nousevalle sukupolvelle sillä, mitä sanomme ja kuinka toimimme. Se on erityisen tärkeää havaitessamme huomattavaa yhteiskunnallista muutosta kohti jakautumista politiikassa, yhteiskuntaluokissa ja miltei kaikissa muissakin ihmisten keksimissä jaotteluissa.
Myös presidentti M. Russell Ballard on opettanut, että myöhempien aikojen pyhien täytyy olla ystävällisiä paitsi toisiaan kohtaan myös kaikkia ympärillämme olevia kohtaan. Hän on huomauttanut: ”Silloin tällöin kuulen jäsenistä, jotka loukkaavat muihin uskontokuntiin kuuluvia olemalla välittämättä heistä ja jättämällä heidät pois kanssakäymisistään. Tällaista voi tapahtua varsinkin sellaisilla alueilla, joilla jäsenemme muodostavat enemmistön. Olen kuullut ahdasmielisistä vanhemmista, jotka sanovat lapsilleen, etteivät nämä saa leikkiä jonkun tietyn naapurissa asuvan lapsen kanssa vain siksi, ettei tämän perhe kuulu kirkkoomme. Tämänkaltainen käytös ei ole sopusoinnussa Herran Jeesuksen Kristuksen opetusten kanssa. En pysty ymmärtämään, miksi kukaan kirkkomme jäsenistä sallisi tämänkaltaisten asioiden tapahtua. – – En ole koskaan kuullut, että tämän kirkon jäseniä kehotettaisiin olemaan mitään muuta kuin rakastavia, ystävällisiä, suvaitsevaisia ja hyväntahtoisia muita uskontoja edustavia ystäviämme ja naapureitamme kohtaan.”11
Herra odottaa meidän opettavan, että mukaan ottaminen on myönteinen keino kohti ykseyttä ja että pois sulkeminen johtaa hajaannukseen.
Jeesuksen Kristuksen seuraajina meitä kauhistuttaa, kun kuulemme, kuinka Jumalan lapsia kohdellaan kaltoin heidän rotunsa perusteella. Sydämemme on murtunut, kun olemme kuulleet viimeaikaisista hyökkäyksistä niitä vastaan, jotka ovat mustia, aasialaisia, latinoja tai jotakin muuta etnistä ryhmää. Ennakkoluuloilla, rotujen välisillä jännitteillä tai väkivallalla ei koskaan pitäisi olla mitään sijaa meidän naapurustoissamme, yhteiskunnassamme tai kirkossa.
Pyrkikäämme jokainen iästämme riippumatta tekemään parhaamme.
Rakastakaa vihamiehiänne
Kun pyritte toimimaan rakkautta, kunnioitusta ja ystävällisyyttä osoittaen, niin muiden huonot valinnat epäilemättä vahingoittavat teitä tai vaikuttavat teihin kielteisesti. Mitä teemme silloin? Me noudatamme Herran kehotusta rakastaa vihamiehiämme ja rukoilla niiden puolesta, jotka parjaavat meitä.12
Teemme kaiken voitavamme voittaaksemme vastoinkäymisen, joka on asetettu polullemme. Pyrimme kestämään loppuun asti rukoillen koko ajan, että Herran käsi muuttaa olosuhteitamme. Me kiitämme niistä, joita Hän asettaa polullemme meidän avuksemme.
Minua liikuttaa eräs esimerkki tästä kirkkomme varhaisesta historiasta. Talvella 1838, kun Joseph Smithiä ja muita kirkon johtohenkilöitä pidettiin vangittuina Libertyn vankilassa, myöhempien aikojen pyhät ajettiin väkivalloin kodeistaan Missourin osavaltiosta. Pyhät olivat köyhiä, vailla ystäviä ja kärsivät kovasti kylmästä ja varusteiden puutteesta. Quincyn asukkaat Illinoisissa näkivät heidän epätoivoisen ahdinkonsa ja auttoivat heitä myötätuntoisesti ja ystävällisesti.
Wandle Mace, joka asui Quincyssä, muisteli myöhemmin, kun hän ensimmäisen kerran näki pyhät kokoon kyhätyissä teltoissa Mississippijoen varrella: ”Jotkut olivat levittäneet lakanoita antamaan hieman suojaa tuulelta – –. Lapset hytisivät nuotion ympärillä, ja tuuli tuiversi niin ankarasti, ettei nuotiosta ollut heille juurikaan apua. Köyhät pyhät kärsivät kauheasti.”13
Nähdessään pyhien ahdingon Quincyn asukkaat kiiruhtivat yhdessä auttamaan, ja jotkut jopa auttoivat uusien ystäviensä kuljettamisessa joen yli. Mace jatkoi: ”[He] antoivat lahjoituksia avokätisesti, ja kauppiaat kilpailivat toistensa kanssa siitä, kuka antaisi avokätisimmin – – sianlihaa, – – sokeria, – – kenkiä ja vaatteita, kaikkea, mitä nämä köyhät hylkiöt niin kipeästi tarvitsivat.”14 Ennen pitkää pakolaisia oli enemmän kuin Quincyn asukkaita, jotka avasivat kotinsa ja jakoivat niukoista varoistaan tehden suuria henkilökohtaisia uhrauksia.15
Monet pyhät selviytyivät ankarasta talvesta ainoastaan Quincyn asukkaiden myötätunnon ja anteliaisuuden ansiosta. Nämä maanpäälliset enkelit avasivat sydämensä ja kotinsa antaen pelastavaa ravintoa, lämpöä ja – kenties mikä tärkeintä – ystävyyden käden kärsiville pyhille. Vaikka pyhät viipyivät Quincyssä suhteellisen lyhyen aikaa, he eivät koskaan unohtaneet kiitollisuudenvelkaansa rakkaita lähimmäisiään kohtaan, ja Quincy tuli tunnetuksi ”turvakaupunkina”.16
Kokiessamme vastoinkäymisiä ja ahdinkoa, kun meitä arvostellaan ja meitä kohtaan toimitaan kielteisesti ja jopa ilkeästi, me voimme valita toivon Kristuksessa. Tämä toivo tulee Hänen kutsustaan ja lupauksestaan: ”Olkaa – – rohkealla mielellä, sillä minä johdatan teitä”17, ja Hän pyhittää teidän ahdinkonne teidän hyväksenne18.
Hyvä paimen
Päättäkäämme nyt siihen, mistä aloitimme: myötätuntoinen huolenpitäjä, joka toimi ystävällisesti hoivaamisen hengessä odottamattomin tuloksin – hän paransi niiden eläinten sydämen, joista hän oli vastuussa. Miksi? Koska hän vain oli sellainen!
Kun katsomme evankeliumin linssin läpi, me huomaamme, että meistäkin pitää huolta myötätuntoinen huolenpitäjä, joka toimii ystävällisesti hoivaamisen hengessä. Hyvä paimen tuntee meistä jokaisen nimeltä ja tuntee henkilökohtaista kiinnostusta meitä kohtaan.19 Herra Jeesus Kristus itse sanoi: ”Minä olen hyvä paimen. Minä tunnen lampaani. – – Minä panen henkeni alttiiksi lampaiden puolesta.”20
Tänä pyhänä pääsiäisviikonloppuna tunnen kestävää rauhaa tietäessäni, että ”Herra on minun paimeneni”21 ja että jokainen meistä on Hänen tiedossaan ja Hänen ystävällisessä huolenpidossaan. Kun kohtaamme elämän tuulia ja rankkasateita, sairautta ja loukkaantumisia, Herra – meidän paimenemme, meidän huolenpitäjämme – ravitsee meitä rakkautta ja ystävällisyyttä osoittaen. Hän parantaa meidän sydämemme ja elvyttää meidän sielumme.
Tästä – ja Jeesuksesta Kristuksesta, joka on meidän Vapahtajamme ja meidän Lunastajamme – minä todistan. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.