”Kanaanilaisen naisen sävyisyys”, Liahona, syyskuu 2023.
Jeesuksen ihmeteot
Kanaanilaisen naisen sävyisyys
Mikä on uskon ja sävyisyyden osuus tavoitellessamme tarvitsemiamme ihmeitä?
Kanaanilainen nainen, Harold Copping, Bridgeman Images
Niiden lukemattomien vuorovaikutustilanteiden joukossa, joita Jeesuksella Kristuksella on varmasti ollut palvelutyönsä aikana kuolevaisuudessa, on yksi, joka on helppo jättää väliin, koska se on lyhyt ja toisinaan väärinymmärretty: kanaanilainen nainen, jota kuvataan jakeissa Matt. 15:21–28.
Kun meillä on hieman enemmän taustatietoja, voimme kuitenkin oppia suurenmoisia totuuksia Jeesuksen Kristuksen kärsivällisyydestä ja myötätunnosta tutustuessamme tähän harvoin mainittuun naiseen, joka on esimerkillinen uskossa ja sävyisyydessä.
Taustaa
Luvussa Matt. 14 kerrotaan, että Vapahtaja oli tietoinen Johannes Kastajan kuolemasta. Tämä oli mestattu Herodiaan yllytyksestä. Saatuaan tietää serkkunsa kuolemasta Jeesus yritti vetäytyä veneellä ”autiolle seudulle yksinäisyyteen”, kenties suremaan, mutta ihmisjoukot seurasivat Häntä jalan (ks. Matt. 14:13). Osoittaen suurta myötätuntoa Kristus vietti päivän ihmisten kanssa ja teki jopa yhden voimallisista ihmeistään ruokkien tuhansien ihmisjoukon viidellä leivällä ja kahdella kalalla (ks. Matt. 14:15–21).
Sinä iltana Vapahtaja teki toisen suuren ihmeen. Hän oli mennyt pois opetuslastensa luota vuorelle ”rukoillakseen yksinäisyydessä”. Hänen opetuslapsensa nousivat veneeseen, joka joutui Galileanjärvellä ponnistelemaan aallokossa ja tuulessa. ”Jeesus tuli opetuslapsia kohti kävellen vettä pitkin” saaden opetuslapset sanomaan: ”Sinä olet todella Jumalan Poika.” (Ks. Matt. 14:23–25, 33.)
Seuraavaksi Jeesus matkasi pohjoiseen Galileasta Tyroksen ja Sidonin kaupunkien rannoille. Nämä kaupungit ovat nykypäivän Libanonissa. Hän etsi varmasti ”lepoa, yksinäisyyttä ja riittävää mahdollisuutta niiden kahdentoista opettamiseen”, mitä Hänellä ei ollut ollut.1 ”Siellä muuan kanaanilainen nainen, sen seudun asukas, tuli ja huusi: ’Herra, Daavidin Poika, armahda minua! Paha henki vaivaa kauheasti tytärtäni.’” (Matt. 15:22.)
Kanaanilaisen naisen tyttären parantaminen tapahtui jossakin Sidonin ja Tyroksen välisellä seudulla Galilean pohjoispuolella.
Sidon (ks. kuvitus yllä): Muinaisina aikoina kaupankäynti teki siitä yhden Foinikian tärkeimmistä kaupungeista.
Tyros (ks. valokuva yllä): Toinen tärkeä kauppakaupunki, joka sijaitsee noin 35 kilometriä Sidonista etelään. Palvelutyönsä aikana apostoli Paavali kävi kirkon jäsenten luona täällä (ks. Ap. t. 21:3–7).
Kuvitus Sidonista Balage Balogh
Kanaanilainen nainen
On merkittävää, että nainen ylipäätään lähestyi Jeesusta. Hän oli kanaanilainen, ”syntyään pakana”, ja ”juutalaisten keskuudessa – – kanaanilaiset olivat erityisen huonossa huudossa”2. Ja silti hänen uskonsa Jeesuksen Kristuksen voimaan ja hänen rakkautensa tytärtään kohtaan saivat hänet anomaan apua Vapahtajalta. Vanhin James E. Talmage (1862–1933) kahdentoista apostolin koorumista on selittänyt: ”Se, että [nainen] nimitti Jeesusta Daavidin Pojaksi, osoittaa hänen uskonsa, että Jeesus oli Israelin Messias.”3
Vaikka tiedämme hyvin vähän tästä pakanaäidistä, voimme otaksua, että hänen uskonsa oli sellainen kuin muidenkin Uudessa testamentissa mainittujen naisten usko. Kuten nainen, jota oli ”vaivannut verenvuoto” (Mark. 5:25), Betanian Maria ja Martta sekä Magdalan Maria, kanaanilainen nainen pani koko luottamuksensa Vapahtajaan. Hänellä oli pysyvä ja varma ymmärrys siitä, kuka Jeesus oli.
Alkuun Jeesus ei vastannut hänelle. Opetuslapset kannustivat Häntä lähettämään naisen pois, koska nainen vaivasi heitä, ja he huomasivat, että nainen vaivasi Jeesusta Hänen pyrkiessään olemaan rauhassa.4
Viimein Jeesus vastasi. Selittäen aiempaa hiljaisuuttaan Hän sanoi: ”Ei minua ole lähetetty muita kuin Israelin kansan kadonneita lampaita varten” (Matt. 15:24).
Vapahtajan sanat tekevät vieläkin hämmästyttävämmäksi sen, että tämä pakananainen tuli pyytämään siunausta tyttärelleen. Hän ei ollut israelilainen nainen, mutta jotenkin hän tiesi, että Jeesus Kristus on Messias, kuningas. Ja vaikka Jeesus teki selväksi, että Hänen tehtävänsä oli juutalaisten parissa Israelissa, naisella oli uskoa, että Jeesus parantaisi hänen tyttärensä. Sävyisästi hän lankesi Jeesuksen jalkojen juureen tunnustaen Hänen kuninkuutensa ja voimansa (ks. Mark. 7:25) ja pyysi jälleen: ”Herra, auta minua” (Matt. 15:25).
Sävyisyys ja ihmeet
Vastauksena, joka nykyajan opetuslapsista tuntuu tylyltä, Jeesus sanoi: ”Ei ole oikein ottaa lapsilta leipä ja heittää se koiranpenikoille” (Matt. 15:26). Raamatuntutkijat ovat selittäneet, että tässä kielikuvassa ”lapset” ovat juutalaisia ja ”koiranpenikat” ovat pakanoita.
Toisin sanoen Kristuksen ensisijainen velvoite koski juutalaisia. Hänen oli määrä ruokkia heitä – eli antaa ensin evankeliumi heille – ja sitten he ruokkisivat eli opettaisivat muuta maailmaa. Vanhin Talmage on selittänyt: ”Niin tylyiltä kuin nuo sanat meistä tuntunevatkin, nainen ymmärsi ne Herran tarkoittamassa hengessä. – – Varmaankaan nainen ei loukkaantunut vertauksesta.”5
Jälleen tämän hyvän naisen vastaus on koskettava, ihmeellinen ja sävyisä: ”Ei olekaan, Herra – –, mutta saavathan koiratkin syödä isäntänsä pöydältä putoilevia palasia” (Matt. 15:27).
Tämä uskontäyteinen nainen oli horjumaton. Sen sijaan että hän olisi päättänyt loukkaantua, hän valitsi uskon. Hänen vastauksensa on toivon ilmaus jopa leivänmuruissa. Miten uskomatonta uskoa hän osoittikaan uskossaan, että Vapahtajan pöydältä oleva murunen riittäisi parantamaan sen, mikä hänen tytärtään sitten vaivasikin. Tämän uskollisen äidin vastaus osoittaa nöyryyttä ja sävyisyyttä.
Vanhin David A. Bednar kahdentoista apostolin koorumista on selittänyt, että sävyisyys on ”voimakasta, ei heikkoa; aktiivista, ei passiivista; rohkeaa, ei arkaa”6. Kanaanilainen nainen oli todellakin voimakas, aktiivinen ja rohkea julistaessaan uskonsa siihen, että jopa yksi murunen Vapahtajan voimaa riittäisi.
Kanaanilainen nainen oli voimakas, aktiivinen ja rohkea julistaessaan uskonsa siihen, että jopa yksi murunen Vapahtajan voimaa riittäisi.
Viimein Jeesus Kristus vastasi voimaannuttavalla ja tutulla vastauksella: ”Suuri on sinun uskosi, nainen! Tapahtukoon niin kuin tahdot.” Tätä osoitusta siitä, että Hän arvostaa meitä jokaista ja sulkee meidät piiriinsä matkallamme, jotta voimme tulla Hänen luokseen, seuraa pyhässä aikakirjassa vakuutus:”Siitä hetkestä tytär oli terve.” (Matt. 15:28.)
Mitä me voimme oppia?
Vanhin Talmage selittää: ”Vaimon ihailtava sitkeys perustui uskoon, joka voittaa näkyvätkin esteet ja kestää vaikeuksissakin.”7
Sellainen kestävä usko Jeesukseen Kristukseen on täsmälleen sitä, mitä rakas profeettamme, presidentti Russell M. Nelson on neuvonut meitä kasvattamaan: ”Usko Jeesukseen Kristukseen on suurin voima, mitä meillä on käytettävissämme tässä elämässä. Kaikki on mahdollista niille, jotka uskovat.”8
Ylistän kanaanilaista naista, joka oli voimakas, aktiivinen, rohkea ja sinnikäs vakuuttaessaan uskoaan Jeesukseen Kristukseen Vapahtajana, Messiaana ja Kuninkaana. Tuo nainen on yksi Uuden testamentin esimerkki uskosta ja sävyisyydestä, joita vaaditaan kaikilta Jeesuksen Kristuksen opetuslapsilta. Pyrkikäämme horjumatta ja hellittämättä saamaan sellainen usko ”meitä odottavan hyvän [ylipappiin]” (Hepr. 9:11).