”Perjantai-illan kaste”, Liahona, syyskuu 2023.
Myöhempien aikojen pyhien kertomaa
Perjantai-illan kaste
Haluni tehdä parannus auttoi minua löytämään Vapahtajan ja Hänen kirkkonsa.
Kuvitus Katy Dockrill
Kun alkuinnostukseni siitä, että olin tullut Kiinasta Yhdysvaltoihin suorittaakseni tohtorin tutkintoni, alkoi hälvetä, häkellyin niistä lukuisista akateemisista tutkielmista, jotka minun oli luettava ja kirjoitettava. Olin myös epävarma siitä, kuinka toimia opintoneuvojani kanssa, mikä lisäsi stressiäni. Tunsin olevani eksyksissä ja yksinäinen enkä tiennyt, mitä tehdä.
Tulin siihen tulokseen, että aiemmat rikkomukseni olivat aiheuttaneet kärsimykseni ja että minun piti tehdä parannus. Oli ilta, joten etsin verkosta tietoa hakusanalla ”kirkko”. Sain selville, että Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko oli ainoa kirkko, joka oli avoinna yhdeksään asti illalla. Päätin tehdä parannuksen tuossa kirkossa ja lähdin tunnin mittaiselle kävelymatkalle.
Kun saavuin kirkkoon noin kuudelta alkuillasta, näin valoja ja kuulin sisältä naurua ja musiikkia. Kuljin ympäri rakennusta, mutta en löytänyt ovea. Ikkunasta näin erään isän leikkimässä poikansa kanssa yhdessä huoneessa. Koputin ikkunaan kiinnittääkseni hänen huomionsa. Hän johdatti minut ovelle, toivotti minut tervetulleeksi sisään ja kertoi minulle, että joku oli kastettavana.
Seurasin miestä ja astuin huoneeseen, jossa eräs toinen mies oli antamassa siunausta pojalle, joka oli juuri kastettu. Kun seisoin oven lähellä ja kuuntelin siunausta, tunsin, että Jumala kuiskasi siunauksia minullekin. Sydämeni lämpeni, ja tunsin sitä, minkä myöhemmin opin olevan Pyhän Hengen vaikutus. Kuulin myös äänen sanovan, että sain anteeksi.
Kasteen jälkeen vietin aikaa muiden kanssa ja tapasin monia mukavia ihmisiä. En ollut enää yksinäinen. Mies, joka ilmoitti olevansa edellinen ”seurakunnanjohtaja”, tarjoutui ajamaan minut kotiin. Useita kuukausia myöhemmin, osallistuttuani lähetystyöoppiaiheisiin, menin kasteelle.
Kastepäivänäni vuonna 2018 Cambridgessa Massachusettsissa Yhdysvalloissa eräs veli puhui siitä, kuinka rakas taivaallinen Isämme oli järjestänyt tuon perjantaisen kastetilaisuuden. Hän selitti, että kastetilaisuus oli tarkoitus pitää seuraavana sunnuntaina, mutta aikataulusekaannuksen vuoksi kastetilaisuus piti siirtää perjantai-iltaan. Ilman sitä muutosta en olisi ehkä koskaan oppinut tuntemaan kirkkoa, Vapahtajaamme ja taivaallista Isäämme enkä veljiäni ja sisariani evankeliumissa.