Kristityt Korintissa

Eric D. Huntsman

muinaisten pyhien kirjoitusten professori, Brigham Youngin yliopisto

Korintin kulttuuriympäristö auttaa meitä ymmärtämään joitakin Paavalin neuvoja, jotka saattavat tuntua haastavilta nykyajan lukijoille.¹

Korintti oli ensimmäisellä vuosisadalla kukoistava taloudellinen ja poliittinen pääkaupunki Achaeassa, Rooman provinssissa. Rooman kansalaisten lisäksi se veti puoleensa kreikkalaisia, syyrialaisia ja juutalaisia. Platonilaisen, stoalaisen ja kyynisen koulukunnan kreikkalaiset filosofiat tuntuvat vaikuttaneen joihinkin koulutettuihin korinttilaisiin – myös joihinkin kristittyihin – hengellisissä, fyysisissä ja yhteiskunnallisissa asioissa.

Paavalin saarnaaminen kiinnosti ainakin muutamia varakkaita ja vaikutusvaltaisia korinttilaisia ja lisäksi monia käännynnäisiä, joilla oli vähemmän koulutusta tai jotka osallistuivat vähemmän kulttuuriin. Nämä erot olivat osasyynä hajaannukseen ja riitoihin kirkon sisällä Korintissa.

Erityistä viisautta?

Koulutetut luokat Korintissa ammensivat useista filosofisista perinteistä sen johtopäätöksen, että heillä oli erityistä viisautta tai tietoa. He uskoivat, että heidän erityinen tietonsa toi tähän elämään uuden hengellisen olemassaolon. Tämä ajatus sai heidät kieltämään ruumiin merkityksen ja järkeilemään, että he ovat lain yläpuolella ja vapaita toimimaan halunsa mukaan. Jotkut kristityt sovelsivat näitä ajatuksia kääntyessään kristinuskoon, mikä johti tahalliseen kapinointiin ja moraalisesti huonoon käytökseen.

Paavali vastasi heidän virheelliseen väitteeseensä ”kaikki on minulle luvallista” (1. Kor. 6:12) ja vakuutti, että kristittyjen tulee harjoittaa kuria ja puhtautta: ” Tuottakaa siis ruumiillanne Jumalalle kunniaa!” (Ks. 1. Kor. 6:12–20.)

Oma ulkoinen olemus

Korintin juutalaisilla, kreikkalaisilla ja roomalaisilla oli erilaisia käytäntöjä miesten ja naisten hiusten pituuden ja pään peittämisen suhteen erityisesti jumalanpalveluksen aikana. Yleinen odotus kaikissa kulttuureissa oli, että naimisissa olevat naiset peittäisivät päänsä. Toisaalta juutalaisilla, kreikkalaisilla ja roomalaisilla miehillä oli toisenlaiset odotukset päänsä peittämisestä, erityisesti rukoillessaan.

Nämä kulttuuriset odotukset olivat selvästi vaikuttava tekijä Paavalin neuvoissa luvussa 1. Kor. 11. Mutta on saattanut olla toinenkin ongelma: kristillisen eliitin käytös heidän uhmatessaan sekä pakanallisia että kristillisiä sosiaalisia tapoja. Kun jotkut korinttilaiskristityt näyttivät ylpeyden vuoksi kääntyneen tavanomaisia normeja vastaan, Paavali neuvoi vaatimattomuuteen ja säädyllisyyteen korinttilaisen kulttuurin odotusten mukaisesti.

Avioliitto ja selibaatti

Paavalin neuvot avioliitosta ja selibaatista sisältävät joitakin meille nykyään haastavilta tuntuvia kohtia. Ne ovat kuitenkin ymmärrettävämpiä sen maailmankatsomuksen valossa, jossa ruumiin merkitystä pidetään vähäpätöisenä.

Korintissa jotkut uskoivat, että vain äärimmäinen itsensä kieltäminen miellyttäisi Jumalaa. Muun muassa heidän kielteinen näkemyksensä avioliitosta sai Paavalin puhumaan avioliitosta (ks. 1. Kor. 7:1–7) ja antamaan neuvoja naimattomille, leskille, avioeroa harkitseville ja epäuskoisen kanssa naimisissa oleville (ks. 1. Kor. 7:8–9, 39–40, 10–16). Tämä neuvo voidaan tiivistää seuraavasti: ”Pysy siveänä ennen avioliittoa ja osoita asianmukaista intiimiyttä avioliitossa.”

Paavali neuvoo niitä, jotka ovat naimisissa, pysymään naimisissa, vaikka heillä olisi vaikeuksia. Hän neuvoo epäuskoisen kanssa naimisissa olevia kristittyjä pysymään naimisissa, sillä ”mies, joka ei usko, on vaimonsa pyhittämä, ja vaimo, joka ei usko, on uskovan miehensä pyhittämä” (1. Kor. 7:14).

Paavalin neuvo niille, jotka eivät ole vielä menneet naimisiin, on hänen mielipiteensä, ei oppi (ks. 1. Kor. 7:7–9, 39–40). Hän toivoo, että kaikki ihmiset olisivat hänen kaltaisiaan, ja kehottaa naimattomia ja leskiä ”[elämään] niin kuin itse elän”. Vaikka tämä tarkoitti oletettavasti asianmukaista intiimiyttä avioliitossa ja siveyttä avioliiton ulkopuolella², tämä neuvo on saattanut itse asiassa koskea vain heitä, jotka olivat menettäneet puolisonsa kuoleman kautta, olivatpa he sitten miehiä tai naisia.³

Hänen neuvonsa on kuitenkin sama: ”Mutta elleivät he jaksa hillitä itseään, menkööt naimisiin, sillä on parempi mennä naimisiin kuin palaa himon tulessa.” Joseph Smith tarkensi tätä: ”Mutta elleivät he voi kestää, menkööt naimisiin, sillä on parempi mennä naimisiin kuin kenenkään tehdä syntiä” (ks. LDS Bible 1 Corinthians 7:9, alaviite a).

Ykseys Jeesuksessa Kristuksessa

Korintin kulttuurinen ja historiallinen ympäristö auttaa meitä ymmärtämään paremmin Paavalin neuvoja pukeutumisesta, ulkoisesta olemuksesta, avioliitosta ja selibaatista. Hän kannusti maltillisuuteen ja välttämään äärimmäisiä käyttäytymismalleja tai erikoista ulkonäköä. Kun seurakunnan jäsenet väittivät, että heidän erityinen viisautensa sallii kapinalliset teot, Paavali opetti selvästi, ettei heidän uskonsa pidä perustua ”ihmisten viisauteen vaan Jumalan voimaan” (1. Kor. 2:5). Myös nykyään meidän uskomme täytyy keskittyä Jeesukseen Kristukseen, ei nykykulttuuriemme erityisiin vaatimuksiin tiedosta tai viisaudesta. Silloin me voimme olla yhtä.