Luku 12

Kuuliaisuus – eläkää vain evankeliumin mukaan

”Evankeliumin tie on yksinkertainen. – – Nöyrtykää ja olkaa kuuliaisia.”

Gordon B. Hinckleyn elämänvaiheita

Kun Gordon B. Hinckley oli noin 14-vuotias, hänellä oli Suolajärven tabernaakkelissa kokemus, joka innoitti häntä tekemään erään tärkeän päätöksen. Myöhemmin hän muisteli:

”[Kuulin] presidentti Heber J. Grantin kertovan siitä, kun hän poikasena luki Mormonin kirjaa. Hän puhui Nefistä ja siitä suuresta vaikutuksesta, joka Nefillä oli hänen elämäänsä. Ja sitten syvällä vakaumuksen rintaäänellä, jota en milloinkaan unohda, hän lainasi Nefin suuria sanoja: ’Minä menen ja teen sen, mitä Herra on käskenyt, sillä minä tiedän, ettei Herra anna ihmislapsille mitään käskyjä valmistamatta heille keinoa toteuttaa sitä, mitä hän käskee heidän tehdä’ (1. Nefi 3:7).

Nuoressa sydämessäni tein tuolloin päätöksen yrittää tehdä se, mitä Herra on käskenyt.”¹

Gordon B. Hinckley piti tuon päätöksen aina sydämessään. Vuosia myöhemmin, kun hän oli kirkon presidentti, hän palasi opetuksissaan sanomaan, jonka hän oli kuullut nuorukaisena. Puhuessaan ryhmälle myöhempien aikojen pyhiä eräässä aluekonferenssissa hän sanoi:

”Monet [uutis]toimittajat ovat haastatelleet minua. Yksi asia, jota he kysyvät, on: ’Mikä on oleva teemanne presidenttikaudellanne?’ Sanon vain: ’Sama teema, jonka olen kuullut tämän kirkon presidenttien ja apostolien toistavan niin kauas taaksepäin kuin muistan: Eläkää vain evankeliumin mukaan, ja jokainen, joka tekee niin, saa sydämeensä vakaumuksen siitä totuudesta, jonka mukaan hän elää.’”²

Ensimmäisessä yleiskonferenssissaan kirkon presidenttinä presidentti Hinckley esitti kaikille kutsun pyrkiä lujemmin elämään evankeliumin mukaan:

”Veljeni ja sisareni, meidän on tullut aika olla hieman suoraselkäisempiä, kohottaa katseemme ja avartaa ajatuksiamme ymmärtääksemme paremmin Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon suurta tuhatvuotista tehtävää. Nyt on aika olla voimakas. Nyt on aika mennä eteenpäin epäröimättä, tarkkaan tietäen tehtävämme tarkoituksen, laajuuden ja tärkeyden. Nyt on aika tehdä oikein seurasipa siitä mitä tahansa. Nyt on aika osoittaa pitävänsä käskyt. Nyt on aika osoittaa ystävällisyyttä ja rakkautta kärsiville ja niille, jotka vaeltavat pimeydessä ja tuskassa. Nyt on aika olla huomaavainen ja hyvä, kunnollinen ja kohtelias muita kohtaan kaikissa suhteissamme. Toisin sanoen tulla enemmän Kristuksen kaltaiseksi.”³

Presidentti Hinckley jatkoi tämän sanoman tähdentämistä. Kymmenen vuotta myöhemmin hän toisti nämä sanat yleiskonferenssissa ja sanoi niiden noudattamisesta: ”Teidän täytyy toimia tuomareina siinä, kuinka pitkälle olemme päässeet tuon kymmenen vuotta sitten esitetyn kutsun toteuttamisessa.”⁴

Nephi hunting — Nefin esimerkki kuuliaisuudesta innoitti nuorta Gordon B. Hinckleyä.

Gordon B. Hinckleyn opetuksia

Me olemme liittokansaa, ja suuret ovat ne velvoitukset, jotka kuuluvat tuohon liittoon.

Me olemme liittokansaa, ja se on hyvin vakava asia. Kun tämä työ palautettiin ja Herra toi julki tuon palautuksen tarkoitukset, Hän sanoi yhden syyn palautukseen olevan se, että Hänen ikuinen liittonsa saatettaisiin voimaan uudelleen. Tuo liitto – – solmittiin Abrahamin ja Jehovan välillä, kun mahtava Jehova antoi Abrahamille suuren ja juhlavan lupauksen. Hän sanoi, että Abrahamin jälkeläisiä tulisi olemaan kuin merenrannan hiekkaa, että kaikkia kansakuntia siunattaisiin Abrahamin kautta. Hän teki Abrahamin kanssa tämän liiton, että Hän olisi heidän Jumalansa ja he olisivat Hänen kansansa. – – Silloin solmittiin suhde, joka olisi vaikutuksiltaan iankaikkinen kaikkien niiden iankaikkisessa elämässä, jotka tekisivät tuon liiton. Sen seuraukset ovat ihmeellisiä: jos me toimimme kuten Jumalan lasten tulee toimia, Hän on meidän Jumalamme, joka siunaa meitä, rakastaa meitä, ohjaa meitä, auttaa meitä.

Tuo ikuinen liitto on vahvistettu uudelleen tällä taloudenhoitokaudella. Itse asiassa me teimme tuon liiton, kun meidät kastettiin. Meistä tuli ikään kuin osa Hänen jumalallista perhettään. Kaikki Jumalan lapset ovat Hänen perhettään, mutta tietyllä ja ihmeellisellä tavalla Jumalan ja Hänen liittonsa lasten välillä on aivan erityinen suhde. Ja kun me tulimme kirkkoon, – – meistä tuli osa liittokansaa. Ja joka kerta kun nautimme sakramentin, me teemme sen Jumalan Pojan uhrin muistoksi, Hänen, joka antoi henkensä meidän itse kunkin edestä. Sen lisäksi tuohon liittoon kuuluu myös se, että me otamme päällemme Jeesuksen Kristuksen nimen ja lupaamme pitää Hänen käskynsä, ja Hän lupaa meille, että Hän siunaa meitä Pyhällä Hengellään.

Me olemme liittokansaa, ja suuret ovat ne velvoitukset, jotka kuuluvat tuohon liittoon. Me emme voi olla aivan tavallisia ihmisiä. Meidän täytyy kohota väkijoukon yläpuolelle. Meidän täytyy olla vähän suoraselkäisempiä. Meidän täytyy olla vähän parempia, vähän ystävällisempiä, vähän anteliaampia, vähän kohteliaampia, vähän huomaavaisempia, vähän aktiivisempia muiden palvelemisessa.⁵

Me olemme kansaa, joka on ottanut päälleen vakavan liiton ja Herran Jeesuksen Kristuksen nimen. Pyrkikäämme hieman lujemmin pitämään käskyt, elämään kuten Herra on pyytänyt meitä elämään.⁶

sacrament meeting — ”Joka kerta kun nautimme sakramentin, – – me otamme päällemme Jeesuksen Kristuksen nimen ja lupaamme pitää Hänen käskynsä.”

Herra odottaa meidän elävän joka suhteessa evankeliumin mukaan.

Elämme kompromissien ja myöntyvyyden aikaa. Päivittäin eteemme tulevissa tilanteissa me tiedämme, mikä on oikein, mutta ympäristön painostuksesta ja petollisten äänten taivuttelemina me annamme periksi. Me teemme kompromisseja. Me myönnymme. Me taivumme, ja me häpeämme itseämme. – – Meidän on kasvatettava voimaa noudattaa vakaumustamme.⁷

Evankeliumin tie on yksinkertainen. Jotkut sen vaatimuksista saattavat tuntua teistä alkeellisilta ja tarpeettomilta. Älkää halveksiko niitä. Nöyrtykää ja olkaa kuuliaisia. Lupaan, että tulokset ovat ihmeellisiä nähdä ja tyydytystä tuottavia kokea.⁸

Suuri vetoomukseni on, että me kaikki yritämme hieman lujemmin elää sen jumalallisuuden mitan mukaan, joka meissä on. Me pystymme parempaan kuin miten nyt toimimme. Me pystymme olemaan parempia kuin olemme. Jos pitäisimme jatkuvasti mielessämme, että tuo mielikuva jumalallisesta perinnöstä, Jumalan isyydestä ja ihmisten veljeydestä on todellisuutta, olisimme vähän suvaitsevaisempia, vähän ystävällisempiä, vähän halukkaampia kohottamaan ja auttamaan ja tukemaan niitä, jotka ovat keskuudessamme. Me olisimme vähemmän taipuvaisia alentumaan asioihin, jotka selvästikin ovat sopimattomia meille.⁹

Uskonto, johon kuulutte, on seitsemäksi päiväksi viikossa eikä vain sunnuntaiksi. – – Se on koko ajaksi – 24 tunniksi vuorokaudessa, seitsemäksi päiväksi viikossa, 365 päiväksi vuodessa.¹⁰

Herra odottaa, että me pidämme elämämme järjestyksessä, että me elämme joka suhteessa evankeliumin mukaan.¹¹

Jumala vuodattaa siunauksia niiden päälle, jotka vaeltavat kuuliaisina Hänen käskyilleen.

Herra käski Eliaa piiloutumaan Keritinpuron uomaan. Hän voisi juoda purosta, ja korpit ruokkisivat häntä. Kirjoituksissa on yksinkertainen ja ihmeinen lausahdus Eliasta: ”Hän lähti matkaan ja teki niin kuin Herra oli käskenyt” (1. Kun. 17:5).

Asiasta ei väitelty. Verukkeita ei esitetty. Sitä ei kierrelty ja kaarreltu. Elia yksinkertaisesti ”lähti matkaan ja teki niin kuin Herra oli käskenyt”. Ja hän pelastui niiltä kauheuksilta, jotka kohtasivat ihmisiä, jotka ivasivat, väittelivät ja epäilivät.¹²

Koko Mormonin kirjan kertomus on kertomus ihmisistä, jotka ollessaan vanhurskaita ja palvellessaan Jeesusta Kristusta menestyivät maassa ja joita Herra siunasi anteliaasti ja runsaasti, ja kun he tekivät syntiä ja kulkivat harhaan ja unohtivat Jumalansa, he lankesivat kurjuuteen, sotiin ja vaikeuksiin. Teidän turvallisuutenne, teidän rauhanne, teidän menestyksenne tulee kuuliaisuudesta Kaikkivaltiaan käskyille.¹³

”Pidä minun käskyni alati, niin sinä saat vanhurskauden kruunun” [OL 25:15]. Tämän lupauksen Herra antoi Emma Hale Smithille. Se on Herran lupaus teille kaikille. Onni tulee käskyjen pitämisestä. Myöhempien aikojen pyhälle – – käskyjen rikkominen voi tuoda ainoastaan murhetta. Ja jokaiselle, joka pitää käskyt, on luvattu – – kruunu, vanhurskauden ja iankaikkisen totuuden kruunu.¹⁴

Todellinen vapaus tulee kuuliaisuudesta Jumalan neuvoille. On kirjoitettu, että ”käsky on lamppu, opetus on valo” (Sananl. 6:23).

Evankeliumi ei ole tukahduttamisen filosofia, kuten hyvin monet siitä ajattelevat. Se on vapauden suunnitelma, joka pitää halut kurissa ja ohjaa käytöstä. Sen hedelmät ovat suloisia ja palkkiot lukuisia. – –

”Vapauteen Kristus meidät vapautti. Pysykää siis lujina älkääkä alistuko uudelleen orjuuden ikeeseen” (Gal. 5:1).

”Missä Herran Henki on, siellä on vapaus” (2. Kor. 3:17).¹⁵

Meidän turvamme on parannuksessa. Meidän voimamme tulee kuuliaisuudesta Jumalan käskyille. – – Seiskäämme horjumatta pahaa vastaan sekä kotona että muualla. Eläkäämme kelvollisina taivaan siunauksille tehden parannusta elämässämme, missä se on tarpeen, ja luottaen Häneen, meidän kaikkien Isään.¹⁶

Meillä ei ole mitään pelättävää. Jumala on peräsimessä. Hän ohjaa tätä työtä sen parhaaksi. Hän vuodattaa siunauksia niiden päälle, jotka vaeltavat kuuliaisina Hänen käskyilleen. Niin Hän on luvannut. Kukaan meistä ei voi epäillä Hänen kykyään pitää se lupaus.¹⁷

Kirkon johtajat osoittavat tien ja pyytävät jäseniä elämään evankeliumin mukaan.

Jotkut sanovat: ”Kirkko ei voi määrätä, mitä ajattelen siitä tai tästä asiasta tai kuinka elän elämääni.”

Ei, vastaan, kirkko ei määrää ketään siinä, mitä pitäisi ajatella tai mitä pitäisi tehdä. Kirkko osoittaa tien ja pyytää jokaista jäsentä elämään evankeliumin mukaisesti ja nauttimaan sellaisesta elämästä koituvista siunauksista. Kirkko ei voi määrätä ketään, mutta se voi neuvoa, se voi suostutella, se voi kehottaa ja se voi odottaa uskollisuutta niiltä, jotka ovat kirkon jäseniä.

Opiskellessani yliopistossa sanoin kerran isälleni, että johtavat auktoriteetit olivat mielestäni ylittäneet oikeutensa, kun he puolustivat tiettyä asiaa. Isäni oli oikein viisas ja hyvä mies. Hän sanoi: ”Kirkon presidentti on neuvonut meitä, ja annan tukeni hänelle profeettana, näkijänä ja ilmoituksensaajana, ja aion noudattaa hänen neuvojaan.”

Olen – – palvellut tämän kirkon johtavissa neuvostoissa [monta] vuotta. – – Haluan esittää teille todistukseni siitä, että vaikka olen istunut kirjaimellisesti tuhansissa kokouksissa, joissa on käsitelty kirkon menettelytapoja ja ohjelmia, en ole koskaan ollut sellaisessa kokouksessa, jossa ei olisi etsitty Herran ohjausta tai jossa joku läsnäolijoista olisi millään tavoin halunnut puolustaa tai tehdä jotakin sellaista, mikä olisi jotakuta kohtaan vahingollista tai pakottavaa.¹⁸

Sanon jokaisen ja kaikkien [jotka istuvat kirkon johtavissa neuvostoissa] puolesta, ettei meillä ole mitään henkilökohtaista agendaa. Meillä on vain Herran agenda. On niitä, jotka arvostelevat, kun me annamme lausunnon neuvoksi tai varoitukseksi. Tietäkää, ettei meidän pyyntöjemme takana ole mitään itsekästä tavoitetta. Tietäkää, etteivät varoituksemme ole merkityksettömiä tai vailla syytä. Tietäkää, että päätöksiä antaa lausuntoja eri asioista ei tehdä ilman harkintaa, keskustelua ja rukousta. Tietäkää, että ainoa tarkoituksemme on auttaa teitä jokaista ongelmissanne, taisteluissanne, perheessänne ja elämässänne. – – Meillä [ei] ole halua opettaa mitään muuta kuin sitä, mitä Herra itse olisi opettanut. – –

Meidän vastuumme on se, mistä Hesekiel puhui: ”Ihminen, minä olen pannut sinut Israelin kansalle vartijaksi. Kun kuulet suustani sanan, sinun tulee varoittaa heitä minusta.” (Hes. 3:17.)

Meillä ei ole mitään itsekkäitä pyyteitä missään tässä – me vain haluamme, että meidän veljemme ja sisaremme ovat onnellisia, että heidän kodissaan vallitsee rakkaus ja rauha, että Kaikkivaltiaan voima siunaa heitä heidän moninaisissa vanhurskaissa pyrkimyksissään.¹⁹

Jumala ilmoittaa jatkuvasti omalla tavallaan tahtonsa kansansa suhteen. Todistan teille, että tämän kirkon johtajat eivät koskaan pyydä meitä tekemään mitään sellaista, mitä emme pystyisi suorittamaan Herran avulla. Voimme tuntea itsemme kykenemättömiksi. Se, mitä meiltä pyydetään, ei ehkä ole meille mieleistä tai ei sovi yhteen ajatustemme kanssa. Mutta jos me yritämme uskossa, rukoillen ja päättäväisinä, me pystymme suoriutumaan siitä.

Todistan teille, että myöhempien aikojen pyhien onni, myöhempien aikojen pyhien rauha, myöhempien aikojen pyhien edistyminen, myöhempien aikojen pyhien menestys ja tämän kansan iankaikkinen pelastus ja korotus piilevät siinä, että vaellamme kuuliaisina Jumalan pappeuden ohjeille.²⁰

Pienet päätökset voivat johtaa valtaviin seurauksiin.

Voin kuvailla periaatteen, – – joka, jos sitä noudatetaan, lisää suuresti todennäköisyyttä, että päätöksemme ovat oikeita, ja siitä seuraa, että edistymisemme ja onnemme elämässä on mittaamattomasti suurempaa. Tämä suurenmoinen periaate on: säilyttäkää usko. – –

En saata kertoa teille yksityiskohtaisesti, kuinka tehdä päätöksiä kaikesta. Mutta voin luvata, että jos teette päätöksenne evankeliumin mittapuiden ja kirkon opetusten mukaan ja säilytätte uskon, elämänne kantaa suurta ja hyvää hedelmää ja te tulette kokemaan paljon onnea ja saavutuksia.²¹

Monta vuotta sitten työskentelin erään rautatieyhtiön palveluksessa – –. Se oli sitä aikaa, jolloin miltei kaikki kulkivat matkustajajunilla. Eräänä aamuna sain puhelun kollegaltani Newarkista New Jerseystä. Hän sanoi: ”Juna numero se ja se on saapunut, mutta siinä ei ole matkatavaravaunua. Kolmensadan matkustajan matkatavarat ovat kadonneet jonnekin, ja he ovat raivoissaan.”

Ryhdyin heti selvittämään, minne matkatavarat olisivat voineet joutua. Sain selville, että vaunu oli kuormattu oikein ja liitetty oikeaan junaan Oaklandissa Kaliforniassa. Se oli tuotu meidän rautatiealueellemme Salt Lake Cityyn [ja saapunut viimein] St. Louisiin. Siellä toisen rautatieyhtiön oli ollut määrä huolehtia siitä ja viedä se Newarkiin New Jerseyyn. Mutta joku ajattelematon vaihdemies St. Louisin ratapihalla oli siirtänyt pientä teräskappaletta, vaihdetta, vain 7,5 cm ja vetänyt sitten vivusta irrottaakseen vaunun junasta. Saimme tietää, että matkatavaravaunu, jonka oli pitänyt mennä Newarkiin New Jerseyyn, olikin New Orleansissa Louisianassa – 2 400 km:n päässä oikeasta pääteasemasta. Yksistään se, että joku huolimaton vaihdemies oli St. Louisissa siirtänyt vaihdetta 7,5 cm, sai vaunun ohjautumaan väärille raiteille, ja vaunu joutui yllättävän kauas oikeasta määränpäästään. Niin on elämässämmekin. Sen sijaan että kulkisimme suoraa tietä, jokin erheellinen ajatus vetää meitä toiseen suuntaan. Saatamme siirtyä poispäin alkuperäisestä määränpäästämme vain aivan vähän, mutta jos jatkamme kulkuamme samaan suuntaan, tuo pieni siirtymä kasvaa suureksi kuiluksi ja huomaamme olevamme kaukana sieltä, mihin aioimme mennä. – – Juuri niillä pienillä asioilla, joiden varassa elämä kääntyy, on hyvin suuri vaikutus elämäämme.²²

Menin kerran erään suuren maatilan portille. Nostin salvan ja avasin portin. Saranoiden liike oli niin pieni, että sitä tuskin huomasi. Mutta portin toinen pää teki ison, säteeltään viiden metrin suuruisen kaaren. Kun katsoi pelkästään saranoiden liikettä, ei olisi ikinä kuvitellut sitä lisääntynyttä vaikutusta, jonka tuo pieni liike sai aikaan.

Samoin on elämämme päätösten laita. Jokin pieni ajatus, jokin pieni sana, jokin pieni teko voi johtaa valtaviin seurauksiin.²³

open metal gate — Presidentti Hinckley vertasi päätöksiämme maatilan portin saranoihin.

Elämällä evankeliumin mukaan me vahvistamme kirkkoa ja autamme Jumalan työtä voimistumaan kautta maailman.

Te voitte tehdä [kirkosta] voimakkaamman tavalla, jolla elätte. Olkoon evankeliumi teidän miekkanne ja kilpenne. – –

Kuinka suurenmoinen onkaan tulevaisuus oleva, kun Kaikkivaltias edistää suurta työtään siunaten kaikkia, jotka ottavat vastaan Hänen evankeliuminsa ja elävät sen mukaan.²⁴

Näen erittäin epävarmassa maailmassa suurenmoisen tulevaisuuden. Jos me pidämme kiinni arvoistamme, jos me rakennamme perinnöllemme, jos me vaellamme kuuliaisuudessa Herran edessä, jos me yksinkertaisesti elämme evankeliumin mukaan, meitä siunataan suurenmoisella ja ihmeellisellä tavalla. Meitä kunnioitetaan Jumalan valittuna kansana, joka on löytänyt erityisen onnen salaisuuden.²⁵

Päättäköön jokainen mies, nainen ja lapsi tehdä Herran työstä parempaa ja voimakkaampaa ja suurempaa kuin se on ollut koskaan aiemmin. Vain sillä on vaikutusta, miten elämme elämäämme. Vain sillä on vaikutusta, että päätämme elää Jeesuksen Kristuksen evankeliumin mukaan. Se on yksilöllinen asia. Jos me kaikki rukoilemme, kirkko on niin paljon voimakkaampi. Ja niin on evankeliumin jokaisen periaatteen kohdalla. Olkaamme osa tätä suurta eteenpäin kulkevaa asiaa, joka voimistuu kautta maailman. Me emme voi pysyä paikallamme. Meidän on mentävä eteenpäin. On välttämätöntä, että teemme niin. Kirkon todellinen voima on se omakohtainen vakaumus, joka on meidän kunkin sydämessä. Ilman sitä meillä on hyvin vähän. Sen myötä meillä on kaikki.²⁶

Kutsun kaikkia teitä, missä olettekin tämän kirkon jäseninä, seisomaan omilla jaloillanne ja riemuitsevin sydämin kulkemaan eteenpäin, elämään evankeliumin mukaan, rakastamaan Herraa ja rakentamaan valtakuntaa. Yhdessä me päätämme juoksun ja säilytämme uskon Kaikkivaltiaan ollessa voimamme.²⁷

Opiskelu- ja opetusehdotuksia

Kysymyksiä

Miksi on niin, että me Herran liittokansa ”emme voi olla aivan tavallisia ihmisiä”? (Ks. osa 1.) Millä tavoin liitot, jotka olet tehnyt Jumalan kanssa, vaikuttavat jokapäiväiseen elämääsi?
Presidentti Hinckley opetti, että ”meidän on kasvatettava voimaa noudattaa vakaumustamme” (osa 2). Kuinka me toisinaan tingimme vakaumuksestamme? Kuinka me voimme vahvistua vastustamaan kiusausta?
Mitä sovelluksia presidentti Hinckleyn kertomuksella Eliasta on meihin? (Ks. osa 3.) Kuinka vastaisit jollekulle, josta tuntuu, että käskyt ovat liian rajoittavia? Millä tavoin olet nähnyt käskyjen noudattamisen tuovan vapautta, turvaa ja rauhaa?
Käy läpi presidentti Hinckleyn selvitys siitä, kuinka kirkon johtajat antavat neuvoja ja varoituksia (ks. osa 4). Kuinka kirkon johtajien neuvojen noudattaminen on ollut siunauksena sinulle?
Mitä voimme oppia presidentti Hinckleyn kertomuksesta, joka koski kadonnutta matkatavaravaunua? (Ks. osa 5.) Miksi pienillä päätöksillä tai teoilla on niin suuri vaikutus elämäämme? Millä tekemälläsi pienellä päätöksellä on ollut suuri vaikutus omaan elämääsi? Kuinka voimme paremmin huomata pienet poikkeamiset, jotka voisivat johtaa meidät pois Jumalan polulta?
Kuinka eläminen evankeliumin mukaan voi auttaa meitä selviytymään maailman epävarmuudesta? (Ks. osa 6.) Kuinka evankeliumin mukaan eläminen voi tehdä elämästämme yksinkertaisempaa? Mieti, kuinka voisit aktiivisemmin vahvistaa kirkkoa ja auttaa Jumalan työtä voimistumaan kautta maailman.

Aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia

5. Moos. 4:39–40; Hepr. 5:8–9; OL 64:33–34; 93:26–28; 98:22; Abr. 3:24–26; UK 3

Tutkimisen avuksi

”Lukeminen, tutkiminen ja pohtiminen eivät ole sama asia. Me luemme sanoja ja saamme kenties ajatuksia. Me tutkimme ja kenties löydämme pyhistä kirjoituksista kaavoja ja yhteyksiä. Mutta kun me pohdimme, me kutsumme Hengen antamaan ilmoitusta. Pohtiminen on minulle sitä ajattelemista ja rukoilemista, jota teen luettuani ja tutkittuani pyhien kirjoitusten kohtia huolella.” (Henry B. Eyring, ”Palvelkaa Hengen voimalla”, Liahona, marraskuu 2010, s. 60.)