Luku 13

Rauhaa ja tyytyväisyyttä ajallisesta omavaraisuudesta

”Me opetamme elämän periaatteena omavaraisuutta, että meidän tulee huolehtia itsestämme ja omista tarpeistamme.”

Gordon B. Hinckleyn elämänvaiheita

Kun Gordon B. Hinckley oli lapsi, hän oppi omavaraisuuden periaatteita tehdessään työtä vanhempiensa ja sisarustensa kanssa. Myöhemmin hän muisteli:

”Asuimme talossa, joka oli mielestäni suuri. – – Siellä oli suuri nurmikko, paljon puita, joista varisi miljoonia lehtiä, ja valtava määrä työtä, jota oli tehtävä alituisesti.

– – Meillä oli keittiössä liesi ja ruokailuhuoneessa uuni. Myöhemmin asennettiin keskuslämmityskattila, ja kuinka ihmeellinen se olikaan. Mutta sillä oli kyltymätön kivihiilennälkä, eikä siinä ollut automaattisyöttöä. Kivihiili oli lapioitava pesään ja kasattava huolellisesti joka ilta.

Sain suuren opetuksen tuolta kattilahirviöltä: jos halusi pysyä lämpimänä, oli heilutettava lapiota.

Isällä oli sellainen ajatus, että hänen poikiensa piti oppia tekemään työtä niin kesällä kuin talvellakin, ja niin hän osti kahden hehtaarin maatilan, joka kasvoi lopulta kahdentoista hehtaarin suuruiseksi. Asuimme siellä kesällä ja palasimme kaupunkiin, kun koulu alkoi.

Meillä oli suuri hedelmätarha, ja puut oli leikattava joka kevät. Isä vei meidät leikkausnäytöksiin, joita maatalousopiston asiantuntijat järjestivät. Opimme suuren totuuden – sen, millaisia hedelmiä saisi poimia syyskuussa, voi melko hyvin määrätä sillä, miten leikkaa helmikuussa.”¹

Koska nämä totuudet olivat osa presidentti Hinckleyn elämän perustusta, hän antoi usein käytännönläheisiä opetuksia evankeliumin mukaisesta elämästä. Hän todisti ahkeran työnteon tuomista siunauksista ja kannusti myöhempien aikojen pyhiä elämään varojensa mukaan ja valmistautumaan onnettomuuksiin, joita voisi tulla tulevaisuudessa.

Näiden periaatteiden opettamisen lisäksi presidentti Hinckley järjesti osaltaan pyhille keinoja noudattaa niitä. Esimerkiksi huhtikuussa 2001 hän esitteli jatkuvan koulutusrahaston, jonka hän sanoi olevan Herran innoittama.² Tämän ohjelman puitteissa ihmiset voisivat tehdä lahjoituksia rahastoon, josta annettaisiin lyhytaikaisia lainoja niihin oikeutetuille kirkon jäsenille, enimmäkseen kotiin palanneille lähetyssaarnaajille, auttamaan heitä saamaan koulutuksen tai ammatillisen valmennuksen, joka johtaisi merkitykselliseen työhön. Kun ihmiset maksaisivat nuo lainat takaisin, raha sisällytettäisiin tähän rahastoon tulevien lainansaajien avuksi. Jatkuva koulutusrahasto on auttanut kymmeniätuhansia ihmisiä tulemaan omavaraisiksi. Se tuo, kuten presidentti Hinckley kerran sanoi, ”kirkkaan toivon säteen”³.

”Taivaan alla ei ole olemassa korviketta tuottavalle työlle. Se on prosessi, jolla unelmista tehdään todellisuutta.”

Gordon B. Hinckleyn opetuksia

Kun teemme rehellisesti työtä, elämämme on ikuisesti siunattua.

Uskon työn evankeliumiin. Taivaan alla ei ole olemassa korviketta tuottavalle työlle. Se on prosessi, jolla unelmista tehdään todellisuutta. Se on prosessi, jolla joutilaista haaveista tulee dynaamisia saavutuksia.⁴

On hyvä myös vähän huvitella ja rentoutua, mutta ratkaisevaa miehen tai naisen elämässä on työ. – – Juuri työtä tekemällä me saamme ruokaa syödäksemme, vaatteita yllemme ja kodin, jossa asua. Emme voi kieltää tarvetta työntekoon taitavin käsin ja koulutetun mielen avulla, mikäli aiomme kasvaa ja menestyä yksilöinä ja yhteisöinä.⁵

Olen huomannut, ettei elämä ole sarja suuria sankarillisia tekoja. Elämä parhaimmillaan on jatkuvaa hyvyyttä ja kunnollisuutta, sen tekemistä, mitä on tehtävä, silloin kun se on tehtävä, ilman suuria eleitä. Olen havainnut, että nerot eivät ole niitä, joilla on eniten vaikutusta tässä maailmassa. Olen havainnut, että työn maailmassa tekevät suurelta osin miehet ja naiset, jotka ovat kyvyiltään tavallisia mutta jotka ovat työskennelleet poikkeuksellisella tavalla.⁶

Lasten on tarpeen tehdä työtä vanhempiensa kanssa, pestä astioita heidän kanssaan, pyyhkiä lattioita heidän kanssaan, hoitaa nurmikoita, leikata puita ja pensaita, maalata ja korjata paikkoja, siivota ja tehdä sata muuta askaretta, joissa he oppivat, että työ on puhtauden, edistyksen ja hyvinvoinnin hinta.⁷

”Lasten on tarpeen tehdä työtä vanhempiensa kanssa – –. He oppivat, että työ on puhtauden, edistyksen ja hyvinvoinnin hinta.”

Tämän kirkon suuri nerous on työ. Jokainen tekee työtä. Kukaan ei kasva, ellei tee työtä. Usko, todistus totuudesta, on kuin lihas käsivarressani. Jos käytän sitä, se vahvistuu. Jos panen sen kantositeeseen, siitä tulee heikko ja veltto. Me panemme ihmiset työhön. Me odotamme heiltä suuria, ja on ihmeellistä ja suurenmoista, että he suoriutuvat siitä. He saavuttavat hyviä tuloksia.⁸

Mitään ei tapahdu tässä kirkossa ilman työntekoa. Se on kuin kottikärryt. Ne eivät liiku ennen kuin niiden työntökahvoihin tartutaan ja niitä työnnetään. Kova työ vie Herran työtä eteenpäin, ja jos te olette oppineet tekemään todella rehellisesti työtä, se on siunaava elämäänne ikuisesti. Tarkoitan sitä koko sydämestäni. Se on siunaava elämäänne ikuisesti.⁹

Meillä on velvollisuus auttaa muita nostamaan itsensä köyhyydestä ja tulemaan omavaraisiksi.

On vanha sanonta, että jos annat miehelle kalan, hänellä on ruokaa päiväksi. Mutta jos opetat hänet kalastamaan, hänellä on syötävää loppuelämäkseen. – –

Herra antakoon meille kyvyn nähdä ja ymmärtää tehdä näitä asioita, jotka tulevat auttamaan jäseniämme paitsi hengellisesti myös ajallisesti. Meidän harteillamme on erittäin vakava velvollisuus. Presidentti Joseph F. Smith sanoi – –, että uskonto, joka ei auta ihmistä tässä elämässä, ei todennäköisesti tee paljoakaan hänen hyväkseen tulevassa elämässä (ks. ”The Truth about Mormonism”, Out West -lehti, syyskuu 1905, s. 242).

Siellä missä kansamme keskuudessa on laajalle levinnyttä köyhyyttä, meidän täytyy tehdä kaikki voitavamme auttaaksemme heitä nostamaan itsensä köyhyydestä, perustamaan elämänsä omavaraisuuden perustalle, joka voi tulla koulutuksen avulla. Koulutus on avain mahdollisuuksiin. – –

Meidän pyhä velvollisuutemme – – on auttaa heikkoja, nostaa hervonneita käsiä ja vahvistaa voimattomia polvia (ks. OL 81:5). Meidän täytyy auttaa heitä tulemaan omavaraisiksi ja menestymään.

Uskon, että Herra ei halua nähdä kansaansa köyhyyteen tuomittuna. Uskon, että Hän haluaisi uskollisten nauttivan maan hyvistä antimista. Hän haluaisi meidän tekevän näitä asioita auttaaksemme heitä.¹⁰

Ihmisen pitäisi, kuten me opetamme, tehdä omasta puolestaan kaikki mahdollinen. Kun hän on käyttänyt loppuun voimavaransa, hänen pitäisi kääntyä perheensä puoleen saadakseen apua. Ellei perhe pysty auttamaan, kirkko auttaa. Ja kun kirkko auttaa, suurin toiveemme on ensiksi huolehtia hänen välittömistä tarpeistaan ja sitten auttaa häntä niin kauan kuin hän tarvitsee apua mutta samalla auttaa häntä hankkimaan koulutusta, saamaan työpaikka, löytämään jokin keino päästä taas jaloilleen. Se on tämän koko [kirkon] suuren huoltotyöohjelman tavoite.¹¹

Ne, jotka ovat olleet mukana tässä ohjelmassa saavana osapuolena, ovat säästyneet ”laiskuuden kiroukselta ja almujen tuottamalta pahalta”. Heidän omanarvontuntonsa ja itsekunnioituksensa on säilynyt. Ja ne lukemattomat miehet ja naiset, jotka eivät ole suoraan saaneet apua vaan jotka ovat olleet osallisina elintarvikkeitten kasvattamisessa ja tuottamisessa sekä lukuisissa niihin läheisesti liittyvissä toiminnoissa, todistavat ilosta, jonka antaa epäitsekäs toisten palveleminen.

Ei kukaan, joka näkee tämän ohjelman suunnattomine seurauksineen ja vaikutuksineen, pysty perustellusti epäilemään sitä, että sen sai aikaan ilmoituksen henki, joka on myös laajentanut sen käytännöllistä ja hyödyllistä vaikutusta.¹²

Me jatkamme tätä työtä. Tarpeita löytyy aina. Nälänhätä ja puute ja katastrofit ovat luonamme aina. Ja aina tulee olemaan niitä, joiden sydäntä evankeliumin valo on koskettanut, jotka ovat halukkaita palvelemaan ja tekemään työtä ja kohottamaan puutteenalaisia maailmassa.

Vastaavanlaisena ponnistuksena olemme perustaneet jatkuvan koulutusrahaston. Se on saatu aikaan teidän anteliaiden lahjoitustenne turvin. – – Kelvollisille nuorille miehille ja naisille myönnetään opintolainoja. Muutoin he jäisivät sen paikallaan polkevan köyhyyden vangeiksi, jossa heidän vanhempansa ja esivanhempansa ovat eläneet sukupolvien ajan. – –

Herran Henki ohjaa tätä työtä. Tämä huoltotyötoiminta on ajallista toimintaa, joka näkyy riisinä ja papuina, huopina ja telttoina, vaatteina ja lääkkeinä, työllisyytenä ja koulutuksen kautta hankittuna parempana työpaikkana. Mutta tämä meidän ajalliseksi kutsumamme työ on vain ulkoinen ilmaus sisäisestä hengestä – Herran Hengestä, Hänen, josta sanottiin: ”Hän kulki ympäri maata, teki hyvää” (Ap. t. 10:38).¹³

Profeetat ovat kannustaneet meitä valmistautumaan tuleviin katastrofeihin hengellisesti ja ajallisesti.

Me opetamme elämän periaatteena omavaraisuutta, että meidän tulee huolehtia itsestämme ja omista tarpeistamme. Ja niin me kehotamme kansaamme hankkimaan jotakin, suunnittelemaan edeltä käsin, pitämään ruokaa varastossa, avaamaan säästötilin, jos mahdollista, pahan päivän varalle. Onnettomuudet – työttömyys, sairaus ja muu sellainen – kohtaavat ihmisiä joskus silloin, kun niitä vähiten odottaa.¹⁴

Suuret onnettomuudet ja katastrofit [eivät] ole tuntemattomia tälle vanhalle maailmalle. Ne meistä, jotka luemme pyhiä kirjoituksia ja uskomme niihin, olemme selvillä varoituksista, joita profeetat ovat esittäneet katastrofeista, jotka ovat tapahtuneet ja tulevat vielä tapahtumaan. – –

Kuinka enteelliset ovatkaan sanat Opin ja liittojen luvussa 88 olevassa ilmoituksessa, joka käsittelee vanhimpien todistuksen jälkeisiä onnettomuuksia. Herra sanoo:

”Sillä teidän todistuksenne jälkeen tulee maanjäristysten todistus, joka saa aikaan jyrinää maan uumenissa, ja ihmiset kaatuvat maahan eivätkä pysty seisomaan.

Ja myös tulee ukkosten äänen ja salamoiden äänen ja myrskyjen äänen ja yli äyräidensä nousevien meren aaltojen äänen todistus.

Ja kaikki on levottomuuden vallassa; ja totisesti, ihmisten sydämet pettävät heidät; sillä pelko valtaa kaikki ihmiset.” (OL 88:89–91.) – –

Aivan kuten menneisyydessä on ollut suuria onnettomuuksia, odotamme tulevaisuudessa niitä lisää. Mitä me teemme?

On sanottu, että kun Nooa rakensi arkin, ei satanut. Mutta hän rakensi sen, ja sateet tulivat.

Herra on sanonut: ”Jos te olette valmiita, te ette pelkää” (OL 38:30).

Ensisijainen valmistautumistapa ilmaistaan myös Opissa ja liitoissa: ”Seisokaa siis pyhissä paikoissa, älkääkä horjuko, Herran päivän tulemiseen asti” (OL 87:8). – –

Me voimme elää niin, että voimme kääntyä Herran puoleen saadaksemme Häneltä suojelusta ja ohjausta. Tämä on kaikkein tärkeintä. Me emme voi odottaa Hänen apuaan, jos olemme haluttomia pitämään Hänen käskynsä. Meillä on tässä kirkossa riittävästi todisteita tottelemattomuudesta aiheutuneista rangaistuksista niin jerediläisten kuin nefiläistenkin varoittavissa esimerkeissä. Molemmat kansat ajautuivat jumalattomuutensa tähden suuruudesta täydelliseen tuhoon.

Tiedämme toki, että sade lankeaa niin hurskaille kuin jumalattomillekin (ks. Matt. 5:45). Mutta vaikka hurskaat kuolevat, he eivät ole kadotettuja, vaan he pelastuvat Lunastajan sovituksen kautta. Paavali kirjoitti roomalaisille: ”Jos elämme, elämme Herran omina, ja jos kuolemme, kuolemme Herran omina” (Room. 14:8). – –

Kansaamme on – – neuvottu ja kannustettu valmistautumaan sillä tavoin, mikä turvaa hengissä pysymisen katastrofin tullessa.

Voimme panna talteen hieman vettä, peruselintarvikkeita, lääkkeitä ja lämpimiä vaatteita. Meillä pitäisi olla hieman rahaa pistettynä syrjään pahan päivän varalle.¹⁵

Meillä on suurenmoinen huoltotyöohjelma, jonka toimintaan kuuluu esimerkiksi viljasäilöjä monilla alueilla. Meidän on tärkeätä tehdä tätä. Mutta paras paikka varastoida ruokaa on omissa kodeissamme, sen lisäksi, että meillä on vähän rahaa säästössä. Paras huoltotyöohjelma on oma huoltotyöohjelmamme. Viisi tai kuusi astiaa vehnää kotona on parempi vaihtoehto kuin vakallinen viljaa huoltotyöohjelman vilja-aitassa. – –

Voimme aloittaa aivan vaatimattomasti. Voimme aloittaa viikon ruokavarastolla ja kasvattaa sitä vähitellen kuukauden, sitten kolmen kuukauden varastoksi. Puhun nyt elintarvikkeista, jotka kattavat perustarpeet. Kuten te kaikki huomaatte, tämä neuvo ei ole uusi. Mutta pelkään, että kovin monien mielestä pitkäaikainen ruokavarasto on heidän toteutettavakseen niin mahdoton, etteivät he edes yritä.

Aloittakaa pienestä – – ja kasvattakaa sitä vähitellen kohti järkevää tavoitetta. Säästäkää vähän rahaa säännöllisesti, ja tulette hämmästymään, kuinka se karttuu.¹⁶

Me nautimme riippumattomuudesta ja vapaudesta, kun vältämme velkaa siinä määrin kuin mahdollista ja panemme säästöön rahaa puutteen aikoja varten.

Meille on yhä uudelleen annettu neuvoja omavaraisuuden, velan ja säästäväisyyden suhteen. Niin monet jäsenistämme ovat kovissa veloissa sellaisten asioiden vuoksi, jotka eivät ole aivan tarpeellisia. – – Kehotan hartaasti teitä tämän kirkon jäseniä vapautumaan velasta, mikäli mahdollista, ja panemaan hieman sivuun pahan päivän varalle.¹⁷

On tullut aika saattaa huoneemme järjestykseen. – –

Presidentti J. Reuben Clark jr. sanoi – – vuoden 1938 konferenssin pappeuskokouksessa: ”Heti kun olet velkaantunut, korko on kumppaninasi yötä päivää; et voi karttaa sitä etkä pääse siitä eroon. Et voi käskeä sitä pois; se ei tottele pyyntöjä, vaatimuksia eikä määräyksiä; ja aina kun joudut sen tielle tai kohtaat sen tai laiminlyöt sen vaatimuksia, se musertaa sinut.” (Julkaisussa Conference Report, huhtikuu 1938, s. 103; ks. myös ”Jos te olette valmiit, te ette pelkää”, Valkeus, tammikuu 1996, s. 37–38.)

Ymmärrän tietysti, että voi olla välttämätöntä ottaa laina asunnon ostoon. Mutta ostakaamme asunto, johon meillä on varaa, ja keventäkäämme siten maksuja, jotka alituisesti uhkaavat meitä säälimättä tai ilman armonaikaa. – –

Kirkon alkuajoista asti Herra on puhunut tästä velka-asiasta. Hän sanoi Martin Harrisille ilmoituksen kautta: ”Maksa velka, johon olet joutunut tekemällä sopimuksen kirjanpainajan kanssa. Vapauta itsesi orjuudesta.” (OL 19:35.)

Presidentti Heber J. Grant puhui toistuvasti tästä asiasta. Hän sanoi: ”Jos mikään niin varojen mukaan eläminen tuo rauhaa ja tyytyväisyyden tunnetta ihmissydämeen ja perheeseen. Jos mikään niin velkaisuus ja kyvyttömyys velvoitteiden täyttämiseen tuo hankausta, kurjuutta ja masennusta.” (Gospel Standards, toim. G. Homer Durham, 1941, s. 111; ks. myös ”Pysyvyyttä muutoksen keskellä”, Valkeus, toukokuu 1982, s. 15.)

Me viemme omavaraisuuden sanomaa kaikkialle kirkossa. Omavaraisuutta ei saavuteta silloin, kun kotitaloutta uhkaa vakava velka. Ihmisellä ei ole itsenäisyyttä eikä vapautta orjuudesta, kun hänellä on velvoitteita toisia kohtaan.

Kirkon asioiden hoidossa me olemme yrittäneet antaa esimerkin. Toimintaperiaatteenamme on ollut, että olemme tiukasti noudattaneet käytäntöä säästää joka vuosi tietyn prosentin kirkon tuloista mahdollisen pahan päivän varalle.

Olen kiitollinen voidessani sanoa, että kirkko pystyy kaikessa toiminnassaan, kaikissa yrityksissään, kaikilla osastoillaan toimimaan ilman lainavaroja. Ellemme pysty tulemaan toimeen, me vähennämme ohjelmiamme. Me supistamme kuluja tulojen mukaan. Me emme lainaa. – –

Mikä ihana tunne onkaan olla vapaa velasta, omistaa hieman säästöjä hätätilanteiden varalta, jolloin ne voidaan tarpeen vaatiessa ottaa käyttöön. – –

Vetoan teihin – –, että tarkastelette rahatilannettanne. Kehotan teitä hartaasti pitämään kulunne kohtuullisina. Välttäkää itsekurin avulla hankinnoissanne velkaa mahdollisimman pitkälle. Maksakaa velka niin pian kuin voitte ja vapauttakaa itsenne orjuudesta.

Tämä on osa sitä ajallista evankeliumia, johon me uskomme. Herra siunatkoon teitä – –, niin että saattaisitte huoneenne järjestykseen. Jos olette maksaneet velkanne, jos teillä on säästöjä, vaikka vähänkin, niin jos myrskyt ulvovat ympärillänne, teillä on suoja [perheellenne] ja rauha sydämessänne.¹⁸

Opiskelu- ja opetusehdotuksia

Kysymyksiä

Presidentti Hinckley opetti, ettei ”ole olemassa korviketta tuottavalle työlle” (osa 1). Kuinka työ on ollut siunauksena elämässäsi? Mitä olet oppinut tekemällä ahkerasti työtä? Kuinka vanhemmat voivat auttaa lapsiaan oppimaan tekemään työtä?
Mitä velvollisuuksia meillä on niitä kohtaan, joilla on ajallisia tarpeita? (Ks. osa 2.) Kuinka me voimme auttaa muita tulemaan omavaraisiksi? Kuinka elämääsi on vaikuttanut se, kun olet palvellut ja kun sinua on palveltu?
Käy läpi valmistelut, joita presidentti Hinckley neuvoi meitä tekemään hätätilanteiden varalle (ks. osa 3). Milloin olet nähnyt, että on tärkeää valmistautua hätätilanteiden varalle? Mitä pieniä, vähän kerrallaan tehtäviä asioita me voimme tehdä valmistautuaksemme?
Käy läpi presidentti Hinckleyn neuvot velasta ja säästäväisyydestä (ks. osa 4). Miksi on tärkeää olla kurinalainen siinä, kuinka käytämme rahaa? Kuinka velka voi vaikuttaa meihin ajallisesti ja hengellisesti? Kuinka vanhemmat voivat opettaa lapsensa käyttämään rahaa viisaasti?

Aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia

1. Tess. 4:11–12; OL 1:11–13; 78:13–14; 104:13–18; Moos. 5:1

Opetusvihje

”Varo lopettamasta hyviä keskusteluja liian pian yrittäessäsi käydä läpi kaiken valmistamasi aineiston. Vaikka onkin tärkeätä käydä aineisto läpi, on tärkeämpää auttaa oppijoita tuntemaan Hengen vaikutus, ratkaista heidän kysymyksensä, lisätä heidän ymmärrystään evankeliumista ja syventää heidän päätöstään pitää käskyt.” (Opettaminen, kutsumuksista suurin, 2000, s. 64.)