Katsokaa ylöspäin

Vanhin Adrián Ochoa

seitsemänkymmenen koorumista

Nyt on aika katsoa totuuden Lähteeseen ja varmistaa, että todistuksemme on vahva.

Kun olin 8-vuotias, minut ja kaksi serkkuani lähetettiin läheiseen kaupunkiin tekemään parin viikon ruokaostokset. Jälkikäteen ajatellen minua hämmästyttää se, kuinka paljon isoäitini, tätini ja setäni luottivat meihin. Aamuinen taivas oli kirkas ja loistava, kun pieni kolmen hevosen karavaanimme lähti matkaan.

Keskellä preeriaa saimme nerokkaan ajatuksen, että meidän pitäisi laskeutua hevosten selästä ja pelata marmorikuulilla. Niin sitten teimmekin – pitkän aikaa. Olimme niin uppoutuneita peliimme, ettemme nähneet ”aikojen merkkejä” yllämme, kun tummat pilvet peittivät taivaan. Siinä vaiheessa kun tajusimme, mitä oli tapahtumassa, emme ehtineet edes nousta hevostemme selkään. Kova sade ja rakeet iskivät meihin niin kovaa, ettemme keksineet muuta kuin ottaa hevosilta satulat pois ja suojautua pienten satulapeitteiden alle.

Ilman hevosia, märkinä ja kylmissämme me jatkoimme matkaamme yrittäen nyt liikkua mahdollisimman nopeasti. Lähestyessämme määränpäätämme näimme, että leveä katu, joka vei kaupunkiin, oli tulvan alla ja kuin joki, joka tuli meitä kohti. Nyt ainoa vaihtoehtomme oli pudottaa peitteemme ja kiivetä kaupunkia ympäröivän piikkilanka-aidan ylitse. Oli myöhä ilta, kun me väsyneinä, kipeinä ja läpimärkinä etsimme suojaa ensimmäisestä talosta, jonka näimme, kun tulimme kaupunkiin. Talossa asuva hyvä nuori perhe kuivatteli meidät, syötti meille herkullisia papuburritoja ja laittoi meidät sitten nukkumaan huoneeseen, jossa saimme olla keskenämme. Huomasimme pian, että tuossa huoneessa oli tasainen maalattia, joten saimme toisen nerokkaan idean. Me piirsimme lattiaan ympyrän ja jatkoimme marmorikuulapeliämme, kunnes vaivuimme lattialle uneen.

Lapsina me ajattelimme vain itseämme. Me emme ajatelleet kertaakaan niitä rakkaita, jotka etsivät meitä epätoivoisesti kotona – jos olisimme ajatelleet, emme olisi koskaan lykänneet matkaamme niin turhan ajanvietteen takia. Ja jos olisimme olleet viisaampia, olisimme katsoneet taivaalle, havainneet sinne muodostuvat pilvet ja lisänneet vauhtiamme pysyäksemme myrskyn edellä. Nyt kun minulla on vähän enemmän kokemusta, muistutan aina itseäni: ”Älä unohda katsoa ylöspäin.”

Kokemukseni serkkujeni kanssa opetti minua kiinnittämään huomiota aikamme merkkeihin. Me elämme myrskyisiä, vaarallisia aikoja, joita Paavali kuvasi: ”Silloin ihmiset rakastavat vain itseään, – – ovat vanhemmilleen tottelemattomia, – – kiittämättömiä, jumalattomia, – – panettelevia, väkivaltaisia – –. He rakastavat enemmän nautintoja kuin Jumalaa.” (2. Tim. 3:2–4.)

Puhuen näistä ajoista vanhin Dallin H. Oaks on sanonut: ”Meidän täytyy valmistautua sekä ajallisesti että hengellisesti. – – Ja se valmistautuminen, joka todennäköisimmin laiminlyödään, on se vähemmän näkyvä ja vaikeampi – hengellinen valmistautuminen.” (”Valmistautuminen toista tulemista varten”, Liahona, toukokuu 2004, s. 9.) Toisin sanoen, älkää unohtako katsoa ylöspäin.

Ottaen huomioon hengellisen valmistautumisen kiireellisen tarpeen tällaisen vaaran aikana haluan esittää varoituksen sanan yhdestä erittäin voimakkaasta aikojen merkistä. Työelämäni johti minut teknologian eturiviin, joten tunnistan sen arvon, erityisesti viestinnässä. Sormiemme ulottuvilla on nyt hyvin paljon ihmistietoutta. Mutta internet on myös täynnä paljon sellaista, mikä on saastaista ja harhaanjohtavaa. Teknologia on lisännyt sananvapauttamme, mutta se antaa epäpätevälle blogikirjoittajalle myös virheellistä uskottavuutta blogimerkintöjen katselijoiden määrän perusteella. Siksi nyt, enemmän kuin koskaan, meidän tulee muistaa tämä iankaikkinen periaate: ”Hedelmistä te siis tunnette heidät” (Matt. 7:20).

Varoitan teitä aivan erityisesti katselemasta saastaisia kuvia tai kiinnittämästä huomiotanne niihin, jotka perättömästi syyttävät Kristusta ja profeetta Joseph Smithiä. Molemmilla teoilla on sama seuraus: Pyhän Hengen ja Hänen suojaavan, voimia antavan voimansa menettäminen. Siitä seuraa aina paheita ja murhetta.

Rakkaat veljeni ja sisareni, jos satutte ikinä törmäämään johonkin sellaiseen, mikä saa teidät kyseenalaistamaan todistuksenne evankeliumista, pyydän teitä hartaasti katsomaan ylöspäin. Luottakaa kaiken viisauden ja totuuden Lähteeseen. Ravitkaa uskoanne ja todistustanne Jumalan sanalla. Maailmassa on niitä, jotka pyrkivät horjuttamaan uskoanne sekoittamalla valheita puolitotuuksiin. Siksi on ehdottoman tärkeää, että pysytte jatkuvasti kelvollisina saamaan Hengen johdatusta. Pyhän Hengen kumppanuus ei ole vain miellyttävä mukavuus – se on välttämätöntä hengelliselle eloonjäämisellenne. Jos ette vaali Kristuksen sanoja ja kuuntele tarkasti Hengen ohjausta, teidät eksytetään (ks. JS–M 37). Meidän täytyy tehdä näitä asioita.

Sekä Jeesus Kristus, joka oli täydellinen, että Joseph Smith, joka myönsi olevansa epätäydellinen, surmattiin, koska ne, jotka eivät hyväksyneet heidän todistustaan, syyttivät heitä perättömästi. Kuinka me voimme tietää, että heidän todistuksensa on tosi – että Jeesus Kristus on Jumalan Poika ja että Joseph Smith on tosi profeetta?

”Hedelmistä te siis tunnette heidät.” Voiko hyvä hedelmä kasvaa huonosta puusta? Minä tiedän itse, että Lunastajani on antanut anteeksi syntini ja vapauttanut minut henkilökohtaisesta taakastani sellaisen onnen tilaan, jota en tiennyt olevan olemassa. Ja minä tiedän itse, että Joseph Smith oli profeetta, koska olen ottanut käyttöön Mormonin kirjassa olevan yksinkertaisen lupauksen: ”[Kysykää] Jumalalta, iankaikkiselta Isältä, Kristuksen nimessä” (Moroni 10:4). Yksinkertaisesti sanottuna: katsokaa ylöspäin.

On joitakuita, jotka saattaisivat väittää, että uskoakseen Kristuksen ylösnousemukseen tai Hänen palautetun evankeliuminsa totuudenmukaisuuteen ihminen tarvitsee fyysisiä todisteita. Heille minä lainaan Alman sanoja Korihorille, joka yritti taivutella muita olemaan uskomatta: ”Sinä olet saanut merkkejä kyllin; tahdotko panna Jumalasi koetukselle? Tahdotko sanoa: Näytä minulle merkki, kun sinulla on kaikkien näiden veljiesi ja myös kaikkien pyhien profeettojen todistus? Kirjoitukset on pantu eteesi.” (Alma 30:44.)

Sinä ja minä olemme eläviä todisteita Vapahtajan lunastavasta voimasta. Me olemme eläviä todisteita profeetta Joseph Smithin palvelutehtävästä ja niiden ensimmäisten pyhien uskollisuudesta, jotka pysyivät vahvana todistuksessaan. Jeesuksen Kristuksen kirkko on nyt laajennut joka puolelle maailmaa ja kasvaa enemmän kuin koskaan – sen hyväksyvät, kuten Kristuksen aikana, nöyrät ihmiset, joiden ei tarvitse nähdä ja koskettaa uskoakseen.

Kukaan ei tiedä, milloin Herra tulee jälleen. Mutta vaaralliset ajat ovat nyt käsillä. Nyt on aika katsoa totuuden Lähteeseen ja varmistaa, että todistuksemme on vahva.

Palatakseni kertomukseeni, serkkuni ja minä heräsimme aamulla siihen, että aurinko loisti kirkkaasti ja taivas oli kaunis. Eräs mies koputti oveen etsien kolmea hukassa olevaa poikaa. Hän laittoi meidät hevosten selkään, ja me lähdimme kotimatkalle saman preerian halki. En koskaan unohda, mitä näimme matkallamme kotiin – suuren joukon ihmisiä, jotka olivat etsineet meitä läpi yön, ja heidän traktorinsa ja kuorma-autonsa olivat juuttuneet liejuun. He olivat löytäneet satulan sieltä ja hevosen täältä, ja kun he näkivät meidät palaamassa kotiin, tunsin heidän helpotuksensa ja rakkautensa. Kaupungin portilla meitä odotti monia ihmisiä, ja heidän kaikkien edessä olivat rakastava isoäitini ja setäni ja tätini. He halasivat meitä ja itkivät ikionnellisina siitä, että olivat löytäneet hukassa olleet lapsensa. Mikä suurenmoinen muistutus tämä on minulle siitä, että rakastava taivaallinen Isämme on tietoinen meistä. Hän odottaa innokkaasti meidän paluutamme kotiin.

Niin, merkkejä myrskyjen nousemisesta on joka puolella ympärillämme. Katsokaamme ylöspäin ja valmistautukaamme. Vahvassa todistuksessa on turvaa. Vaalikaamme ja vahvistakaamme todistustamme joka päivä.

Minä tiedän, että me voimme elää yhdessä perheemme kanssa iankaikkisesti, että rakastava taivaallinen Isämme odottaa meitä, lapsiaan, käsivartensa ojennettuina. Minä tiedän, että Jeesus Kristus, meidän Pelastajamme, elää. Kuten ei Pietarille, minullekaan sitä ei ilmoittanut liha tai veri, vaan minun Isäni, joka on taivaissa (ks. Matt. 16:15–19). Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen.