Liittojen pitämisen tuoma voima, ilo ja rakkaus

Linda K. Burton

Apuyhdistyksen ylijohtaja

Kehotan kaikkia meitä arvioimaan, kuinka paljon me rakastamme Vapahtajaa, käyttäen mittana sitä, kuinka iloisesti me pidämme liittomme.

Haluaisin aloittaa esittämällä kertomuksen, joka koskettaa sydäntäni.

Yhtenä iltana eräs mies kutsui viittä lammastaan yöksi suojaan. Hänen perheensä katseli hyvin kiinnostuneena, kun hän ainoastaan huusi: ”Tulkaahan”, ja heti kaikki viisi päätä nousivat ja kääntyivät hänen suuntaansa. Neljä lammasta lähti juoksemaan häntä kohti. Lempeän ystävällisesti hän taputti kaikkien neljän päätä hellästi. Nuo lampaat tunsivat hänen äänensä ja rakastivat häntä.

Mutta viides lammas ei tullut juosten. Se oli iso uuhi, jonka sen omistaja oli antanut pois muutamaa viikkoa aiemmin. Hän oli ilmoittanut uuhen olevan villi, arvaamaton ja johtavan muut lampaat alituisesti harhaan. Uusi omistaja otti lampaan ja sitoi sen omalle niitylleen paaluun muutamaksi päiväksi, jotta se oppisi pysymään paikallaan. Hän opetti sitä kärsivällisesti rakastamaan isäntäänsä ja muita lampaita, kunnes uuhella oli viimein enää lyhyt köysi kaulansa ympärillä, mutta uuhi ei ollut enää sidottuna paaluun.

Sinä iltana perheensä katsellessa tämä mies lähestyi uuhta, joka seisoi niityn reunalla, ja sanoi hellästi uudestaan: ”Tule tänne. Et ole enää lieassa. Olet vapaa.” Sitten hän ojensi lempeästi kätensä, laski sen uuhen pään päälle ja käveli takaisin sen ja muiden lampaiden kanssa suojaa kohti.¹

Tuon kertomuksen hengessä rukoilen, että Pyhä Henki auttaa meitä tänä iltana oppimaan yhdessä liittojen pitämistä. Liittojen tekeminen ja pitäminen tarkoittaa sitä, että päätämme sitoa itsemme taivaan Isäämme ja Jeesukseen Kristukseen. Se on sitoutumista Vapahtajan seuraamiseen. Se on luottamista Häneen ja halua osoittaa kiitollisuuttamme siitä hinnasta, jonka Hän maksoi vapauttaakseen meidät äärettömällä sovituksen lahjalla.

Vanhin Jeffrey R. Holland on selittänyt, että ”liitto on sitova hengellinen sopimus, Isällemme Jumalalle annettu pyhä lupaus, että tulemme elämään, ajattelemaan ja toimimaan tietyllä tavalla – Hänen Poikansa, Herran Jeesuksen Kristuksen tavalla. Isä, Poika ja Pyhä Henki puolestaan lupaavat meille iankaikkisen elämän täyden ihanuuden.”² Tuossa sitovassa sopimuksessa Herra asettaa ehdot ja me myönnymme pitämään ne. Liittojemme tekeminen ja pitäminen on ilmaus sitoumuksestamme tulla Vapahtajan kaltaisiksi.³ Ihanteena on pyrkiä asenteeseen, jota kuvaa parhaiten muutama säe eräästä suosikkilaulusta: ”Käyn minnekä tahdot Sä vain. – – Ja puhun kuin tahdot Sä vain. – – Ja teen mitä tahdot Sä vain.”⁴

Miksi teemme liittoja ja pidämme ne?

1. Liittojen pitäminen vahvistaa, voimaannuttaa ja suojaa.

Nefi näki näyssä ne merkittävät siunaukset, jotka Herra suo liitot pitäville: ”Ja tapahtui, että minä, Nefi, näin Jumalan Karitsan voiman laskeutuvan – – Herran liittokansan päälle, – – ja heidät varustettiin vanhurskaudella ja Jumalan voimalla suuressa kirkkaudessa.”⁵

Tapasin hiljattain erään rakkaan uuden ystävän. Hän todisti, että saatuaan temppeliendaumenttinsa hän tunsi vahvistuneensa voimalla vastustaa kiusauksia, joiden kanssa hän oli aiemmin kamppaillut.

Kun me pidämme liittomme, me saamme myös rohkeutta ja voimaa, joka auttaa meitä kantamaan toistemme kuormia. Eräällä surun murtamalla sisarella oli poika, joka kävi läpi vaikeaa kuolevaisuuden koetusta. Koska tämä äiti uskoi siihen, että hänen Apuyhdistyksen sisarensa ovat liittojen pitäjiä, hän pyysi rohkeasti heitä paastoamaan ja rukoilemaan poikansa puolesta. Eräs toinen sisar toi julki, kuinka hän toivoi, että olisi pyytänyt itse samanlaisia rukouksia sisariltaan. Vuosia aiemmin hänen oma poikansa oli vaikeuksissa. Hän toivoi, että olisi pyytänyt seurakuntansa sisaria auttamaan perhettään kantamaan tämän kuorman. Vapahtaja on sanonut: ”Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne.”⁶

Voi sisaret, meillä kaikilla on kuormia kannettavana ja kuormia jaettavana. Kehotus kantaa toistemme kuormia on kutsu pitää liittomme. Lucy Mack Smithin neuvo ensimmäisen Apuyhdistyksen sisarille on merkityksellisempi tänä aikana kuin koskaan aiemmin: ”Meidän täytyy hoivata toinen toistamme, pitää huolta toinen toisestamme, lohduttaa toisiamme ja saada opetusta, jotta voimme istua taivaassa kaikki yhdessä.”⁷ Tämä on liittojen pitämistä ja kotikäyntiopetusta parhaimmillaan!

Mormonin kirja muistuttaa meille, että jopa profeetta Alman täytyi kantaa se kuorma, että hänellä oli kapinoiva poika. Mutta Almaa siunattiin evankeliumin liittonsa pitävillä veljillä ja sisarilla, jotka olivat kääntyneet Herraan syvällisesti ja jotka olivat oppineet, mitä tarkoitti kantaa toistensa kuormia. Me tunnemme ne Moosian kirjan jakeet, joissa puhutaan suuresta uskosta Alman rukoillessa poikansa puolesta. Mutta aikakirja toteaa sitten, että ”Herra on kuullut kansansa rukoukset ja myös palvelijansa Alman – – rukoukset”⁸.

Me tiedämme, että Herra riemuitsee aina ”sielusta, joka tekee parannuksen”⁹, mutta me toivomme ennen kaikkea, että lapsemme noudattaisivat presidentti Henry B. Eyringin neuvoa aloittaa varhain ja olla vakaa liittojen pitämisessä¹⁰. Eräässä pappeusjohtajien ja apujärjestöjen johtohenkilöiden neuvostossa esitettiin hiljattain ajatuksia herättävä ja vilpitön kysymys: odotammeko me todella 8-vuotiaiden pitävän liittonsa? Neuvotellessamme yhdessä ehdotettiin, että yksi tapa valmistaa lapsia solmimaan pyhä kasteenliitto ja pitämään siinä antamansa lupaukset, on auttaa heitä antamaan ja pitämään jokin yksinkertainen lupaus.

Uskollisilla vanhemmilla on oikeus tietää, kuinka he voivat parhaiten täyttää lastensa tarpeet. Kun vanhemmat pyrkivät saamaan henkilökohtaista ilmoitusta ja toimivat sen mukaan, neuvottelevat yhdessä, palvelevat ja opettavat evankeliumin yksinkertaisia periaatteita, heillä on voimaa vahvistaa ja suojella perhettään. Sukulaisetkin voivat auttaa. Viehättävä isoisäni opetti meille lupausten pitämisen tärkeyden yksinkertaisen laulun avulla. Se kuului jotenkin tähän tapaan: ”Ennen kuin lupauksen teet, mieti, mitä se merkitsee. Sitten se paina sydämees, paina se sydämees.” Tuo pieni laulu opetettiin rakkaudella, vakaumuksella ja voimalla, koska isoisä painoi omat lupauksensa syvälle sydämeensä.

Eräs viisas äiti, jonka tunnen, ottaa lapsensa tarkoituksellisesti mukaan pyrkimyksiinsä pitää liittonsa. Hän kantaa iloiten naapureiden, ystävien ja seurakunnan jäsenten kuormia – ja lohduttaa niitä, jotka ovat lohdutuksen tarpeessa. Ei ollut yllättävää, että hänen nuori tyttärensä tuli äskettäin pyytämään häneltä apua osatakseen parhaiten lohduttaa ystäväänsä, jonka isä oli juuri kuollut. Se oli täydellinen tilaisuus opettaa tyttärelle, että se, että hän halusi lohduttaa ystäväänsä, oli yksi tapa, jolla hän voi pitää kasteenliittonsa. Kuinka me voimme odottaa lasten tekevän temppeliliittoja ja pitävän ne, jos emme odota heidän pitävän ensimmäistä liittoaan – kasteenliittoaan?

Vanhin Richard G. Scott on todennut: ”Yksi suurimmista siunauksista, mitä voimme tarjota maailmalle, on sellaisen Kristus-keskeisen kodin voima, missä evankeliumia opetetaan, liitot pidetään ja rakkaus vallitsee.”¹¹ Millä tavoin me voimme luoda sellaisen kodin, jotta voimme valmistaa lapsiamme tekemään temppeliliitot ja pitämään ne?

Me voimme selvittää yhdessä, mitä tarkoittaa se, että on kelvollinen saamaan temppelisuosituksen.
Voimme selvittää yhdessä, kuinka kuunnellaan Pyhää Henkeä. Koska temppeliendaumentti saadaan ilmoituksen kautta, meidän täytyy oppia tuo keskeinen taito.
Voimme selvittää yhdessä, kuinka opitaan vertauskuvien avulla, aloittaen kasteen ja sakramentin pyhistä vertauskuvista.
Voimme selvittää yhdessä, miksi ruumis on pyhä, miksi siihen viitataan joskus temppelinä ja kuinka säädyllinen pukeutuminen ja ulkoinen olemus liittyvät temppelivaatteiden pyhään luonteeseen.
Voimme selvittää onnensuunnitelman pyhistä kirjoituksista. Mitä paremmin tunnemme taivaallisen Isän suunnitelman ja sovituksen, joista kerrotaan pyhissä kirjoituksissa, sitä merkityksellisempää temppelipalvelusta tulee.
Voimme oppia esivanhempiemme kertomuksia, tutkia sukua, indeksoida ja suorittaa sijaistyötä temppelissä kuolleiden rakkaiden puolesta.
Voimme yhdessä selvittää sellaisten termien merkityksen kuin endaumentti, toimitus, sinetöiminen, pappeus, avaimet ja muita temppelipalveluun liittyviä sanoja.
Voimme opettaa, että me menemme temppeliin tekemään liittoja taivaallisen Isän kanssa – me palaamme kotiin pitämään ne!¹²

Muistakaamme opettaessamme ajatus ”hyvä, parempi, paras”¹³. On hyvä opettaa lapsillemme temppeliin liittyviä asioita. On parempi valmistaa heitä tekemään temppeliliittoja ja pitämään ne sekä odottaa sitä heiltä. On parasta näyttää heille esimerkillä, että me pidämme iloiten kiinni omista kasteen- ja temppeliliitoistamme! Sisaret, ymmärrämmekö me keskeisen roolimme pelastuksen työssä hoivatessamme, opettaessamme ja valmistaessamme lapsia edistymään liittopolulla? Voima tehdä niin tulee, kun pidämme liittomme ja pidämme ne kunniassa.

2. Liittojen pitäminen on välttämätöntä todelliselle onnelle.

Presidentti Thomas S. Monson on opettanut: ”Meidän tulee kunnioittaa pyhiä liittoja, ja uskollisuus niille on onneen liittyvä vaatimus.”¹⁴ Toisessa Nefin kirjassa sanotaan: ”Ja tapahtui, että me elimme onnellisina.”¹⁵ Aikaisemmin tässä samassa luvussa saamme tietää, että Nefi ja hänen kansansa olivat juuri rakentaneet temppelin. He olivat varmastikin iloisia liittojen pitäjiä! Ja Alman kirjasta me luemme: ”Mutta katso, koskaan ei Nefin kansan keskuudessa ollut sitten Nefin päivien onnellisempaa aikaa kuin Moronin päivinä.”¹⁶ Miksi? Saamme taas tietää aiemmasta jakeesta, että he ”olivat uskollisia Herran käskyjen pitämisessä”¹⁷. Liittojen pitäjät ovat käskyjen pitäjiä!

Rakastan pyhien kirjoitusten kohtaa, jossa sanotaan: ”Ja nyt kun ihmiset olivat kuulleet nämä sanat [tarkoittaen sanoja, jotka kuvailivat kasteenliittoa], he taputtivat käsiään ilosta ja huudahtivat: Tämä on meidän sydämemme halu.”¹⁸ Minä rakastan heidän sydämensä halua. He halusivat iloiten tehdä ja pitää liittonsa!

Yhtenä sunnuntaina eräs nuori sisar huudahti iloisesti: ”Minä saan nauttia tänään sakramentin!” Milloin me viimeksi riemuitsimme tuosta etuoikeudesta? Ja kuinka me osoitamme sen? Me teemme sen muistamalla aina Vapahtajaa ja pitämällä aina Hänen käskynsä, mihin sisältyy Hänen sapatinpäivänsä pyhänä pitäminen. Me teemme sen muistamalla Hänet aina, kun me aina pidämme henkilökohtaiset ja perherukouksemme, tutkimme pyhiä kirjoituksia päivittäin ja pidämme perheiltamme viikoittain. Ja kun huomiomme kääntyy pois tai tulemme välinpitämättömiksi näistä tärkeistä asioista, me teemme parannuksen ja aloitamme uudelleen.

Liittojemme tekeminen ja niiden pitäminen iloiten antaa vahvistusta ja henkeä keskeisille pyhille ja pelastaville toimituksille, jotka tarvitsemme saadaksemme ”[kaiken], mitä Isällä on”¹⁹. Toimitukset ja liitot ovat niitä ”hengellisiä virstanpylväitä”, joihin presidentti Henry B. Eyring viittasi, kun hän opetti: ”Myöhempien aikojen pyhät ovat liittokansa. Alkaen kastepäivästä ja jatkuen kautta elämämme hengellisten virstanpylväiden me annamme lupauksia Jumalalle ja Hän antaa lupauksia meille. Hän pitää aina valtuutettujen palvelijoittensa kautta antamansa lupaukset, mutta meidän elämämme ratkaiseva koe on se, annammeko me lupauksia Hänelle ja pidämmekö ne.”²⁰

3. Liittojemme pitäminen osoittaa rakkauttamme Vapahtajaa ja taivaan Isäämme kohtaan.

Kaikista niistä syistä, joiden vuoksi meidän tulisi olla tunnollisempia liittojemme pitämisessä, tämä on kaikista pakottavin – rakkaus. Eräs Vanhan testamentin jae koskettaa sydäntäni pohtiessamme rakkauden periaatetta. Kuka meistä ei liikuttuisi Jaakobin ja Raakelin raamatullisesta rakkaustarinasta lukiessamme: ”Niin Jaakob palveli seitsemän vuotta saadakseen Raakelin, ja ne vuodet tuntuivat hänestä vain muutamalta päivältä, koska hän rakasti Raakelia”²¹? Sisaret, pidämmekö me liittomme tuollaisella syvällä ja omistautuneella rakkaudella?

Miksi Vapahtaja oli halukas pitämään liittonsa Isän kanssa ja täyttämään jumalallisen tehtävänsä sovittaa maailman synnit? Koska Hän rakastaa Isäänsä ja Hän rakastaa meitä. Miksi Isä oli halukas antamaan ainosyntyisen ja täydellisen Poikansa kärsiä sanoin kuvaamatonta tuskaa, jotta Hän kantaisi maailman synnit, syvät surut, sairaudet ja vaivat sekä kaiken, mikä on epäoikeudenmukaista tässä elämässä? Saamme vastauksen näistä sanoista: ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa.”²²

”Jos arvostamme täysin niitä monia siunauksia, joita meillä on puolestamme tehdyn lunastuksen kautta, ei ole mitään, mitä Herra voisi pyytää meiltä, mitä emme tekisi innokkaasti ja halukkaasti.”²³ Tämän presidentti Joseph Fielding Smithin lausuman mukaan liittojen pitäminen on yksi tapa osoittaa rakkauttamme Vapahtajamme ja Lunastajamme käsittämätöntä, ääretöntä sovitusta sekä taivaan Isämme täydellistä rakkautta kohtaan.

Vanhin Holland on esittänyt liikuttavasti: ”En tiedä aivan varmasti, millainen kokemuksemme tulee olemaan tuomiopäivänä, mutta olen hyvin yllättynyt, ellei jossakin vaiheessa tuossa keskustelussa Jumala kysy meiltä täsmälleen samaa, mitä Kristus kysyi Pietarilta: ’Rakastitko sinä minua?’”²⁴ Tänä iltana kehotan kaikkia meitä arvioimaan, kuinka paljon me rakastamme Vapahtajaa, käyttäen mittana sitä, kuinka iloisesti me pidämme liittomme. Vapahtaja sanoi: ”Joka on ottanut vastaan minun käskyni ja noudattaa niitä, se rakastaa minua. Ja minun Isäni rakastaa sitä, joka rakastaa minua, ja häntä minäkin rakastan ja ilmaisen hänelle itseni.”²⁵ Kuinka me kaikki tarvitsemmekaan sitä, että Vapahtaja ilmaisee itsensä säännöllisesti jokapäiväisessä elämässämme!

Muistakaamme, että jopa ne, jotka ovat joutuneet harhateille aiemmin tai jotka kamppailevat tällä hetkellä, voivat tuntea hyvän paimenen käden kosketuksen päänsä päällä ja kuulla Hänen äänensä sanovan: ”Tule tänne. Et ole enää lieassa. Olet vapaa.” Vapahtaja itse sanoi: ”Minä olen hyvä paimen, oikea paimen, joka panee henkensä alttiiksi lampaiden puolesta.”²⁶ Hän voi sanoa niin, koska Hän piti liittonsa rakastaen. Kysymys siis kuuluu, teemmekö me niin? Kulkekaamme eteenpäin uskossa, iloisin sydämin ja hartaana halunamme olla liittojen pitäjiä. Näin me osoitamme rakkauttamme taivaan Isää ja Vapahtajaamme kohtaan, joista molemmista minä todistan suurella rakkaudella. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.