Luottakaa Herraan

Vanhin M. Russell Ballard

kahdentoista apostolin koorumista

Osallistukaa tekemällä sitä, mitä voitte, kertoaksenne Jeesuksen Kristuksen evankeliumin palautuksen suurenmoisesta sanomasta.

Sisar Ballard ja minä palasimme hiljattain matkalta, jonka teimme tehtäväni vuoksi viiteen Euroopan maahan. Matkan aikana meillä oli etuoikeus tavata monia lähetyssaarnaajiamme, kenties joitakuita teidänkin poikianne ja tyttäriänne. Sen jälkeen kun presidentti Thomas S. Monson ilmoitti nuorten miesten ja nuorten naisten palveluikärajan alentamisesta, minulla on ollut etuoikeus tavata yli 3 000 heistä. Heidän kasvoillaan säteilee Kristuksen valo, ja he ovat innokkaita viemään työtä eteenpäin – löytämään ja opettamaan, kastamaan ja aktivoimaan sekä vahvistamaan ja rakentamaan Jumalan valtakuntaa. Heidät tavatessaan ymmärtää pian, etteivät he kuitenkaan voi tehdä tätä työtä yksin. Tänään haluan puhua kaikille kirkon jäsenille, koska on erittäin tärkeää, että kukin meistä osallistuu evankeliumista kertomiseen.

Kuten on lainattu monta kertaa, profeetta Joseph Smith on julistanut: ”Loppujen lopuksi suurin ja tärkein velvollisuus on saarnata evankeliumia” (Kirkon presidenttien opetuksia: Joseph Smith, 2007, s. 345).

Vuonna 1974 presidentti Spencer W. Kimball sanoi: ”Ehkäpä suurin syy tehdä lähetystyötä on se, että annamme maailmalle mahdollisuuden kuulla evankeliumi ja ottaa se vastaan. Pyhät kirjoitukset ovat täynnä käskyjä ja lupauksia, kehotuksia ja palkintoja, jotka liittyvät evankeliumin opettamiseen. Käytän tarkoituksella sanaa käsky, sillä se näyttää olevan väistämätön ohje, jota me yksilöinä ja ryhmänä emme voi paeta.” (”Kun maailma käännytetään”, Valkeus, syyskuu 1984, s. 1–2.)

Saman vuoden heinäkuussa sisar Ballard ja minä lähdimme lastemme kanssa johtamaan Toronton lähetyskenttää Kanadassa. Presidentti Kimballin sanat kaikuivat korvissani, varsinkin kun hän sanoi: ”Veljeni, teemmeköhän me kaiken voitavamme? Olemmeko tyytyväisiä siihen tapaan, jolla opetamme kaikkea maailmaa? Olemme nyt tehneet käännytystyötä 144 vuotta. Olemmeko valmiit pidentämään askeliamme, avartamaan näkemystämme?” (Ks. ”Kun maailma käännytetään”, s. 3.)

Hän kehotti meitä myös nopeuttamaan tahtiamme tehden yhdessä työtä kirkon ja Jumalan valtakunnan rakentamiseksi.

Tämän vuoden kesäkuussa presidentti Thomas S. Monson toisti täsmälleen saman sanoman kirkon jäsenille. Presidentti sanoi: ”Nyt on aika jäsenten ja lähetyssaarnaajien liittyä yhteen, – – [ja] tehdä työtä Herran viinitarhassa tuodaksemme sieluja Hänen luokseen. Hän on valmistanut meille keinot kertoa evankeliumista moninaisin tavoin, ja Hän auttaa meitä ponnisteluissamme, jos toimimme uskossa Hänen työnsä toteuttamiseksi.” (”Uskoa pelastuksen työssä”, puhe, joka pidettiin erityislähetyksessä 23. kesäkuuta 2013; lds.org/broadcasts.)

Veljet ja sisaret, on hyvä mietiskellä profeettojen opetuksia Joseph Smithin ajoista tähän päivään asti. He ovat kannustaneet ja kehottaneet kirkon johtohenkilöitä ja jäseniä olemaan innokkaasti mukana evankeliumin sanoman viemisessä kaikille taivaallisen Isämme lapsille koko maailmassa.

Sanomani tänä iltapäivänä on, että Herra todellakin kiirehtii työtään. Meidän aikanamme tämä voidaan tehdä ainoastaan silloin kun kirkon jokainen jäsen osoittaa rakkautta ja kertoo Jeesuksen Kristuksen palautetun evankeliumin totuuksista. Meidän täytyy työskennellä yhdessä niiden 80 000 lähetyssaarnaajamme kanssa, jotka nykyään palvelevat. Tietoa tästä suuresta työstä, varsinkin vaarna- ja seurakuntaneuvoston tehtävistä, on esitetty lds.org-verkkosivustolla kohdassa ”Pelastuksen työn jouduttaminen”.

Tutkimuksen mukaan aktiivisimmat kirkon jäsenet haluavat evankeliumin siunausten kuuluvan muidenkin elämään – niiden elämään, joita he rakastavat, ja niidenkin elämään, joita he eivät ole koskaan tavanneet. Mutta tiedämme myös, että monet jäsenet epäröivät tehdä lähetystyötä ja kertoa evankeliumista kahdesta perussyystä.

Ensimmäisenä syynä on pelko. Monet jäsenet eivät edes rukoile tilaisuuksia kertoa evankeliumista peläten, että he saattaisivat saada jumalallisia kehotuksia tehdä jotakin, mihin he eivät usko pystyvänsä.
Toisena syynä on, ettei lähetystyötä ymmärretä oikein.

Tiedämme, että kun joku nousee pitämään puheen sakramenttikokouksessa ja sanoo: ”Tänään puhun lähetystyöstä”, tai ehkä jopa silloinkin kun vanhin Ballard nousee yleiskonferenssissa ja sanoo saman, jotkut teistä kuulijoista saattavat ajatella: ”Voi ei, ei taas, me olemme jo kuulleet tämän.”

Tiedämme, ettei kukaan mielellään tunne syyllisyyttä. Ehkäpä teistä tuntuu, että teitä saatetaan pyytää tekemään epärealistisia asioita suhteissanne ystäviin tai naapureihin. Saanen Herran avulla hälventää kaiken sen pelon, jota teillä tai joillakuilla kokoaikaisilla lähetyssaarnaajillamme saattaa olla evankeliumin kertomisesta muille.

Päättäkää tehdä se, mitä Jeesus Kristus on pyytänyt meitä tekemään. Vapahtaja on sanonut:

”Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan.

Sillä jokainen pyytävä saa ja jokainen etsijä löytää, ja jokaiselle, joka kolkuttaa, avataan.

Ei kai kukaan teistä anna pojalleen kiveä, kun hän pyytää leipää?

Tai käärmettä, kun hän pyytää kalaa?

Jos kerran te – – osaatte antaa lapsillenne kaikenlaista hyvää, niin paljon ennemmin teidän taivaallinen Isänne antaa hyvää niille, jotka sitä häneltä pyytävät.” (Matt. 7:7–11.)

Veljet ja sisaret, pelon sijaan astuu usko ja luottamus, kun jäsenet ja kokoaikaiset lähetyssaarnaajat polvistuvat rukoukseen ja pyytävät Herraa siunaamaan heitä lähetystyömahdollisuuksilla. Sitten meidän täytyy osoittaa uskoamme ja panna merkille tilaisuuksia kertoa Jeesuksen Kristuksen evankeliumista taivaallisen Isämme lapsille, ja varmasti noita tilaisuuksia tulee. Nämä tilaisuudet eivät koskaan edellytä toimimista väkinäisesti tai teennäisesti. Ne koituvat luonnollisena tuloksena rakkaudestamme veljiämme ja sisariamme kohtaan. Olkaa vain myönteisiä, niin ne, joiden kanssa puhutte, tuntevat rakkautenne. He eivät koskaan unohda sitä tunnetta, vaikka hetki ei kenties olekaan oikea sille, että he ottaisivat evankeliumin vastaan. Sekin asia voi muuttua tulevaisuudessa, kun heidän olosuhteensa muuttuvat.

Kun teemme parhaamme ollessamme Herran työssä, meidän on mahdotonta epäonnistua. Vaikka lopputulos riippuu tahdonvapaudesta, meidän vastuunamme on kertoa evankeliumista.

Luottakaa Herraan. Hän on hyvä paimen. Hän tuntee lampaansa, ja Hänen lampaansa tuntevat Hänen äänensä. Ja tänään hyvän paimenen äänenä on teidän äänenne ja minun ääneni. Ja jos me emme osallistu, niin me kuljemme monien sellaisten ohi, jotka voisivat kuulla palautuksen sanoman. Yksinkertaisesti sanottuna meidän kohdallamme kyse on uskosta ja tekemisestä. Periaatteet ovat varsin yksinkertaiset – rukoilkaa henkilökohtaisesti ja perheenne kanssa lähetystyötilaisuuksia. Herra on sanonut Opissa ja liitoissa, että monet ovat olleet erossa totuudesta ”vain siksi, että eivät tiedä, mistä sen löytäisivät” (OL 123:12).

Teidän ei tarvitse olla seurallisia ihmisiä tai kaunopuheisia, vakuuttavia opettajia. Jos teillä on sisimmässänne kestävä rakkaus ja toivo, niin Herra on luvannut, että jos ”[korotatte] äänenne tälle kansalle [ja puhutte] ajatuksia, joita [Hän panee] teidän sydämeenne, niin ette joudu häpeään ihmisten edessä,

[ja] teille annetaan – – tuossa silmänräpäyksessä, mitä teidän tulee sanoa” (OL 100:5–6).

Julkaisussa Saarnatkaa minun evankeliumiani meitä kaikkia muistutetaan siitä, että ”lähetystyössä ei tapahdu mitään ennen kuin [löydämme] jonkun, jota opettaa. Puhu joka päivä niin monen ihmisen kanssa kuin voit. On luonnollista arkailla jonkin verran ihmisille puhumista, mutta voit rukoilla uskoa ja voimaa olla rohkeampi avaamaan suusi julistaaksesi palautettua evankeliumia.” (2005, s. 167.) Te kokoaikaiset lähetyssaarnaajat – jos haluatte opettaa enemmän, teidän täytyy puhua useammille ihmisille joka päivä. Tämä on aina ollut sitä, mitä Herra on lähettänyt lähetyssaarnaajat tekemään.

Herra tuntee meidät. Hän tietää, että meillä on haasteita. Ymmärrän, että jotkut teistä saattavat tuntea olevansa kuormien uuvuttamia, mutta rukoilen, ettei yksikään teistä koskaan tuntisi kuormaksi sitä, että kertoo tavanomaisin, miellyttävin tavoin evankeliumista. Se on pikemminkin etuoikeus! Elämässä ei ole suurempaa iloa kuin se, että on innokkaasti mukana Herran työssä.

Avaimena on se, että saatte innoitusta Jumalalta, että pyydätte Häneltä johdatusta ja sitten menette ja teette, niin kuin Henki teitä kehottaa. Kun jäsenet pitävät pelastuksen työtä yksin omana tehtävänään, se voi olla pelottavaa. Kun he näkevät sen kutsuna seurata Herraa tuoden sieluja Hänen luokseen, jotta kokoaikaiset vanhimmat ja sisaret voivat opettaa heitä, se on innoittavaa, virkistävää ja kohottavaa.

Emme pyydä jokaista tekemään kaikkea. Pyydämme yksinkertaisesti kaikkia jäseniä rukoilemaan tietäen, että jos jokainen jäsen, niin vanha kuin nuorikin, auttaa edes yhtä henkilöä tämän päivän ja joulun välisenä aikana, niin miljoonat tulevat tuntemaan Herran Jeesuksen Kristuksen rakkautta. Ja kuinka suurenmoinen lahja Vapahtajalle.

Kuusi viikkoa sitten sain kirjeen eräältä hyvin menestyksekkäältä jäsenlähetyssaarnaajaperheeltä, Munnsin perheeltä Floridasta. He kirjoittivat:

”Rakas vanhin Ballard, puoli tuntia pelastuksen työn jouduttamista käsitelleen maailmanlaajuisen lähetyksen jälkeen pidimme perhelähetystyöneuvostomme. Olimme innoissamme, kun teini-ikäiset lastenlapsemme halusivat osallistua. Meillä on ilo kertoa, että neuvoston kokouksemme jälkeen perheemme opettamisreservi on kasvanut 200 prosenttia.

Lastenlapsemme ovat tuoneet kirkkoon ystäviä, olemme osallistuneet sakramenttikokouksiin vähemmän aktiivisten ystäviemme kanssa, ja jotkut uusista tuttavistamme ovat lupautuneet osallistumaan lähetystyökeskusteluihin. Eräs vähemmän aktiivinen sisaremme on paitsi palannut kirkkoon myös tuonut uusia tutkijoita mukanaan.

Kukaan ei ole kieltäytynyt kutsusta osallistua lähetystyökeskusteluihin. Miten jännittävää aikaa olla tämän kirkon jäsen.” (Henkilökohtainen kirje, 15. elokuuta 2013.)

Kuunnelkaa Hengen kehotuksia. Anokaa Herralta voimallisessa rukouksessa. Osallistukaa tekemällä sitä, mitä voitte, kertoaksenne Jeesuksen Kristuksen evankeliumin palautuksen suurenmoisesta sanomasta.

Lainaan erästä toista menestyksekästä jäsenlähetyssaarnaajaa Clayton Christenseniä: ”Joka kerta kun kuvaannollisesti otat jotakuta kädestä ja kerrot hänelle Jeesuksesta Kristuksesta, tunnet, kuinka syvästi meidän Vapahtajamme rakastaa sinua ja sitä henkilöä, jonka käsi on sinun kädessäsi” (The Power of Everyday Missionaries: The What and How of Sharing the Gospel, 2013, s. 1).

Jumala siunatkoon teitä, veljet ja sisaret, jotta löydätte sen suuren ilon, joka tulee, kun uskonne avulla koette ihmeitä. Kuten meille opetetaan Moronin kirjan luvussa 7:

”Kristus on sanonut: Jos teillä on usko minuun, teillä on voima tehdä kaikki, minkä minä näen hyväksi. – –

Sillä ihmeet tehdään uskon tähden, ja uskon tähden enkelit ilmestyvät ja palvelevat ihmisiä; jos siis nämä asiat ovat lakanneet, voi ihmislapsia, sillä se johtuu epäuskosta, ja kaikki on turhaa.” (Jakeet 33, 37.)

Omasta kokemuksestani voin todistaa teille, että Herra kuulee teidän rukouksenne ja te saatte nyt ja tulevina vuosina monia tilaisuuksia kertoa Jeesuksen Kristuksen evankeliumista taivaallisen Isän kallisarvoisille lapsille. Presidentti Monson, me olemme kuunnelleet. Me kaikki pyrimme löytämään yhden. Rukoilen, että me kaikki voimme kokea sitä suurta iloa, joka tulee lähetystyöpalvelusta. Herran Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen.