Voima kestää

Vanhin Richard J. Maynes

seitsemänkymmenen koorumien johtokunnasta

Meidän kykymme kestää loppuun asti vanhurskaudessa on suoraan verrannollinen todistuksemme voimaan ja kääntymyksemme syvyyteen.

Joka aamu kun heräämme, edessämme on uusi päivä täynnä elämän haasteita. Näitä haasteita on monenlaisia: fyysisiä ongelmia, taloudellisia takaiskuja, ihmissuhdevaikeuksia, emotionaalisia koettelemuksia ja jopa uskonkamppailuja.

Monet elämässä kohtaamistamme haasteista ovat ratkaistavissa ja voitettavissa. Toiset saattavat kuitenkin olla vaikeita ymmärtää ja mahdottomia voittaa, ja ne pysyvät kanssamme siihen saakka, kunnes siirrymme tuonpuoleiseen elämään. Kun kestämme hetkellisesti ne haasteet, jotka voimme ratkaista, ja kun pysymme kestävinä niissä haasteissa, joita emme voi ratkaista, on tärkeää muistaa, että saamamme hengellinen voima auttaa meitä kestämään menestyksekkäästi kaikki haasteet, joita kohtaamme elämässä.

Veljet ja sisaret, meillä on rakastava taivaallinen Isä, joka on suunnitellut maanpäällisen olemassaolomme niin, että voimme yksilöllisesti oppia ne asiat, jotka meidän täytyy oppia tullaksemme kelvollisiksi elämään iankaikkisesti Hänen luonaan.

Eräs tapaus profeetta Joseph Smithin elämässä havainnollistaa tätä periaatetta. Profeetta oli muutaman toverinsa kanssa ollut kuukausia vangittuna Libertyssä Missourissa. Vankilassa kärsiessään profeetta Joseph anoi Herralta nöyrässä rukouksessa, että pyhät päästettäisiin silloisista kärsimyksistään. Herra vastasi opettamalla profeetta Josephille ja meille kaikille, että kohtaamamme haasteet – jos kestämme ne menestyksekkäästi – tulevat lopulta koitumaan meidän hyväksemme. Tämä on Herran vastaus Josephin pyyntöön:

”Poikani, rauha olkoon sielullesi; vastoinkäymisesi ja ahdinkosi kestävät vain pienen hetken,

ja sitten, jos kestät ne hyvin, Jumala korottaa sinut korkeuteen.”¹

Taivaallinen Isä on järjestänyt niin, että meidän matkamme läpi elämän koettelee luonnettamme. Me altistumme sekä hyville että pahoille vaikutuksille, ja sitten meille annetaan moraalinen tahdonvapaus valita itse, mitä polkua kuljemme. Kuten Mormonin kirjan muinainen profeetta Samuel opetti: ”Te olette vapaita; te saatte toimia omasta puolestanne; sillä katso, Jumala on antanut teille tiedon, ja hän on tehnyt teidät vapaiksi.”²

Taivaallinen Isä ymmärsi myös, että kuolevaisuutemme tähden emme aina tekisi oikeita tai vanhurskaita valintoja. Koska emme ole täydellisiä ja koska teemme virheitä, tarvitsemme apua palataksemme Hänen luokseen. Jeesuksen Kristuksen opetukset, esimerkki ja sovitusuhri on annettu meille välttämättömäksi avuksi. Vapahtajan sovitusuhri mahdollistaa tulevan pelastuksemme ja korotuksemme parannuksenteon periaatteen nojalla. Jos teemme parannuksen aidosti ja vilpittömästi, sovitus voi auttaa meitä tulemaan puhtaiksi, muuttumaan luonteeltamme ja kestämään haasteemme menestyksekkäästi.

Kestävyys on tärkeä periaate Jeesuksen Kristuksen opissa. Se on tärkeä, koska iankaikkisen tulevaisuutemme laatu on verrannollinen kykyymme kestää vanhurskaudessa.

2. Nefin kirjan luvussa 31 profeetta Nefi opettaa meille, että saatuamme saman pelastavan toimituksen, kasteen, jonka Jeesus Kristus on saanut, ja sen jälkeen Pyhän Hengen lahjan, meidän täytyy ”[ponnistella] eteenpäin kestiten [itseämme] Kristuksen sanalla ja [kestää] loppuun asti, [niin silloin] katso, näin sanoo Isä: [Me saamme] iankaikkisen elämän”³.

Siksi, saadaksemme taivaallisen Isämme kaikkein suurimman siunauksen – joka on iankaikkinen elämä – meidän täytyy saada asianmukaiset toimitukset ja sen jälkeen pitää edelleen niihin kuuluvat liitot. Toisin sanoen meidän täytyy kestää menestyksekkäästi.

Meidän kykymme kestää loppuun asti vanhurskaudessa on suoraan verrannollinen todistuksemme voimaan ja kääntymyksemme syvyyteen. Kun todistuksemme on vahva ja olemme todella kääntyneitä Jeesuksen Kristuksen evankeliumiin, valintamme ovat Pyhän Hengen innoittamia, Kristus-keskeisiä, ja ne tukevat haluamme olla kestäviä vanhurskaudessa. Jos todistuksemme on heikko ja kääntymyksemme pinnallinen, meillä on paljon suurempi riski antautua maailman väärien perimätietojen houkutuksille ja tehdä huonoja valintoja.

Haluaisin kertoa teille kokemuksesta, joka havainnollistaa fyysisen kestämisen edellyttämää ponnistelua, ja sitten verrata sitä hengellisen kestämisen vaatimiin ponnisteluihin. Lähetystyöstä palattuani minulla oli tilaisuus pelata koripalloa kunnioitetun valmentajan ja kirjailijan alaisuudessa eräässä kalifornialaisessa yliopistojoukkueessa. Tämä valmentaja oli hyvin tarkka siitä, että hänen pelaajansa olivat hyvässä kunnossa ennen koripallokauden alkua. Yksi asia, jonka hän vaati valmennettaviltaan ennen kuin kukaan meistä sai harjoituskentällä koskeakaan koripalloon, oli maastolenkin juokseminen koulun lähellä sijaitsevilla kukkuloilla tietyssä, hyvin vaativassa ajassa. Muistan aivan ensimmäisen yritykseni juosta se maastolenkki heti lähetyskentältä saapumiseni jälkeen: luulin, etten selviytyisi siitä hengissä.

Tarvittiin viikkojen rankka harjoittelu ennen kuin lopulta alitin valmentajan tavoitteeksi asettaman aikarajan. Oli suurenmoinen tunne paitsi pystyä juoksemaan koko lenkki myös kiihdyttää loppumetreillä maaliviivalle.

Menestyminen koripallon pelaamisessa vaatii hyvää kuntoa. Hyvä fyysinen kunto vaatii hintansa, ja tuo hinta on omistautuminen, sinnikkyys ja itsekuri. Hengellinen kestävyyskin vaatii hintansa. Se vaatii saman hinnan: omistautumisen, sinnikkyyden ja itsekurin.

Kehon tavoin todistuksenkin täytyy olla hyvässä kunnossa, jos haluaa sen kestävän. Kuinka sitten pidämme todistuksemme hyvässä kunnossa? Emme voi saada kehoamme hyvään pelikuntoon, jos pelkästään katselemme koripalloa televisiosta. Niin ikään emme voi saada todistustamme hyvään kuntoon pelkästään katselemalla yleiskonferenssia televisiosta. Meidän täytyy tutkia ja oppia Jeesuksen Kristuksen evankeliumin perusperiaatteita, ja sen jälkeen meidän täytyy tehdä aivan parhaamme elääksemme niiden mukaan. Sillä tavalla meistä tulee Jeesuksen Kristuksen opetuslapsia, ja sillä tavalla me luomme kestävän todistuksen.

Kun kohtaamme elämässä vastoinkäymisiä ja haluamme olla Jeesuksen Kristuksen kaltaisia, on välttämätöntä olla hengellisesti valmistautunut. Hengellinen valmius tarkoittaa sitä, että meissä on kehittynyt hengellistä kestävyyttä tai voimaa – olemme hengellisesti hyvässä kunnossa. Olemme hengellisesti niin hyvässä kunnossa, että teemme johdonmukaisesti oikeita valintoja. Meistä tulee järkkymättömiä halussamme ja kyvyssämme elää evankeliumin mukaan. Kuten tuntematon kirjailija kerran sanoi: ”Sinusta täytyy tulla se kivi, jota virta ei vie mennessään.”

Koska kohtaamme haasteita päivittäin, on tärkeää, että vahvistamme hengellistä kestävyyttämme joka päivä. Kun meissä kehittyy hengellistä kestävyyttä, maailman väärillä perimätiedoilla ja henkilökohtaisilla päivittäisillä haasteillamme ei ole kovin paljon kielteistä vaikutusta kykyymme olla kestäviä vanhurskaudessa.

Omissa sukuhistorioissamme on suurenmoisia esimerkkejä hengellisestä kestävyydestä. Monien esivanhempiamme kuvaavien kertomusten joukosta voimme löytää esimerkkejä, jotka osoittavat kestävyyden myönteisiä ominaispiirteitä.

Eräs kertomus omasta sukuhistoriastani havainnollistaa tätä periaatetta. Isoisäni isä Joseph Watson Maynes syntyi vuonna 1856 Hullissa Yorkshiressa Englannissa. Hänen perheensä liittyi kirkkoon Englannissa ja matkasi sitten Salt Lake Cityyn. Hän solmi avioliiton Emily Keepin kanssa vuonna 1883, ja he saivat kahdeksan lasta. Joseph kutsuttiin kokoaikaiseen lähetystyöhön kesäkuussa 1910, kun hän oli 53-vuotias. Vaimonsa ja heidän kahdeksan lapsensa tuella hän palasi synnyinmaahansa Englantiin palvellakseen siellä lähetystyössä.

Palveltuaan uskollisesti noin kaksi vuotta hän oli Gloucesterissa Englannissa ajamassa polkupyörällään pyhäkouluun toverinsa kanssa, kun pyörän rengas puhkesi. Hän nousi pyörän selästä arvioimaan vahinkoa. Kun hän näki, että rengas oli huonossa kunnossa ja sen korjaaminen veisi aikansa, hän käski toveriaan menemään edeltä ja aloittamaan pyhäkoulun ja sanoi tulevansa pian perässä. Saatuaan sen sanottua hän lysähti maahan. Hän kuoli äkillisesti sydänkohtaukseen.

Joseph Watson Maynes ei enää tässä elämässä nähnyt vaimoaan ja kahdeksaa lastaan. Hänen ruumiinsa saatiin tuotua takaisin Salt Lake Cityyn, ja hänen hautajaisensa pidettiin vanhassa Waterloo Assembly Hallissa. Vanhin Anthony W. Ivins kahdentoista apostolin koorumista lausui hänen hautajaisissaan sanat, jotka opettavat meille tärkeän asian elämästä, kuolemasta ja kestävyydestä: ”Juuri tämän evankeliumi antaa meille – ei suojaa kuolemalta vaan voiton siitä sen toivon avulla, joka meillä on loistokkaasta ylösnousemuksesta. – – Se soveltuu [Joseph Maynesiin]. – – On mielihyvää, tyydytystä ja iloa tuottavaa tietää, että ihmiset uhraavat elämänsä vanhurskaudessa, uskossa, lujana uskossa.”⁴

Tämä kertomus suvustani innoittaa minua yrittämään aivan parhaani, kun seuraan isoisäni isän esimerkkiä kestämisestä ja hengellisestä kestävyydestä. Yhtä paljon minua innoittaa hänen vaimonsa Emilyn usko. Hänen elämänsä Josephin kuoleman jälkeen oli varmasti raskas taakka kannettavaksi. Emilyn todistus oli vahva ja hänen kääntymyksensä täydellinen, kun hän eli koko loppuelämänsä lujana uskossa huolehtien yksin kahdeksasta lapsestaan.

Kuten apostoli Paavali sanoi: ”Pankaamme pois kaikki mikä painaa ja synti, joka niin helposti kietoutuu meihin. Juoskaamme sinnikkäästi loppuun se kilpailu, joka on edessämme.”⁵ Se kilpailu, joka on edessämme täällä maan päällä, on kestävyysjuoksu, jossa on paljon esteitä. Tässä juoksussa olevat esteet ovat niitä haasteita, jotka ovat edessämme joka aamu herättyämme. Olemme täällä maan päällä juostaksemme tämän kilpailun, käyttääksemme moraalista tahdonvapauttamme ja tehdäksemme valintoja oikean ja väärän välillä. Päästäksemme kunniallisesti ja menestyksekkäästi maaliin ja palataksemme taivaallisen Isämme luokse meidän täytyy maksaa omistautumisen, sinnikkyyden ja itsekurin hinta. Meidän täytyy hankkiutua hyvään hengelliseen kuntoon. Meidän täytyy saada hengellistä kestävyyttä. Me tarvitsemme vahvan todistuksen, joka johtaa todelliseen kääntymykseen. Sen tuloksena huomaamme itsessämme sisäisen rauhan ja voiman, jota tarvitsemme kestääksemme kaikenlaiset haasteet, joita saatamme kohdata.

Olivatpa kohtaamanne haasteet aamuisin herätessänne millaisia tahansa, muistakaa – teissä kehittyvän hengellisen voiman ja Herran antaman avun turvin voitte kilpailun loputtua nauttia sellaisesta varmuudesta, josta apostoli Paavali sanoi:

”Minut itseni uhrataan jo pian, lähtöni hetki on tullut.

Olen kilpaillut hyvän kilpailun, olen juossut perille ja säilyttänyt uskoni.

Minua odottaa nyt vanhurskauden seppele, jonka Herra, oikeudenmukainen tuomari, on antava minulle tulemisensa päivänä.”⁶

Lausun teille todistukseni rakastavan taivaallisen Isän ja Hänen suurenmoisen ja iankaikkisen onnensuunnitelmansa totuudesta – suunnitelman, joka on tuonut meidät tämän maan päälle tänä aikana. Innoittakoon Herran Henki meitä kaikkia niin, että meissä kehittyy voima kestää. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.