599 kastetta
K un olin 18-vuotias, löysin ensimmäisenä suvustani palautetun evankeliumin. Kasteeni jälkeen aloin todella ymmärtää, kuinka evankeliumi voisi auttaa sukuani.
Näiden tunteiden johdosta aloin tehdä sukututkimusta, ja rakkauteni esivanhempiani kohtaan kasvoi, kun tein työtä ja harjoitin uskoani löytääkseni heidät. Haluni löytää heitä oli niin voimakas, että matkustin useaan otteeseen esivanhempieni asuinpaikoille. Jokainen matka toi mukanaan uusia kokemuksia, ja sydämeni kääntyi esivanhempieni puoleen (ks. Mal. 3:23–24).
Jonkin ajan kuluttua minut kutsuttiin palvelemaan seurakuntani sukututkimusasiantuntijana. Sydämeni alkoi paisua, ja aloin rakastaa jokaisen seurakuntaani kuuluvan henkilön esivanhempia. Kun tein tutkimusta seurakunnissa, arkistoissa ja kirjastoissa, tulin ymmärtämään paremmin kuolleiden lunastamisen tarkoituksen.
Kun sain sukututkimukseni tallennetuksi tietokoneen levykkeelle, ymmärsin, että tärkein osa työstä oli vielä tekemättä. Minun piti mennä temppeliin ja suoda väliverhon tuolla puolella olevalle suvulleni ne toimitukset, joiden tähden he voisivat pelastua ja liittyä sukuni sukupolvien ketjuun iankaikkisuudeksi.
Sain tilaisuuden käydä temppelissä, kun lähdin lähetystyöhön Cochabambaan Boliviaan. Ryhdyin saarnaamaan evankeliumia lokakuussa 2000. Muutamaa kuukautta myöhemmin toverini ja minä kävimme temppelissä sen seurakunnan nuorten kanssa, jossa palvelimme. Otin levykkeeni mukaan ja saatoin toimittaa 599 nimeä sijaistyötä varten.
Toimin todistajana toverini kastaessa nuoria esivanhempieni puolesta. Miten suurta iloa tunsinkaan! Henki oli kanssani todistaen sen totuudesta, mitä olimme tekemässä. Saatoin tuntea esivanhempieni ilon ja kiitollisuuden.
Mutta oli vielä muita toimituksia, jotka piti suorittaa. Koska nimiä oli niin paljon, jätin ne temppeliin. Pidin kuitenkin itselläni isovanhempieni vanhempien ja heidän lastensa nimet, ja myöhemmin samassa kuussa toverini ja minä suoritimme toisten lähetyssaarnaajien avulla työn heidän puolestaan.
Olen kiitollinen taivaalliselle Isälleni siitä, että vaikka olin kaukana kotimaastani ja olin ehkä luullut kastavani vain eläviä, voin myös olla mukana työssä kuolleiden lunastamiseksi.
Yritän edelleen tuoda enemmän sieluja Kristuksen luo ja rohkaisen toisia etsimään esivanhempiaan. Rakastan tätä työtä, ja tiedän, että se on totta ja että Jeesus Kristus elää ja rakastaa meitä.
Wilson Arley Ocampo on Envigadon seurakunnan jäsen Belenin vaarnassa Medellínissä Kolumbiassa.