TULLAAN TUTUIKSI
Hans Nieto Guayaquilista Ecuadorista
Hans Eduardo Nieto, Guayaquilissa Ecuadorissa asuva yhdeksänvuotias poika, on ollut lähetyssaarnaaja syntymästään lähtien.
Hansin perheeseen kuuluu Hans ja hänen äitinsä. Kun Hans syntyi, hänen äitinsä ei ollut kirkon jäsen. Mutta se perhe, jonka kotiapulaisena Hansin äiti työskenteli, oli myöhempien aikojen pyhiä. He kysyivät, saisivatko he viedä vauvan kirkkoon siunattavaksi.
Vaikka Hansin äiti ei halunnut lähteä mukaan, hän antoi heidän viedä vauvan siunattavaksi. Hans on käynyt kirkossa siitä lähtien. Ovatpa hän ja hänen äitinsä asuneet missä tahansa, äiti on löytänyt jäseniä, jotka ovat vieneet hänet kirkkoon.
Hans kastettiin kahdeksanvuotiaana, ja nyt hän valmistautuu tulemaan diakoniksi Aaronin pappeudessa.
Miksi Hansin äiti ei koskaan käynyt kirkossa hänen kanssaan? ”Koska menneisyyteni on ollut hyvin surullinen ja synkkä”, hän sanoo. ”En ymmärtänyt, että taivaallisen Isän rakkaus minua kohtaan on niin suuri. En tiennyt, että Hän voi antaa anteeksi virheeni. Mutta Hans oli valo, joka johti minut totuuteen.”
Hans on antanut valonsa loistaa kirkkaana kovinakin aikoina.
Kun hän oli kuusivuotias, hän kaatui ja katkaisi kätensä. Tuo onnettomuus muodostui suureksi siunaukseksi. Hänen äitinsä oli aikonut muuttaa Yhdysvaltoihin ja jättää Hansin joksikin aikaa Ecuadoriin sisarensa luokse. ”Mutta kun hänen kätensä murtui, ymmärsin, että taivaallinen Isä kielsi minua jättämästä poikaani. Jos olisin jättänyt, hän ei olisi päässyt käymään kirkossa.”
Hansin äiti Antonia Yolanda Nieto kastettiin silloin. Siitä lähtien Hansin äidin todistus on kasvanut jatkuvasti, ja hän on saanut endaumenttinsa Guayaquilin temppelissä Ecuadorissa. Hans oli se lähetyssaarnaaja, joka toi äitinsä evankeliumin valoon.
Hansin äiti sanoo, että Hans on hänelle edelleen lähetyssaarnaaja. ”Hän lukee ensi töikseen joka aamu puoli tuntia pyhiä kirjoituksia”, sanoo sisar Nieto. ”Hän lukee pyhiä kirjoituksia toiset puoli tuntia joka ilta.” Joskus äiti kuuntelee, kun Hans lukee ääneen. Hans lukee myös Liahonan Amigos [Ystävä] -osaa, ja pystyy aina kertomaan, mitä tuorein ensimmäisen presidenttikunnan sanoma käsittelee.
Hans auttaa äitiään tämän kirkon tehtävässä – Liahona -lehden jakelussa heidän seurakuntansa jäsenille. Piispa saa lehdet laatikossa, ja Hans auttaa äitiään viemään lehdet oikeille henkilöille. ”Jos he eivät ole kirkossa”, Hans sanoo, ”annan heidän Liahonansa jollekulle, joka tuntee heidät. Tai sitten vien sen itse heille.”
Vielä yksi tapa, jolla Hans on lähetyssaarnaaja, on se, että hän on esimerkkinä ystävilleen koulussa. Hän pelaa jalkapalloa ja koripalloa ja on hyvä urheilija. Ja hän yrittää pelata reilusti. ”Kun ystäväni ja minä pelaamme jalkapalloa, minä tarjoan heille pullostani vettä, ettei heidän tule jano”, hän sanoo. Jotkut hänen ystävistään ja serkuistaan ovat tulleet hänen kanssaan kirkon toimintoihin.
Hans käy yksityiskoulua. Puolet hänen koulumaksuistaan kattaa stipendi, jonka hän saa hyvistä arvosanoista ja hyvästä käytöksestään. Hänen äitinsä maksaa toisen puolen palkasta, jonka hän ansaitsee kotiapulaisena. ”Herra siunaa meitä, koska me maksamme kymmenyksemme ja paastouhrimme”, hän sanoo. Hans suunnittelee tulevansa jonakin päivänä lentäjäksi. ”Haluaisin lentää ilmojen halki”, hän sanoo.
Hans odottaa innokkaasti sitä, että pääsee 12-vuotiaana temppeliin kasteelle kuolleiden puolesta. Hänen äitinsä on kastettu joidenkuiden heidän esivanhempiensa puolesta. ”Hän sanoo, että se on kaunista, ja minäkin haluan kokea sen”, selittää Hans.
Kaikkine kokemuksineen jäsenlähetystyöstä Hans toivoo voivansa jonakin päivänä antaa valonsa loistaa kokoaikaisena lähetyssaarnaajana. ”Tiedän, että on paljon ihmisiä, jotka odottavat evankeliumia”, hän sanoo. Hän valmistautuu ”pitämällä käskyt. Ja aina kun löydän kolikon, säästän sen lähetystyötäni varten.” Hän valmistautuu myös käymällä Alkeisyhdistyksessä, missä hän rakastaa laulamista.
”Tunnen todistukseni sydämessäni, mielessäni ja sielussani”, sanoo Hans. Hän rakastaa Mormonin kirjaa ja on opetellut ulkoa uskonkappaleet ja monia muita pyhien kirjoitusten kohtia. ”Joskus tuntuu, etten pysty oppimaan niitä ulkoa”, hän sanoo. ”Mutta minä rukoilen, ja taivaallinen Isä auttaa minua.” Hän on äskettäin opetellut ulkoa kohdan Jaak. 1:5–6, ne jakeet, jotka saivat Joseph Smithin rukoilemaan pyhässä lehdossa. ”Opettelen pyhien kirjoitusten kohtia ulkoa, jotta ne voivat olla sydämessäni aina, varsinkin silloin, kun minulla on ongelmia”, hän sanoo.
Piispa Eduardo E. Martillo Ecuadorin Guayaquilin Alboradan vaarnan Tarquin seurakunnasta muistaa, kun Hans lausui ensimmäisen kerran todistuksensa sakramenttikokouksessa. ”Luulimme, että hän lukee pyhiä kirjoituksia, koska hän lainasi niitä täydellisesti. Mutta sitten oivalsimme, että hän osasi ne ulkoa. Hans on hyvä poika. Hänestä tulee vahva johtaja kirkkoon Ecuadorissa.”
Iloinen hymy huulillaan Hans Nieto antaa edelleen valonsa loistaa kirkkaana.