KUULKAA ÄÄNTÄ PROFEETAN
Parhaiten laulava kanarialintu
V uosia sitten minut kutsuttiin palvelemaan erään ison seurakunnan piispana. Eräänä iltana puhelimeni soi. Kuulin äänen sanovan: ”Piispa Monson, soitan sairaalasta. Kathleen McKee, seurakuntanne jäsen, kuoli juuri äsken. Teidät on merkitty henkilöksi, jolle hänen kuolemastaan pitää ilmoittaa. Voisitteko tulla heti sairaalaan?”
Saavuttuani sinne minulle annettiin sen asunnon avain, jossa Kathleen McKee oli asunut. Menin hänen asuntoonsa, sytytin valot ja löysin kirjeen. Siinä luki:
”Piispa Monson,
en usko, että tulen takaisin sairaalasta. Keittiössä on kolme rakasta kanarialintuani. Kaksi niistä on kaunista, väriltään kullankeltaista ja niiden höyhenpuku on virheetön. Olen merkinnyt niiden häkkeihin niiden ystävien nimet, joille ne on määrä antaa. Kolmannessa häkissä on ’Billie’. Pidän siitä eniten. Billie on hiukan nuhruinen, ja sen keltaista väritystä pilaa se, että sen siivissä on vähän harmaata. Voisitteko sinä ja perheesi antaa sille kodin? Se ei ole sievin, mutta se laulaa parhaiten.”
Kathleen McKee oli ystävystynyt monen hädässä olevan naapurin kanssa. Hän oli kirkastanut jokaista elämää, jota hän oli koskettanut. Kathleen muistutti suuresti ”Billietä”, rakasta keltaista kanarialintuaan, jolla oli siivissä harmaata. Häntä ei ollut siunattu kauneudella. Silti hänen laulunsa auttoi muita kantamaan taakkansa auliimmin.
Maailma on täynnä keltaisia kanarialintuja, joilla on siivissä harmaata. Jotkut ovat nuoria, jotka eivät tiedä, keitä he ovat, mitä he voivat olla tai edes mitä he haluavat olla.
Me olemme Jumalan poikia ja tyttäriä. On totta, että elämme maailmassa, jossa moraalista luonnetta pidetään usein toisarvoisena kauneuden tai viehättävyyden rinnalla. Mutta mitkä ovat Jumalan innoitetut sanat? Herran profeetta Samuelille antama neuvo kaikuu korviimme: ”Herra ei katso kuten ihminen. Ihminen katsoo ulkokuorta, mutta Herra näkee sydämeen.” (1. Sam. 16:7.)
Hän kutsuu teitä ja minua palvelemaan Häntä täällä alhaalla. Heijastakaamme rakkauttamme Häntä ja koko ihmiskuntaa kohtaan niin tehdessämme.
Ks. ”Keltaiset kanarialinnut, joiden siivissä on harmaata”, Konferenssiraportit 1973–1975, s. 26–27.