AIKAA IANKAIK KISILLE ASIOILLE
Nathan Yeung Hongkongin kansainvälisen piirin Victorian ensimmäisestä (englanninkielisestä) seurakunnasta viettää noin tunnin päivässä aamuseminaarissa, seitsemän tuntia koulussa, tunnin matkalla kouluun ja kotiin, kaksi tai kolme tuntia kotitehtäviä tehden ja toiset kaksi tai kolme tuntia päivässä harjoitellen pianonsoittoa ja taistelulajeja, pelaten koulunsa koripallojoukkueessa tai laulaen koulun kuorossa. Jos hän syö aamiaisen vauhdissa ja käyttää päivälliseen vain tunnin, hänelle jää päivässä noin kahdeksan tuntia aikaa kaikkeen muuhun kuten nukkumiseen.
Tämä tarina ei kerro kuitenkaan Nathanista ja kaikesta, mitä hän tekee, koska useimmilla hänen seurakuntansa nuorilla on aivan yhtä kiire, kun he tekevät aivan yhtä monia mielenkiintoisia asioita.
Lehvänsitoja Lesa Lailla on samanlainen aikataulu paitsi että koulu kestää puoli tuntia kauemmin, matka kestää tunnin kumpaankin suuntaan, ja lajit ovat lentopallo, jalkapallo tai yleisurheilu, vuodenajasta riippuen. Shan Singh, joka on pappi, pelaa rugbya ja toimii oppilasneuvoston varapuheenjohtajana.
Sama koskee Alice Andersenia, Celestine Yeungia, Musashi ja Chihiro Howea, Chelsea ja Casey Messickiä ja muita piirin nuoria miehiä ja nuoria naisia.
Nämä nuoret ovat esimerkkejä monista myöhempien aikojen pyhiin kuuluvista nuorista kautta maailman, jotka tuntuvat tasapainoilevan kuin nuorallatanssijat kirkon toiminnan, perheen kanssa vietetyn ajan, koulun, työn ja harrastusten välillä. Kuinka he pystyvät suoriutumaan niin vaikeasta taidonnäytteestä lankeamatta siihen ansaan, että menettäisivät sen, mikä on tärkeintä?
Kuinka he kykenevät siihen?
Se on tuhannen taalan kysymys. ”Kysymys on pelkästään tärkeysjärjestyksestä”, sanoo Chelsea, lehvänsitoja. ”Jos varaa aikaa tärkeimpiin asioihin, niin kaikki muu loksahtaa paikoilleen.”
Chelsea, Nathan ja heidän ystävänsä Hongkongin kansainvälisestä piiristä ovat oppimassa, että on helpompaa löytää tasapaino, kun jalat ovat tukevasti evankeliumin lujalla perustuksella. He ovat huomanneet, miten tärkeää on varata omaa aikaa evankeliumille. ”Se on tärkein osa päivääni”, sanoo Nathan. ”Ellen lue enkä rukoile enkä käy seminaarissa, tulee päivästä huono.”
”Useimmat ystävämme koulussa eivät ole jäseniä”, sanoo Lesa. ”Niinpä meidän on itse huolehdittava siitä, että varaamme aikaa kirkkoa varten. Yritän joka päivä lukea pyhiä kirjoituksia ja kuunnella kirkon musiikkia.”
Joskus priorisointi merkitsee luopumista jostakin hyvästä, jotta jäisi aikaa jollekin tärkeämmälle. ”Minun oli lopetettava työnteko, koska olin liian kiireinen”, sanoo Chelsea. Kaikki muutkin ovat joutuneet vastaaviin tilanteisiin.
Aseta perhe etusijalle
Evankeliumin ohella näiden nuorten miesten ja naisten tärkeysjärjestyksessä on ensi sijalla perhe. ”Perhe on tärkeä” , sanoo Casey, opettaja. ”Tiedän, että voin kääntyä heidän puoleensa aina kun tarvitsen apua. Voin luottaa heihin. Tiedän, että voin olla heidän kanssaan iankaikkisesti.”
Mutta joskus on vaikea löytää yhteistä aikaa. ”Se ei johdu vain minun aikataulustani”, toteaa Lesa. ”Meillä ei ole paljon yhteistä aikaa, koska myös sisarukseni ovat paljon menossa ja isäni matkustaa paljon.”
Niinpä näiden nuorten perheineen on ollut järjestettävä aikaa toisilleen. ”Kävin ennen viikonloppuisin paljon ulkona ystävieni kanssa, mutta nyt yritän säästää aikaa perheelleni. Näen ystäviäni koulupäivinä”, sanoo ruusutyttö Celestine. ”Ja kun isäni on kotona, me kaikki yritämme sopeutua hänen aikatauluunsa.”
Kaikki nuoret ovat samaa mieltä siitä, että viikonloput ovat useimmiten vapaita perheen yhteistä aikaa varten, jos ne suunnitellaan huolellisesti. ”Varsinkin sunnuntai”, sanoo Chelsea. ”Sunnuntai on perhettä varten.”
”Yritän pitää huolta siitä, että minulla on heille aikaa aina kun he suunnittelevat jotakin”, sanoo Nathan. Lisäksi hänen perheensä yrittää aina syödä päivällisen yhdessä. ”Ja perheilta on tärkeä.”
”Perheilta auttaa meitä pysymään yhdessä”, sanoo myös Musashi, opettaja. ”Ja me yritämme suunnitella perhetoimintaa lauantaiksi. On tärkeää varata aikaa perheenjäsenille, koska tavoitteena on olla heidän kanssaan iankaikkisesti.”
Hyvät valinnat tuovat siunauksia
Tasapaino on vain yksi niistä siunauksista, joita koituu siitä, että asettaa hengellisen kasvun tärkeimmälle sijalle.
”Ajan varaaminen evankeliumille on hyväksi elämän hengelliselle puolelle”, sanoo Musashi. ”Se auttaa todistusta kasvamaan.”
Shanin mukaan se on tärkeää myös siksi, että se auttaa näyttämään hyvää esimerkkiä. ”Toiset huomaavat, milloin ihminen elää niin kuin hänen pitäisi”, hän sanoo. ”Joskus ystäväni esittävät minulle kysymyksiä sen takia, kuinka me elämme.”
”Ellen lue ja rukoile ja käy seminaarissa, en ole valmistautunut, kun lähetystyötilaisuuksia tulee”, sanoo Nathan.
Chelsean mielestä kysymys on siitä, muistammeko me todellisen syyn, miksi olemme täällä. ”Rukoileminen ja pyhien kirjoitusten lukeminen ja muu sellainen on muistutus siitä, että Jeesuksen Kristuksen pitäisi olla elämämme keskipiste. Sen muistaminen vaikuttaa kaikkeen, mitä teemme”, hän sanoo. ”Muuten tulee helposti niin kiireiseksi, että unohtaa, miksi olemme tulleet tänne.”
Kun me muistamme keskittyä Vapahtajaan, me huomaamme, ettei elämä ole tasapainoilemista kuin nuorallatanssija eri toimintojen välillä, vaan seisomista lujalla maaperällä. Kuten Helaman on sanonut: ”Muistakaa, että teidän on rakennettava perustuksenne meidän Lunastajamme kalliolle, hänen, joka on Kristus, Jumalan Poika – – joka on varma perustus, perustus, jolle rakentaessaan ihmiset eivät voi sortua” (Hel. 5:12).
HYVÄÄ VAI OLENNAISTA?
”Kun maailman asiat täyttävät elämän, väärät asiat saavat aivan liian usein tärkeimmän sijan. Silloin on helppo unohtaa elämän perimmäinen tarkoitus. Saatanalla on käytössään voimakas ase hyviä ihmisiä vastaan. Se on huomion siirtäminen toisaalle. Hän haluaisi, että hyvät ihmiset täyttäisivät elämänsä ’hyvillä asioilla’, niin ettei jäisi enää tilaa olennaisille asioille. Oletteko te huomaamattanne jääneet tähän ansaan?”
Vanhin Richard G. Scott kahdentoista apostolin koorumista, ”Tärkeimmät asiat ensin”, Liahona , heinäkuu 2001, s. 7.