Ystävien kesken
Äidin vaikutus
”Älä väheksy äitisi opetusta” (Sananl. 1:8).
Äitini on hyvin ainutlaatuinen nainen. Olen kahdeksasta pojasta vanhin, ja minulla on myös seitsemän sisarta. Koska perheemme oli niin iso, äidillä oli suuri vastuu. Paras asia, jonka äiti teki hyväksemme, oli se, että hänet kastettiin, ja hän liittyi Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkkoon. Hän antoi meille tilaisuuden saada tietää evankeliumista. Tämä tilaisuus muutti elämämme.
Muistan päivän, jolloin otimme lähetyssaarnaajat vastaan. Olin 10- tai 11-vuotias. Lähetyssaarnaajat esittivät sanoman ensimmäisestä näystä. Heti kun äiti kuuli siitä, hän koki kääntymyksen. Hän uskoi, että Joseph Smith oli nähnyt Isän ja Pojan.
Aloimme käydä kirkossa. Aluksi en halunnut ottaa evankeliumia vastaan, mutta lähetyssaarnaajat suostuttelivat minua ottamaan asiasta selvää. Heti kun tein niin, pidin siitä kovasti. Olen hyvin kiitollinen äidistäni. Hän sai todistuksen sillä ensimmäisellä kerralla, kun lähetyssaarnaajat kävivät. Kasteestaan aina tähän päivään asti hän ei ole koskaan ollut poissa yhdestäkään kirkon kokouksesta.
Äiti oli meille valtavan suurena tukena. Lauantaisin hän aina pesi valkoiset paitamme, jotta ne olisivat valmiina päälle pantaviksi sunnuntaisin. Meillä oli tapana kiillottaa kenkämme sekä nuorimpien veljiemme ja siskojemme kengät. Asuimme köyhällä alueella Guatemalassa, ja sunnuntaisin naapurimme naureskelivat meille, kun lähdimme kirkkoon valkoisissa paidoissamme ja solmioissamme.
Äiti valoi meihin aina rohkeutta tehdä oikein. Hänen vaikutuksensa ansiosta olimme hyvin aktiivisia kirkossa. Muistan, että yhteen aikaan isä palveli pyhäkoulun johtajana, vanhin siskoni palveli Alkeisyhdistyksen johtajana, äiti palveli Apuyhdistyksen johtajana ja neljä veljeäni jakoivat, valmistivat ja siunasivat sakramentin.
Perheemme taloudellisen tilanteen vuoksi isä odotti minun auttavan rahan ansaitsemisessa perheellemme. Halusin palvella lähetystyössä, mutta kun täytin 19 vuotta, isä pyysi, että odottaisin vuoden ennen kuin palvelisin lähetystyössäni, jotta voisin edelleen olla töissä ja auttaa perhettämme. Kun täytin 20 vuotta, isä pyysi, että odottaisin vielä yhden vuoden ennen palvelemistani.
Juuri ennen kuin täytin 21 vuotta, isä halusi pyytää, että odottaisin vielä yhden vuoden. Äiti kuitenkin sanoi hänelle: ”Anna hänen lähteä palvelemaan, niin meitä siunataan.” Niin tosiaan kävi. Ennen lähetystyötäni vain yksi nuorempi veli ja minä olimme olleet töissä perheen tukemiseksi. Heti kun lähdin lähetystyöhöni, kaksi nuorempaa veljeäni ja kaksi vanhinta sisartani saivat töitä, joten perheeni tuli taloudellisesti paremmin toimeen.
Jokainen siunaus ja kutsu, jonka olen saanut kirkossa, on saanut minut ihailemaan äitiäni yhä enemmän. Jokaisessa vaiheessa elämääni muistan hänen erinomaisen vaikutuksensa ja esimerkkinsä. Äidillä on vain peruskoulutus, mutta hänen tietonsa evankeliumin totuuksista sekä hänen käytännön tietonsa ja ymmärryksensä elämästä ovat olleet ylivertaiset.
Lapsuuteni oli onnellinen, koska meillä oli äiti aina kotona huolehtimassa minusta. Hänellä oli suurenmoinen huumorintaju, ja hän keksi aina tapoja pitää hauskaa. Hän kertoi meille tuntikausia tarinoita lapsuudestaan ja isoäidistäni ja tädeistä ja enoista sekä hänen suhteestaan heihin.
Minä uskon käskyyn kunnioittaa vanhempiamme. Kaikki mitä teen – vielä tänäänkin – on äitini vaikutuksen ansiota.