Taivaan ikkunat
Sain ensimmäisen oikean työpaikan ollessani noin 13-vuotias. Jaoin sanomalehtiä. Muistan yhä, kun ajoin joka ilta pyörälläni ympäri naapurustoani Salt Lake Cityssä ja heittelin sanomalehtiä naapureideni etuportaille. En ansainnut siinä kovinkaan paljon rahaa, mutta joka kuukausi, kun sain palkkani, minulle ei tullut mieleenikään, ettenkö olisi maksanut kymmenyksiä. Vanhempani olivat näyttäneet esimerkkiä kymmenysten maksamisesta, ja tiesin, että se oli käsky Herralta (ks. OL 119:3–4).
Muistan, että lapsena osallistuin kymmenyspuhutteluun äitini ja isäni kanssa. Minulle oli aivan luonnollista mennä piispan luo ja ilmoittaa maksaneeni täydet kymmenykset. Silloinkin kun tulin vanhemmaksi ja aloin ansaita enemmän rahaa, maksoin aina ensin kymmenykset.
Kun minusta tuli isä, minulle oli tärkeää, että jokainen lapsistamme kävi henkilökohtaisesti piispan luona kymmenyspuhuttelussa. Vaimoni ja minä yritimme opettaa heitä jo varhain maksamaan kymmenykset siitä pienestä viikkorahasta, jota annoimme heille, jotta kun he kasvaisivat vanhemmiksi, he olisivat jo nähneet siitä koituvia siunauksia ja tietäisivät, että heidän tulee tehdä niin.
Siunauksia tulee
Alussa kun sisar Richards ja minä menimme naimisiin, me opiskelimme ja meillä oli hyvin vähän tuloja menojemme kattamiseksi. Kymmenystemme maksaminen oli suuri uhraus. Sisar Richards ei kuitenkaan koskaan edes harkinnut käyttävänsä kymmenysrahojamme mihinkään muuhun, mitä kovasti tarvitsimme, kuten ruokaan ja vuokraan. Hän piti kiinni siitä, että maksoimme kymmenyksemme ensin, ja niin me aina teimmekin. Toisinaan meille jäi pakollisten kulujemme jälkeen vain yksi penni, mutta kaikkeen pakolliseen meillä tuntui aina olevan juuri tarpeeksi. Se oli siunaus siitä, että osoitimme uskomme maksamalla kymmenykset.
Yksi siunaus, jonka uskon tulleen kymmenysten maksamisesta, on se, etten urani aikana ole koskaan ollut pitkään ilman työtä. Kerran varhaisessa vaiheessa työuraani minut sanottiin irti työstäni, ja kahden viikon kuluessa olin saanut toisen työpaikan, jossa ansaitsin enemmän kuin aikaisemmassa työssäni. Niiden 25 vuoden aikana, jotka olin erään yrityksen palveluksessa, koin monia aikoja, jolloin työntekijöitä ympärilläni sanottiin irti, mutta minua ei. Uskon, että Herra siunasi minua kymmenysten maksamisesta.
Nuoret veljeni ja sisareni, jos osoitatte kylliksi uskoa maksaaksenne kymmenykset, lupaan teille, että teitä siunataan. Niin vähäiseltä kuin kymmenyssummanne saattaakin tuntua, maksakaa se epäröimättä. Huolehtikaa siitä, että se on ensimmäinen asia, jonka teette ansaitessanne rahaa. Teissä kehittyy usko tehdä sellaista, mitä muutoin ette ehkä uskoisi pystyvänne tekemään. Teistä tulee viisaampia rahojenne käytössä ja saatte suloisen varmuuden, joka tulee siitä, että tiedätte tekevänne sitä, mitä Herra pyytää. Se on oleva voiman lähteenä, ja siitä voimasta te pystytte ammentamaan tulevaisuudessa.
Tiedän, että sisar Richards ja minä olemme saaneet monia siunauksia kymmenysten maksamisen ansiosta. Olen myös saanut omin silmin nähdä, että uskollisille myöhempien aikojen pyhille etäisissä maailmankolkissa on vuodatettu siunauksia, koska he ovat olleet halukkaita maksamaan kymmenykset.
Kirkko Intiassa
Varsinkin eräs tapaus teki minuun suuren vaikutuksen. Vuonna 2000 minulla oli tilaisuus osallistua ensimmäisen alusta asti rakennettavan myöhempien aikojen pyhien kokouspaikan maanmurtotilaisuuteen Intiassa. Tämän kappelin tontti sijaitsi Rajahmundryssä, maan itärannikon läheisyydessä sijaitsevassa kaupungissa. Intian mittakaavassa se on suhteellisen pieni kaupunki, vaikka siellä asuukin noin kolme miljoonaa asukasta.
Matkustin Rajahmundryyn vaimoni sekä lähetysjohtaja Ebenezer Solomonin ja hänen vaimonsa kanssa. Kun saavuimme täpötäydelle juna-asemalle Rajahmundryyn, sydämeni kääntyi niiden monien ihmisten puoleen, joiden näin elävän äärimmäisessä köyhyydessä. Kovalla lattialla, missä vain oli tyhjää tilaa, nukkui monia ihmisiä. Kun saavuimme maanmurtopaikalle, huomasin suuren kontrastin juuri näkemäni kurjuuden ja sen ilon välillä, jota näin meitä tervehtimään kokoontuneiden jäsenten kasvoilla. He säteilivät ja vilkuttivat meidän lähestyessämme. He olivat hyvin onnellisia ja innostuneita. Vaikka he elivätkin joidenkin mittapuiden mukaan köyhissä oloissa, heissä ei näkynyt merkkiäkään epätoivosta tai tyhjyydestä.
Aloin heti ymmärtää, miksi tämä paikka oli valittu kappelia varten. Myönnän olleeni jokseenkin epävarma sen suhteen, miksi kirkon varoja keskitettiin tähän syrjäiseen paikkaan. Mutta sen jälkeen kun olin ollut hetken pyhien kanssa Rajahmundryssä, kaikki kysymykseni saivat vastauksen. Nämä myöhempien aikojen pyhät olivat hyvin uskollisia ja hyvin innokkaita saamaan oman kokouspaikkansa.
Lesken ropo
Maanmurtotilaisuuden jälkeen lähetysjohtaja Solomon esitteli minut neljälle leskirouvalle, jotka oli kastettu useita vuosia aikaisemmin. He olivat kaikki yli seitsemänkymmenen. Lähetysjohtaja Solomon kertoi minulle, että nämä naiset olivat kaikki maksaneet täydet kymmenyksensä kasteestaan lähtien. Minuun teki vaikutuksen se, että suurenkaan puutteen keskellä asuessaan nämä uskolliset sisaret eivät olleet koskaan jättäneet käyttämättä tilaisuutta maksaa kymmenyksensä, vaikka olen varma, että se oli ollut heille uhraus.
Kysyin lähetysjohtaja Solomonilta, kuinka paljon suunnilleen kukin sisar maksoi kymmenyksinä joka kuukausi. Hän kertoi minulle summan rupioissa, joka on Intiassa käytettävä valuutta. En ymmärtänyt rahamäärää, joten kysyin häneltä, kuinka paljon he maksaisivat Yhdysvaltain dollareissa. En koskaan unohda hänen vastaustaan: ”He maksaisivat puolestatoista kahteen penniä.” Jälleen kerran sain muistutuksen siitä, ettei kymmenyksissä ole kysymys rahasta – siihen vaaditaan uskoa! Tunsin nöyryyttä käsittäessäni, että kappelin siunaus oli tullut näille pyhille, koska he olivat halukkaita uhrautumaan maksamalla kymmenykset – vaikka ne olivatkin vain pennejä. Olen vakuuttunut siitä, että Herra varmastikin muuttaa nuo pennit miljooniksi dollareiksi.
Kymmenykset eivät ole rahoja koskeva käsky – se on uskon periaate. Herra pyytää 10 prosenttia tuloistamme ja katsoo, osoitammeko me uskoa Häneen tehdäksemme sen uhrauksen. Rajahmundryn pyhillä oli se usko.
Rakennustontille saapuessamme minuun teki suuren vaikutuksen, kun huomasimme, että punainen matto oli levitetty johtamaan tieltä sen katoksen luo, johon pyhät olivat kokoontuneet. Se oli noin 30 metrin pituinen. Katoksessa oli punaisia samettituoleja. Ne olivat isokokoisia ja vaikuttavia. Matto ja tuolit olivat kuluneita, mutta ne olivat kaikkein parasta, mitä näillä pyhillä oli tarjottavana. He eivät antaisi mitään vähempää kuin parhaansa. Se oli minulle nöyräksi tekevä kokemus. Nämä Rajahmundryn pyhät näyttivät esimerkkiä uskollisesta antamisesta Herralle, olipa kyseessä heidän kymmenystensä maksaminen tai parhaimman mukavuuden tarjoaminen vieraileville kirkon johtajille.
Teistä saattaa tuntua, ettei 10 prosenttia tuloistanne, olivatpa ne pienet tai suuret, voi tehdä paljonkaan hyvää tai ettei se ole niin tärkeää. Lupaan teille, että se on tärkeää. On tärkeää, että elätte kymmenysten lain mukaan nyt, koska se vahvistaa uskoanne ja valmistaa teitä myöhempien koettelemusten varalle.
Herra on antanut meille lupauksen, että jos olisimme kuuliaisia Hänen käskyilleen, Hän on sidottu suomaan meille luvatun siunauksen (ks. OL 82:10; 130:21). Näin omin silmin tämän siunauksen Rajahmundryn pyhien elämässä, ja te voitte nähdä saman siunauksen omassa elämässänne, jos olette uskollisia kymmenystenne maksamisessa.